Tuo,mitä Jacksonille tapahtui,voi ja on tapahtunut myös *oikeessa*elämässä,ja koskettaa todella syvältä,vaikka tämä onkin vain näyttelemistä.
Aina kun J:tä näytetään,samoin J;n äitiä,tulee mulle ainakin aika ahdistava olo,kun väkisin miettii,miten kauheeta olis jos itselle,omaiselle tai ystävälle sattuis noin.
Tuo ei ole enää mitään elämää,kaulasta alaspäin halvaantunut ja makaat sängyssä/pyörätulolissa täysin toisten armoilla. Muuta hyväää ei kai J;n onnettomuudessa olekaan,kun että olet hengissä,mutta vailla mitään elämäntarkoitusta,joten ei liene mikään ihme, mihin päätökseen Jackson ajastaan tulee,ymmärrän sen täysin. Emmerdale on suorastaa hittikamaa; on huumoria,jännitystä,komediaa,draamaa kaikke samassa paketissa hyvillä(ja vaihtuvilla) näytteliöillä höystettynä. Tarviiko sitä muuta arki-iltoihin,kun saa seurata Emmerdalen kylän ihmisten kuvioita;)
Aina kun J:tä näytetään,samoin J;n äitiä,tulee mulle ainakin aika ahdistava olo,kun väkisin miettii,miten kauheeta olis jos itselle,omaiselle tai ystävälle sattuis noin.
Tuo ei ole enää mitään elämää,kaulasta alaspäin halvaantunut ja makaat sängyssä/pyörätulolissa täysin toisten armoilla. Muuta hyväää ei kai J;n onnettomuudessa olekaan,kun että olet hengissä,mutta vailla mitään elämäntarkoitusta,joten ei liene mikään ihme, mihin päätökseen Jackson ajastaan tulee,ymmärrän sen täysin. Emmerdale on suorastaa hittikamaa; on huumoria,jännitystä,komediaa,draamaa kaikke samassa paketissa hyvillä(ja vaihtuvilla) näytteliöillä höystettynä. Tarviiko sitä muuta arki-iltoihin,kun saa seurata Emmerdalen kylän ihmisten kuvioita;)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muistan joskus toistakymmentä vuotta sitten tuli telkkarista dokumentti suomalaisesta nuoresta miehestä, joka oli elänyt ihanaa elämää, kiertänyt ympäri maailmaa hiihtokeskuksissa hiihtopummina - se oli hänelle tärkeintä elämässä. Sitten hän joutui auto-onnettomuuteen ja halvaantui juuri noin kuin Jacksonkin. Ystävät ja perhe yrittivät kaikkensa, että hän saisi elämänhalunsa takaisin mutta eivät onnistuneet. Lopulta hän päätyi itsemurhaan. Se juttu jäi minulle ikuisesti mieleen ja tässähän sitä nyt taas kelailee kun seuraa Jacksonin tilannetta. Huh huh.
Kyllä tälläisiä Jacksoneita on sairaaloissa ja kuntoutuslaitoksissa, hoitokodeissa ja omissa kodeissaan.Silti he koettavat jaksaa elää loppuun asti.Koettavat löytää elämäänsä tarkoituksen, itse ja omaistensa ja ystäviensä avulla.Mutta on se ihmiselle kova kohtalo, kun kaikki kaulasta alaspäin lakkaa toimimasta.
Koskaan et voi tietää sitä päivää ja hetkeä, jos itselle sattuu jotakin tälläistä.
Liikenteessäkin ajelee keskuudessamme kaikenlaisia rattijuoppoja ja narkomaaneja, mielipuolikaahareita.
Tietysti tälläinen vammautuminen voi tapahtua muunlaisessa tapaturmassakin, eikä ainostaan liikenteessä.
Ihan sama, oletko humalassa vai selvinpäin.Myös erilaiset sairaudet vammauttaa ihmisiä vaikeasti.
Terveys on ihana asia.Se kannattaa muistaa, eikä pitää koskaan itsestäänselvyytenä.
Vaatimukset, että Aaronin pitäisi pysyä Jacksonin kanssa, ovat mielestäni kovasti kohtuuttomia. Tuore riitaisa suhde kuitenkin kyseessä.
Muista aina liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä
siksi valpas, aina mieli
se on turva verraton
Jackson saa syyttää ihan vaan itseään.
