Kuka kuuntelisi mua edes hetken. Kuka voisi tuoda lohtua tähän yksinäisyyteen. Tunnen oloni tyhjäksi, sangen tyhjäksi. En tiedä huomisesta mitään, vaikka kuitenkin kuin tietäisin kaiken, samanlainen päivä kuin muutkin. Kaikkia päiviä yhdistää sama tekijä, olen yksin. Siitä ei tunnu olevan ulospääsyä, huomaan olevani eräänlaisessa noidankehässä. Ulkoisesti kaikki kyllä näyttää olevan mallillaan, mutta sisällä kuohuu. Tietynlaista kapinointia elämän kaavoja kohtaan. Kukapa niitä kaavoja voisi muuttaa, kuka voisi sydämeni muurit murtaa. Hetken jo luulin löytäneeni ihmisen joka todella välittää ja jonka kanssa voisi jakaa suuremmatkin haaveet ja ajatukset, olin väärässä. Sen yhden yön tunsin olevani onnellinen. Kunpa sitä ei olisi koskaan ollutkaan, loppupeleissä se vain lisäsi sisäistä tuskaani. Sitä sanoin kuvaamatonta tuskaa joka hiipii mieleeni iltaisin. Yritän olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta todellisuudessa sydämeni huutaa perääsi. Annoin lupaukseni etten ikinä ottaisi suhun yhteyttä, aion olla sanani mittainen mies.. aion pysyä vahvana.
Ajatuksia..
Firefly
2385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
älä tee noin. ota yhteyttä vaikka lupasit ettet ota.
oletko ihan varma ettei hän halua sinun ottavan yhteyttä? kokeile. anna yhteydenotossasi asian kuitenkin olla jotain tavallista, ei siis mitään hurjaa.
äläkä pidä tuskaa sisälläsi vaan näytä se, helpottaa ja voi saada aikaan jotain positiivista.
miten joku voi ajatella niin samanlailla kun minäkin?