uskollinen

olen uskollinen vaikka olisin ympärikännissä. olen ollut sellaisessa tilanteessa, joten kokemusta löytyy

Koeta nyt vaan edelleen etsiä vapaa seurustelukumppani.

Muuten en kehtaisi katsoa itseäni peilistä. Eikä syynä ole tilaisuuksien puuttuminen.
Tämä nykyinen suhde on kestänyt 19v.

Olen vaimo 46v. enkä ole koskaan "pitkän urani aikana" pettänyt yhtäkään poikaystävää, miesystävää enkä kumpaakaan aviomiestäni (olen parhaillaan toisella kierroksella).

Viimeksi torstaina minua houkuteltiin treffeille. Nuorimies taisi vähän erehtyä, sillä vaikka olen näinkin iäkäs täti, niin näytän vähän yli kolmekymppiseltä (äidiltä perityt lapsenkasvoiset geenit). Tuollainen huomio tekee aina hyvää itsetunnolle, mutta jos tosiaan lähtisin sillä mielellä edes kahville, niin itseinhoni olisi aivan kaamea.

Olen uskollinen sarjasuhteilija. Eli jos suhde hiipuu, niin eroan sulassa sovussa. Lapsettomalta tämä tietenkin onnistuu paremmin kuin perheelliseltä. Revin sitten riemuni irti sinkkuilusta ja jos mielenkiintoinen ihminen osuu kohdalle, niin uusi suhde lähtee taas käyntiin ja uskollisuus jatkuu automaattivaihteella. No, tällä iällä ja kokemuksella alkaa olla kiintiö täynnä ja elämää alkaa täyttää niin moni muu harrastus ja suhdesirkus jää vähemmälle.

Riippuu ihan siitä, mitä uskollisuudella tarkoitetaan? Onko tarkoitus ahdas reviirin ylittämättömyyssääntö vai tarkoittaako se laajasti ja avarasti ajatellen ...

Mutta juu-u, kyllä minä olen uskollista laatua. Olen uskollinen enkä petä - itseäni.