Ärsyttävää miten Chas ja Paddy ovat koko ajan neuvomassa Aaronia siirtymään eteenpäin ja unohtamaan Jacksonin. Ihan niinkuin nämä kaksi olisivat parhaimpia ihmisiä jakamaan muille parisuhdeneuvoja. Samoin Hazelin jatkuva Aaronin niskaan hengittäminen ärsyttää, antaisivat poikien itse selvittää suhteensa
"Vailla mitään elämäntarkoitusta"
Kaikki on suhteellista. Tiedän kyllä mitä tapahtuu, ja en hyväksy sitä siksi, että saadaan hahmo poistetuksi, kuin roska häiritsemästä herkkähipiäisiä.
Liikaa juonittelua ja ilkeyttä.
Elämä itsessään on suuri lahja. Mutta mikä sitten on mielestäsi sanan elämäntarkoitus termi? Voin olla väärässä,mut mun mielestä se on sitä,että sulla on työ,terveys ,ystäviä,koti,läheisiä,harrastuksia,vapaus tulla ja mennä..
ja tätähän Jacksonilla ei ole, muuta paitsi ystäviä ja läheisiä,joiden ns armoilla hän on jokapäiväisissä toimissaan. Tosin äiti rakastaa(tottakai) poikaansa ja tekee kaikkensa että Jacksonilla olisi hyvä olla. Leiki hetki ajatusleikkiä, ja mene Jacksonin paikalle...uskon ettei ainakaan kovin paljon naurata.
Toki on saman kohtalon kokeineita ihmisiä,jotka elää ja on kohtaloonsa tyytyneet,kun on pakko ja sillä sipuli. Mutta nuori, elinvoimainen ihminen sidottuna sänkyyn/pyörätuoliin loppuiäkseen...se ei kyllä..huom!mun mielestä...ole todellakaan ns ihmisen (täysipainoista) elämää. Siksi en tod yhtään ihmettele, enkä ylläty ratkaisusta,jonka Jackson tekee tai joku joka on samassa tilanteessa, tekee. Niille ihmisille se vaan on ollut liian kova kohtalo itselleen, voi sanoa, että hengität ja olet, mutta mitään et pysty itse tekemään.
Edes läheisten rakkaus ja tuki ei aina valitettavasti riitä.
Enkä kyllä näe Jacksonia tässä sarjassa minään *roskana joka heitetään pois*. Sarjassa vaan oli tollanenkin kässäri ja kohtalo ja mistä sen tietää,jos Jacksonin näytteliä itse jo halus sarjasta pois, tai oli alunperinkin vain käväsemässä sarjassa! Jackson ei todellakaan ole mikään roska, vaan ihana,sulonen,rakastava huumorintajuinen nuori mies, jonka kohtalo koskettaa minuakin,vaikka näyttelemisestä kyse onkin. Toivottavasti Hazel kuitenkaan ei poistuisi sarjasta..ihana emmerdalelainen muija;)
piimari.Sinulla on viisaita ajatuksia ja hieno kommentti.
Samalla tavalla melkein itsekin ajattelen tästä asiasta.Tosin pitää muistaa vielä sellainenkin karu totuus.Että, jos joudut tuollaiseen tilanteeseen kuin Jackson.Vaikka sinua ei kiinnostaisi jatkaa elämää enää enempää,
vailla elämään tarvittavia eväitä.Monissa maissa kun ei ole vielä eutanasiaa hyväksytty.
Joten, itse, ilman toisten apua et pysty edes tekemään mitään loppusi eteen.
Eikä omaiset useinkaan pysty ymmärtämään tälläistä armonrakkautta ja auttamaan avutonta.Eikä etenkään uskalla rikkoa tätä käsittämätöntä lakia.
Sarjassa näemme, että äidin rakkauden
laajenenevan, ylittävän sellaisen rajan, joka ei monelle äidille ole helppoa.Mutta Hazel on oppinut ymmärtämään todella empaattisesti lapsensa ahdingon.Hän osaa asettua täysin poikansa asemaan.
Hän kuuntelee lastaan sydämellään.
Hazel on hyvä esimerkki unelmien äidistä, joka suhtautuu aina hienosti lapseensa, tapahtuipa mitä tahansa.Äiti on aina lapsensa tukena.
Hazel on oikeastaan heinoin ja kunnioitettavin rooli emmerdalessa.
