Paljonko teillä menee imurointiin, moppaukseen pölyjen pyyhintään, vessojen siivoamiseen, ruoanlaittoon ym. aikaa viikossa? Kuinka iso asunto? Onko parempi tehdä joka päivä jotain vai muutama krt/vko vai tehdä kaikki yhtenä päivänä?
Puolisoni tekee lähes kaikki kotityöt vapaapäivänään ja vie lapsen siksi aikaa hoitoon. Rivien välistä ja joskus ihan suoraankin on sanottu, että en tee tarpeeksi kotihommia. Ja että hän tekee kaiken. Vaikka se on hänen oma valintansa käyttää vapaapäivä siivoamiseen. Ja kyllä mäkin nyt jotain viikolla teen, esim. pyykit on kokonaan mun kontollani, joskus toinen auttaa tyhjennyksessä, jos pyydän. Kun tulen kotiin hän jaksaa kehua koko päivän kuinka siistiä on ja kuinka hän on siivonnut. Itsekin kyllä koitan kehua häntä. Jotta hän ei luulisi, että en arvosta.
Jos tekisin joka päivä 30 min kotitöitä niin jäisi vielä aikaa lapselle ja viikossa tulisi 3,5 h tehtyä kotihommeleita. Mutta riitääkö se 30 min? Laitan nyt joka toinen päivä vissiin pyykkikoneen päälle (täytän ja tyhjennän) ja tyhjennän astianpesukoneen. Sit pitäs sen lisäksi ehtiä tehdä n. puolet niistä hommista mitä puoliso nyt on tehnyt.
Puolisoni tekee lähes kaikki kotityöt vapaapäivänään ja vie lapsen siksi aikaa hoitoon. Rivien välistä ja joskus ihan suoraankin on sanottu, että en tee tarpeeksi kotihommia. Ja että hän tekee kaiken. Vaikka se on hänen oma valintansa käyttää vapaapäivä siivoamiseen. Ja kyllä mäkin nyt jotain viikolla teen, esim. pyykit on kokonaan mun kontollani, joskus toinen auttaa tyhjennyksessä, jos pyydän. Kun tulen kotiin hän jaksaa kehua koko päivän kuinka siistiä on ja kuinka hän on siivonnut. Itsekin kyllä koitan kehua häntä. Jotta hän ei luulisi, että en arvosta.
Jos tekisin joka päivä 30 min kotitöitä niin jäisi vielä aikaa lapselle ja viikossa tulisi 3,5 h tehtyä kotihommeleita. Mutta riitääkö se 30 min? Laitan nyt joka toinen päivä vissiin pyykkikoneen päälle (täytän ja tyhjennän) ja tyhjennän astianpesukoneen. Sit pitäs sen lisäksi ehtiä tehdä n. puolet niistä hommista mitä puoliso nyt on tehnyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olemme molemmat töissä virkamiehinä, eli yleensä olemme n. klo 8-18 töissä, viikonloppuisinkin. Vapaita on myös viikolla, mutta eri rytmissä, eli toinen vapaalla, toinen töissä. Joka kolmas viikonloppu on yhteinen vapaa, ei muuta (joskus osuu yksi yhteinen vapaapäivä viikollekin).
Meillä menee kotityöt niin, että minä teen kaiken täällä omakotitalossa sisällä, isäntä ulkona. Siivoan joka päivä jotain, ja lähestulkoon joka päivä imuroin (yli 200 neliötä). Omasta halustani on näin, koska tykkään esim. silittämisestä ja mankeloinnista sekä tuosta imuroinnista. Pyykkiä pesen aika usein, jottei silitettävä vuori kasva liian korkeaksi.
Ikkunoiden pesu on miehen kontolla, koska ulkoapäin (onneksi ei ole kuin sisä- ja ulkopinnat) ikkunat on pestävä tikkailla.
En tee koskaan suursiivousta, koska tiedän, että nääntyisin sinä päivänä, kun KAIKKI pitäisi tehdä kerralla. Siksi touhuan joka päivä.
Laitan myös yleensä meillä ruoan sekä hoidan kaupassakäynnin (kerran viikossa perusteellisempi kauppareissu). Teen paljon ruokia pakastimeen, ei tämä muuten pyörisi.
Harrastuksiin ei tällä pelillä jää aikaa, mutta enpä kaipaakaan tällä hetkellä kodin ulkopuolista harrastustoimintaa. Ihan tämä arkinen toiminta käy harrastuksestakin. Kiirettä pitää ja toisinaan illasta meinaavat loppua tunnit, mutta töiden jälkeen on kiva palata kotiin, kun kaikki paikat ei ole "pystyssä".
