Reilun vuosi sitten mieheni jäi kiinni noin puolen vuoden suhteesta työkaveriinsa. Suhde oli ehtinyt päättyä omaan mahdottomuuteensa juuri ennen kuin se selville tuli. Mies oli sekaisin eikä oikein tiennyt mitä haluaa ja mihin on menossa. Pari kuukautta vierähti ja mies halusikin kotiin ja pitää perheensä. Käytiin terapiassa ja selviteltiin juurta jaksain miksi mies koki niin huonoksi suhteemme kuin kiinni jäämisen aikaan kertoi kärsineensä.
Kaikki on sujunut melko kivasti.
Nyt sitten mieleni on alkanut vallata luottamuspuute.. Jotenkin kuvittelin, että sitä oli tässä jo pikkuhiljaa saatu uudelleen rakentumaankin. Silloin pettäessään lähti reissuilleen valehdellen. Ilman, että minulle heräsi pienintäkään epäilystä. Mihin tuo ominaisuus, valehtelemisen taito noin vain ihmisestä katoaisi? Miksi hän ei samoin tavoin täysin uskottavasti valehtelisi edelleen.
Olen jopa sortunut muutaman kerran tarkastelemaan muualta miehen puheet, eikä mitään epäilyttävää ole ollut.
Itse lähin tähän uuteen alkuun ajatuksella, että itseäni kuunnellen etenen. En aio alkaa miestä, saatika itseäni kiusaamaan epäilyksillä yms. Jospa minusta ei olekaan tähän.. Mitä jos asiat vaivaavat minua aina? Eihän tässä ole mitään järkeä.
Vuosi on mennyt, toisaalta vuodessa saada korjattua yli kymmenen vuoden aikana rakentunutta ja yhtenä hetkenä romuttunutta luottamusta ja uskoa. Vai saako?
Kaikki on sujunut melko kivasti.
Nyt sitten mieleni on alkanut vallata luottamuspuute.. Jotenkin kuvittelin, että sitä oli tässä jo pikkuhiljaa saatu uudelleen rakentumaankin. Silloin pettäessään lähti reissuilleen valehdellen. Ilman, että minulle heräsi pienintäkään epäilystä. Mihin tuo ominaisuus, valehtelemisen taito noin vain ihmisestä katoaisi? Miksi hän ei samoin tavoin täysin uskottavasti valehtelisi edelleen.
Olen jopa sortunut muutaman kerran tarkastelemaan muualta miehen puheet, eikä mitään epäilyttävää ole ollut.
Itse lähin tähän uuteen alkuun ajatuksella, että itseäni kuunnellen etenen. En aio alkaa miestä, saatika itseäni kiusaamaan epäilyksillä yms. Jospa minusta ei olekaan tähän.. Mitä jos asiat vaivaavat minua aina? Eihän tässä ole mitään järkeä.
Vuosi on mennyt, toisaalta vuodessa saada korjattua yli kymmenen vuoden aikana rakentunutta ja yhtenä hetkenä romuttunutta luottamusta ja uskoa. Vai saako?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikea tilanne, jos luottamusta ei ole. En halua sua masentaa, mutta olin se kakkonen, jolla oli suhde varattuun mieheen. Mies jäi kiinni, syyllisti mua tilanteestaan, pisti välit minuun kokonaan poikki. Kahden vuoden jälkeen mies otti yhteyttä. Kyselin, että miksi nyt, kun itse olin päässyt asian yli ja kiukku miestä kohtaan oli laantunut. Mies sanoi, että piti antaa pölyn laskeutua ja puolison rauhoittua. Huh huijaa. Taas esimerkki, ettei pettäjä raidoistaan pääse.
Sanon hänelle, että minä en enää leikkiin ryhdy. Mua ei enää kukaan pettäjä syytä omasta pettämisestään. Oman tuskani kannoin silloin aikoinaan, enää en halua moista kohdalleni. Hölmöhän mä olin, kun uskoin aluksi tapailevani vapaata miestä. Niin hän kertoi. Musta on tullut aika kyyninen ja varovainen miesten suhteen. Kehenkään en luota varauksetta ja kaivan kiinnostavan miehen siviilisäädyn selville vaikka mistä.
Niin mistäs sen tietää, vaikka olisivat koko ajan jatkaneet.. Tai miehellä uusi jo kierroksessa, huh!
Kaipa se parempi itselle olisi aloittaa kokonaan uusi luku elämässä.
Mistä nämä ajatukset nyt yhtäkkiä tulee? Siitä, että pari viikkoa aikaa laittaa avioeron kakkoslaput..
En luottaisi. Samantyyppinen tilanne oli ja lopulta paljastui että sivusuhde oli jatkunut koko ajan. Eipä oisi miehen käytöksestä millään uskonut, esitti niin katuvaa ja oli aina kotona kun pitkin ei edes ylitöitä. Kerran pettäjä tuuppaa olemaan aina pettäjä.