Huomioita sohvalta, veit ns sanat suustani. Sen verran vielä komppaan,että on kaksi eri asiaa( jollain lailla mitattuna) olla halvaantunut täysin kaulasta alaspäin,kuin sillain, että pystyt käsiä liikuttamaan,tai ylävartaloa yleensä. Sitä ajatellessa tajuaa miten tärkeät esim kädet on ihmiselle; voit kelata itse pyörätuolia,voit pitää esim.kirjaa kädessä,voit syödä itse,ehkä jopa punnertaa itsesi pyörätuoliiin jne. Tätä kaikkea Jackson ei pysty tekemään.
Häntä katsoessa tulee väkisin mieleen,että Jackson parka näyttää jollain asteella ihan *vihannekselta* maatessaan tyynyjen varassa täysin liikkumattomana..
Hazelin äidinrakkauskaan ei valitettavasti riitä...Onhan hän sanonut että asettuisi itse poikansa paikalle jos vaan olisi mahdollista..Toivottavasti tämä hahmo ei häviä sarjasta Jacksonin myötä,ihana lämmin ja huumorintajuinen rooli hänellä;)
Kuka mittaa elämän määrän, kuka sen tarkoituksen?
Sinäkö?
Hittikamaako on ihminen saattaa avuttoman tilaan?
Stephen Hawking, maailman etevimpiä ihmisiä ei ole voinut hypätä kolmiloikkaa, ei korkeushyppyä, silti hän on ja pysyy yhtenä ihmiskuntamme älykkönä.
Tyhmä ihminen mittaa ihmisyyden jalkojen ja käsien vikkelyydestä.
Moni muu älyää enemmän.
Jos sinua "ahdistaa", miltä mahtaa tuntua ihmisestä, jolle tuo olotila on jokapäiväistä.
Kannattaako tuomita ketään, tai mitään, jos ei ole asiantuntija?
Et tainnut nyt oiken dikata mitä tarkoitin; siis minua ahdistaa ja tuntuu pahalta nimenomaan Jacksonin puolesta(vaikka onkin kyse VAIN näytteliästä) ja ketä mä olen tuominnut ja mihin???? Ajattelen siis vain ihan kokreettisesti,mitä Jacksonista tuntuu maata sängyssä kun ITSE et voi TEHDÄ YHTÄÄN MITÄÄN! Toki on varmasti ihmisiä,siis aikuisten oikeesti elämässä,jotka elää onnellista ja hyvää elämää samassa tilassa kun Jackson on...vai onko? Riippuu ihmisestä ja luonteesta..! Mutta menepä itse viikoksi tai vaikka päiväksi sänkyyn, ja asetu Jacksonin asemaan...en mittaa ihmisen ihmisyyttä jalkojen ja käsien *vikkelyydellä*,mutta jotain arvokasta ja varsinkin itsenäisyyttä päättää omasta elämästään Jacksonilta puuttuu onnettomuuden myötä! jokainen elämä on lahja ja jokaisella ihmisellä on tarkoitus,mutta miten kukakin Jacksonin kohtalon kokenut tai Jackson itse siitä selviää ja jaksaa,se on jo ihan toinen luku !
Merkillistä miten täällä nettipalstoilla jotkut voi ymmärtää lukemansa näin väärin.
Jotenkin outo tuo nimim: ",..," suhtautuminen.Minä en ainakaan ymmärrä.
Tuntuu kyllä ihan oikeasti kurjalta katsoa tuota Jacksonin tilannetta, vaikka tässä tapauksessa fiktiota onkin. Varmasti sietämätöntä olisi olla oman toimimattoman ruumiinsa vanki, riippakivi muille. Ei kyllä anneta mitään ruusuisinta mahdollista kuvaa tilanteesta esimerkiksi samassa tilanteessa oleville katsojille, yleensähän sentään Emmerdalessakin asioiden on ollut ainakin jossain määrin tapana järjestyä.
Aika traaginen muutenkin tämä Jacksonin ja Aaronin rakkaustarina. Ensin hautoi Aaron itsemurhaa ja nyt ovat osat sitten vaihtuneet.
Ei ole monenkaan ihmisen elämä kuvattuna mitään ihanaa, hauskaa, kiinnostavaa, iloista.
Ahdistavaa on monilla, kellä minkin asian takia.
Vaikkapa Stephen Hawking, jo mainittu, on elänyt ihmeen kauan sairautensa kanssa, tosin hänen IQ:nsa lienee aikamoisen normaalitasoa korkeampi.