Meillä on yksi lapsi (n. 4 v.) ja hänellekin jää silti kummasti aikaa joka ilta. Jos kävisin iltaisin vielä töiden jälkeen jossain harrastuksessa, ei tulisi mitään, niin, tai sitten pitäisi tinkiä lapsen kanssa olemisesta ja kodin siisteydestä. Ja lapsen ajasta en tingi.
Meille tämä sopii näin ja ehkä juuri siksikin, että olemme aika kotikissoja. Töissä kuitenkin pitää olla koko ajan "tapetilla" keskellä sosiaalista sekamelskaa, joten kaipaa vain rauhaa sitten iltaisin.
Äiti44vee
Me tehdään lähes kaikki yhdessä, paitsi että minä pesen pyykin ja mies huoltaa auton ja leikkaa nurmikon.
Yhdessä teemme ruokaa, siivoamme, tiskaamme, hoidamme lapsia, teemme lumitöitä, autamme läksyissä ja teemme remppaa.
Molemmat olemme töissä 8-16 tai miten liukuma antaa myöten.
Meillä tekee se jolla on halua ja aikaa... Arkisin se joka töistä ennemmin pääseen tekee ruuan perheelle ja vk.. tehään yhdessä! Kotityöt tosiaan tekee se jolla on halua ja virtaa toinen kun alkaa touhuta niin toinenkin innostuu myös touhuamaan jotain koti hommia... Meillä tehdään perusteellinen siivous kahdenviikon välein ja ylläpito siivousta kerran viikossa ja Lapset siivoavat oma jälkensä ja pesevät pyykkinsä lapset on opetettu siihen jo pienestä pitäen että on pyykkikori omassa huoneessa johon keräävät pyykkinsä ja ilmoittavat kun on täysin niin petään mutta kun ovat jo teini ikäisin niin pesevät itse ja huoneensa siivoavat itse!
Mun mielestä pitäisikin olla just niin, että se tekee jolla on aikaa ja halua, ilman sen kummempaa numeroa. Mutta nyt meillä on joku kilpailu, että kumpi tekee enemmän. Ilmeisesti siksi ettei vaan toinen pääse sanomaan, että et tee tarpeeksi tai teet vähemmän. On muodostunut oravanpyörä, jos teen enemmän, toisenkin on tehtävä. Ja kauhee stressi, jos lelut on hujan hajan kun toinen tulee kotiin tai keittiö siivoomatta tai tiskikone tyhjentämättä. Jopa lapsenvahtimme (käy harvoin) aiheuttaa stressiä, kun siivoaa aina lelut paikalleen ja puolisoni kehuu, että kuinka oli siivonnut. Tekisi mieli sanoa lapsenvahdille, että älä siivoa please. Ja lapsenvahti mainitsikin kerran, että oho täällä on legot levällään. Lapsi oli juuri ne kumonnut lattialle, kun hän tuli.
Onko se nyt niin tarkkaa meneekö kaikki 50/50? Mulle ei ole, mutta toinen ehkä on saanut kuvan, että mielestäni hän ei tee tarpeeksi. Vaikka itse saan kuulla häneltä, että en tee mitään ja jos puolustaudun, että kyllä mäkin imuroin "no joskus harvoin". Toinen vähättelee tekemisiäni. Ehkä siksi, että jos sanon tekeväni jotain hän tulkitsee niin, että niin "sähän kaikki teet ja mä en tee mitään". Vaikka en tarkoita sitä vaan sitä, että minäkin teen jotain enkä ole ihan täysin tekemättä mitään. Sekava selitys... En mainosta tekemisiäni ja koitan huomata toisen tekemiset, mutta ei vaan auta.
Tää on ihan hölmö tilanne, mutta nyt jopa toivon, että toinen ei tekisi mitään, ei tulisi itselle paineita. Mutta ei sekään toimisi. Tai ehkä en tee yhtään mitään jatkossa niin sitten on ainakin selkeää kumpi meillä ne kaikki kotihommat tekee. Ennen lapsia kotihommat sujui "normaalisti". Siivottiin yhdessä tai se siivos joka ehti tai oli inspistä. Joskus jotain pientä riittaa saattoi tulla, mutta harvemmin. Eikä kodin tarvinnut olla niin tiptop mitä sen nyt pitäisi olla.