Vanha suolako janottaa... vai mitä tämä on??

Kokemuksesta voi kertoa, että eroamistavalla on merkitystä millaisia arpia sydämeen jää. Jos kaksi ihmistä tapaa kasvokkain ja toinen ilmoittaa halustaan erota kertoen edes yhden syyn, vaikka se olisi kuinka hölmöltä kuulostava tahansa, niin toisella on mahdollista käsitellä tunteitaan. On erittäin tärkeätä, että kummallekin osapuolelle jää jotain murusia, joita pureskelemalla pääsee erosta yli. Tilanne on hieman vastaavanlainen kuin jos joku todella läheisesi kuolee tapaturmaisesti. Vielä pahemmaksi asian tekee, jos olit alle 18v ja teini-ikäinen.

Jos tarkoituksesi on pyytää anteeksi exältäsi ja kertoa syitä teoillesi, niin ei se ole pettämistä. Voit jopa, ehkä, kertoa puolisollesi tämän. Kesken jäänyt ero ja siitä seuranneet käsittelemättömät tunteet ovat kulkeneet mukanasi 12 vuotta ja tulee kulkemaan hautaan asti, ellet selvitä niitä itsellesi.

Toivon todella, että kaikki kääntyisi sinulle parhaiten ja pystyisit hoitamaan kaiken tuon nyt, minkä silloin jätit kesken. Rakkaudessa koskaan ei ole liian myöhäistä. Mielestäni tällä tavalla olisit myös kykenevä rakastamaan aviomiestäsi puhtaammin.

Vittu idiootti! Ota lääkkeesi ja eroo nykyisestä miehestäsi!

Kuulehan mies 45...
Miksi luulet, että aikanaan erosin exästäni ja miksi olisin naimisissa nykyisen mieheni kanssa, ellei hän olisi paljon parempi minulle puolisoksi... Pidän avioliiton pyhänä ja en halunnut aikoinaan tehdä loppuelämän kestävää sitoutumista kenen tahansa kanssa. Exäni kanssa meillä oli täysin erilainen maailmankatsomus ja kulttuuri/tausta, joten yhteiselosta ei olisi tullut mitään. Siltikin toista voi rakastaa, mutta en häntä silti takaisin haluaisi, toivon vaan, että hänkin olisi onnellinen...

Mikäli tarinassasi lisää vielä 10vuotta se olisi ollut kuin minulle suunnattu.
Aikaa on kulunut nuoruuden rakkaustarinastani mutta silti odottaisin hänen lunastavan lupauksensa palata vielä edes kertomaan ja pahoittelemaan ...
Kerron tässä tämän siksi jotta osaat ajatella sen toisen osapuolen tunteiden viidakkoa myös, vaikken ole tuo kertomuksesi henkilö mutta yhteneväisyyksiä siinä on paljon.
Ymmärrän toki että paremman perään lähtijä ei välttämättä onnen huumassa ajattele mitä kylvää , mutta luulen että jossain elämän vaiheessa asiat saattaa alkaa kiusaamaan mieltä kuten sinulla uniesi kautta.
Minä ainakin olisin otettu mikäli nuoruuden rakkaus ottaisi yhteyttä ja haluaisi tavata, sillä olisi paljon merkitystä koska silloin saisin kannet lopulta kiinni mieltäni vaivaaviin kysymyksiini, uskon että myös hänen mielensä helpottuisi havaitsessaan että olen pystynyt elämään ja rakastamaan tahollani myös eikä siitä tarvitse huonoa omaatuntoa potea.
Minun iässäni ei rakkaudet enää hörähdä käyntiin kuin nuorempana, on iän tuomaa viisautta ja järkeä sen verran että osaa erottaa rakkauden ja entisen nostalgian tuoman kaipuun eron.
Mitä minä sitten haluaisin, tavata kerran ainakin ajan kanssa ja saada keskustella menneistä ja tulevista, tavata henkilö nuoruudestani ja tehdä vihdoin selväksi ettei mikään ollut kenenkään syy, vaan kaikki kuului normaalin elämän tuomiin hairahduksiin nuoren mielen liikkeissä..
Häntä rakastin paljon, mutta nykyistä rakastan enemmän, ollaan entisessa vähän aikaa vain.

