Surullinen tunnustus

Olen ollut olemassa kolmekymmentäviisi vuotta ja kokenut tänä aikana lukemattoman määrän erilaisia asioita. Osa kokemuksista on ollut pelkkiä tunteita, osa on ollut hienoja oivalluksia itsestäni tai elämästäni ja osa on ollut konkreettisia tapahtumia. Olen matkustellut ympäri maailmaa ja tutustunut niin moneen ihmiseen että en edes muista kaikkia. Olen lukenut monta kirjaa, katsonut suuren määrän elokuvia, nauttinut taiteesta ja kaikki tämä on vaikuttanut minuun suuresti. Olen kokenut suuria menetyksiä ja olen rakastanut enemmän, kuin moni minua paljon vanhempi ihminen. Tähän on turha enää kirjoittaa lisää, jokainen ymmärtää kuinka paljon iloa, surua ja tapahtumia jokaisen elämään mahtuu.

Nyt on vuorossa se tunnustus. Jos pistän silmät kiinni ja yritän saada mieleeni kymmenen ikimuistoisinta kokemusta, niin onnistun siinä melko hyvin. Järjestykseen en niitä pysty täysin laittamaan, mutta kaikkia näitä kokemuksia yhdistää kaksi tekijää - viina ja naiset. Kyllä, elämäni parhaimmat hetket olen kokenut humalassa tuntemattoman naisen kanssa. En muista puolienkaan näiden naisten nimiä, mutta heidän vartaloitaan ja kasvojaan en voi unohtaa. En voi myöskään unohtaa kaikkia niitä imartelevia sanoja, joita olen kuullut heidän lausuvan. Ne sanat eivät ehkä olisi kauniita, jos ne tähän kirjoittaisin, mutta miten ne voisivat olla rumia, jos ne ovat tuoneet minulle niin paljon onnea ja lohtua? Nämä tuntemattomat naiset eivät ole elämäni tärkeimpiä ihmisiä, mutta silti he ovat onnistuneet luomaan minulle ne tärkeimmät muistot. Mitkään muut muistoni eivät ole niin yksityiskohtaisia. Muistan täsmälleen, kuinka sileä iho heillä oli ja miltä heidän kosketuksensa tuntui.