Minusta kaikki todella vaikeat sairaudet voisi jättää pois näistä hupisarjoista, koska totuus on tarua pahempaa.
Harvoin pyörätuolista oikeasti tullaan balettitanssijaksi, eikä muitakaan ihmeitä livessä tapahdu.
Tässä tapauksessa olisin jättänyt käsikirjoittajana Jacksonin onnettomuuden tapahtumatta.
En pitä kosmeettisesta korjailusta TV-sarjassa.
Muustahan ei tuossa ole kyse. Katsojien kosiskelua.
Kiusaannun siitä, että käsikirjoittajat ovat ajaneet itsensä nurkkaan. Mitään uutta ei voi enää J:n ja Aaronin välillä tapahtua.
Toisaalta, kun ajattelen elävää elämää, jos Aaron tosiaan on vasta 18 v. niin hän on varhaiskypsä ja aikuistunut mies. Vertaessani tuntemiini 18-vuotiaisiin, en uskoisi, että he pystyisivät noin kypsään suhteeseen vastaavassa tilanteessa. Ja pahaa pelkään, että pyörätuoliin sidotun suomalaisnuoren perhe ja hoitajat tuskastuisivat 18-vuotiaan kaverin jatkuvasta paikallaolosta.
En usko, että kukaan ottaisi vakavasti 18-vuotiaan sitoutumista vammautuneeseen.
Koska minulla ei ole henk.kohtaista tietoa vastaavasta Suomessa, kysyn, annetaanko meillä apua ja terapiaa vastaavissa tapauksissa, vai jäävätkö suomalaisetkin vammautuneet noin yksin suoraan sairaalasta?
Käsittääkseni ainakin Helsingin Käpylässä on kuntoutuskeskus, jossa vammautuneet saavat ohjausta ja apua. - Myös omaisille pitäisi antaa neuvot ja ohjeet potilaan kohtaamiseen, sillä heidän mielialansa heijastuvat potilaaseen.
On todella köyhää, että Emmerdalen pienessä kylässä ei ole mitään muuta huvitusta tarjolla kuin pubissa istuskelu.
Suomessa neliraaja tai mitenkään vammautuneet eivät jää todellakaan yksin. Heidän on viikottain ilmoittauduttava tietylle ihmisille.. Pakkohan se ei ole, mutta fiilis on sama kuin pakko olisi. Fysioterapeutit ovat kiinnostuneita asiakkaistaan. Samoin myös läheiset saavat oman tukensa!
Sillä tuota Jacksonin tarinaa mielenkiinnolla käsikirjoituksellisesti seurannut, että OIKEESTIKO vasta loukkaantunut jätetään oman onnensa nojaan?? (samoin ihmettelin, kun Katie oli ampumavälikohtauksessa ja kotiin vaan, pikaisen sairaalassa käynnin jälkeen... hus pois) Vai onko brittien tapa....
Siihen nähden hyvinhän Suomessa on asiat. Jackson on vasta vajaa neljä kuukautta ollut pystyssä ja sopeutumassa halvaantumiseensa, että kyllä mun mielestä se on aivan normaalia ja itsetuhoisetkin ajatukset.
Itse en lähtis kaikkia 18-vuotiaita niputtamaan samaan läjään, toiset ovat henkisesti valmiutuneempia ja toiset ei ole.
Sen tiedän, että parikymppiset pystyy mihin vaan. Elämä auki ja jos nuori jotain päättää, niin se pitää ihan varmasti koko loppu elämän! Kuten Aaron nyt ja vielä rakkaudestaan, mun mielestä aivan täysin uskottava tarinan kulku.
Onhan sarjassa ollut tarinan kulku, että haluaako Aaron ottaa ramman poikaystäväkseen edelleenkin. Aaron päätti, että totta ihmeessä haluaa. (jackson oli sairaalassa vielä silloin) Sitten tuli taas ero, kun Jackson ei halunnut Aaronia sanallisesti, mutta halusikin oikeesti... jne. ei oikein tiedä mitä haluaa.
Ok. sen verran pitää spekuloida itsekin, että eihän Aaron ja Jacksonkaan tiennyt mihin alkavat, kun tilanne on tuo mikä on. Nuorena sitä vaan pystyy. :)
Aivan normaalia painiskelua ajatustensa kanssa kummaltakin.