Olen miettinyt miksi se vanhasuola usein janottaa, hyvin useita kuten ajoittain minuakin hyvinkin pitkän ajan kuluttua..
Onko se oikeasti se toinen ihminen vai kaipuu jostain kuvitelliseeksi muodostuneesta ihanasta ajasta jonka ansioksi tämä silloinen partneri muodostuu?
Luulen että jokaiselle tekisi hyvää tavata tuo ihminen sieltä menneisyydestä jolloin kesä tuntui kesältä , kevät keväältä ja kaikki tuntui vaan olevan paremmin.
Minun mielipiteeni ja vahva sellainen on se ettei kahta toisiaan rakastavaa ihmistä pidä erillään mikään , siinä vahvat tunteet ajavat vääjämättä yhteen kun taas yksipuolinen rakkaus tuottaa näitä vanhasuola janottaa tapauksia , mitkä useimmiten pulpahtelevat pintaan silloin kun ihmissuhde rintamalla etenkin sillä kylmemmän sydämen omaavalla sattuu ero tai konflikti niin että kaivataan laastaria apuun joksi tämä kaukainen varma tapaus sopii kuin nenä päähän !
Varmaan monikaan lukijoista ei tätä allekirjoita, mutta hieman mietittyään ei kielläkkään etteikö siinä olisi vinha perä?
Ihminen usein haaveilee sellaisesta mitä ei ole, se nuori nainen menneisyydestä joka teki elämästä ihanaa on mielissä sellaisena sielunkumppaninia vaikka todellisuudessa se sattui vaan tulemaan ajanjaksolla elämääsi jolloin muutoinkin kaikki tuntui ihanalta ?
Aika pessimistisen kuvan annan aiheesta, mitähän tekisin jos tuon kohtalon sandrani sittenkin jossakin vahingossa tapaisin tai elämä eteeni lennättäisi, hakkaisiko sydämeni kuin silloin ennen ja lankeaisin hänen hymyynsä vai olisinko edelleen samaa mieltä kuin nyt kirjoitin.
Rakkaus on ihana asia, silloinkin kun sitä kaipaat etkä juuri sitä mielestäsi oikeaa kultaa omistaisikaan enää ?
Vien ajatuksieni voimalla terveiset sille kasarin rakkaalleni..

Päästä irti exästäsi. Ei mitään anteeksipyyntöjä 12 vuoden taakse. Siitä ei hyvin todennäköisesti seuraisi mitään hyvää ainakaan sen exäsi kannalta. Pahimmillaan repisi vain vanhat haavat auki ja olisi itsekäs teko, omatuntosi lepyttämiseksi. Jos hän joskus ottaa yhteyttä, käy silloin läpi mikä mieltäsi painaa.

Olen samaa mieltä. Jos olet kohdellut mielestäsi erotilanteessa toista väärin ja itselläsi on tunnontuskia niin, voi voi. Ajatteletko, että toisen vielä 12 vuoden jälkeen tarvitsisi katsoa perääsi ja lohdutaa sinua. Jotain rajaa. Hyppää kuuseen. -Minä, minä, minulle kaikki. Jopa lohdutus huonosti päättyneestä suhteesta. Tässä neuvo: ryhdistäydy, kirjoituksestasi perusteella voin todeta suurella varmuudella, aika harvat myöhemmin kaipaavat kaltaisiasi. Sulla on todennäköisesti aivan hyvä mies.

Olen samaa mieltä kuin Sydämen ääni.

Mielestäni voit aivan hyvin ottaa yhteyttä ja pahoitella mennyttä eroanne. Asiat ovat menneet kuten niiden on kuulunutkin mennä, mutta aina voi pyytää omaa käytöstään anteeksi, jos omatunto on alkanut jostain soimaamaan. Joku sanoisi sitä kypsymiseksi.

Pidä vain mielessä se, että et rupea uskottomaksi tms. Tilaisuus voi tehdä varkaan, on sitä niin monta kertaa nähty. Tee selkeä suunnitelma siitä, mitä aiot exälle sanoa, ja pysy siinä. Jalat maassa ja sydän rinnassa, sillä pärjää aina.

Kiitokset kommenteista! Arvostan jokaisen mielipidettä :)

Päädyin kuuntelemaan sydäntäni ja olin yhteydessä tähän ex-poikaystävääni. Onneksi! Saimme asiat selvitettyä, hän oli tosin jo vuosien saatossa antanut anteeksi, mutta itseä helpotti, kun sai tuon vaivanneen asian nyt loppuunkäsiteltyä. Taas nähtiin, että avoimuus ja vilpittömyys kannattaa aina, ei se ainakaan pahasta ole :) Riippuu tietysti ihmisistä! Tässä tapauksessa tämä oli toimiva ratkaisu.

Tarkennan vielä, että kyseessä ei ollut mikään kaipaus exää tai yhteisiä aikojamme/seksiä kohtaan, vaan vilpitön tarkoitus puhua asiat selviksi. Elämä on lyhyt ja on helpompaa, kun ei jätä taakseen mieltä kalvavia asioita, kun ne vielä pystyy selvittämään! Eroja ja ihmisiä on tietenkin monenlaisia...

Nyt täytyy sanoa, että "Wau". Todella vilpitön hatunnostoni sinulle. Kerrankin jollain on pokkaa tehdä jotain.

Miten otit yhteyttä?