Uskomaton taakka vierähti olkapäiltä! Olen parikymppinen nuori nainen, en ole koskaan seurustellut ja viime aikoina ajatukset on kiertäneet ihan liikaa parisuhteen ja miesten ympärille. Vaan tässä lähiaikoina olen alkanut ymmärtää, että eihän mulla ei ole mitään tarvetta miehelle ja suhteelle: seurustelun henkisen puolen korvaavat ystäväni, perheeni ja esimerkiksi kirjallisuus ja elokuvat. Fyysinen puoli taas, no joo, siinä on tähänkin asti auttanut oma käsi, ja jos oikein tekee mieli pussailla niin eiköhän baarista jonkun siihen puuhaan löydä.
Nyt mun on aika keskittyä itseeni. Tähän asti mä olen miellyttänyt muita, nyt alan miellyttää itseäni. Toki ihan itsekkääksi en aio ryhtyä, se ei sovi luonteeseeni, ja sitä paitsi: kun on hyvä toisille, on hyvä itselleen. Nyt on aika pistää elämä kuntoon, niin oma elinympäristö alkaen pursuilevasta vaatekaapista ja viime aikoina lipsahdelleesta ruokavaliosta, kuin henkinen tilakin. Voin ottaa aikaa itselleni ja ajatella, lukea, tehdä pitkiä kävelylenkkejä... En mä parisuhdetta tarvitse, vaan sen, että tunnen oloni mukavaksi omana itsenäni, että opin tuntemaan itseni ja olen tyytyväinen itseeni ja elämääni.
Olen niin uskomattoman onnellinen, että vihdoin ymmärsin tämän. Luoja, miten paljon aikaa mä olenkin viettänyt miettimällä jotain miehiä ja suhteita ja ties mitä kiemuroita... Toki mä tulen lipsahtamaan, ajattelemaan että parisuhde korjaa kaikki mahdolliset ongelmat - mutta nyt mä sentään tiedän, että se ei ole totuus. Kyllä mä vielä jonain päivänä haluaisin rakastua ja olla vakavassa parisuhteessa jonkun ihanan miehen kanssa - mutta vasta sitten, kun mä olen oppinut seisomaan omilla jaloillani ja tulemaan toimeen ihan itse oman itseni kanssa.
Mä en tarvitse miestä. Mä olen hyvä ja ihana ja upea ja KOKONAINEN ilmankin.
Nyt mun on aika keskittyä itseeni. Tähän asti mä olen miellyttänyt muita, nyt alan miellyttää itseäni. Toki ihan itsekkääksi en aio ryhtyä, se ei sovi luonteeseeni, ja sitä paitsi: kun on hyvä toisille, on hyvä itselleen. Nyt on aika pistää elämä kuntoon, niin oma elinympäristö alkaen pursuilevasta vaatekaapista ja viime aikoina lipsahdelleesta ruokavaliosta, kuin henkinen tilakin. Voin ottaa aikaa itselleni ja ajatella, lukea, tehdä pitkiä kävelylenkkejä... En mä parisuhdetta tarvitse, vaan sen, että tunnen oloni mukavaksi omana itsenäni, että opin tuntemaan itseni ja olen tyytyväinen itseeni ja elämääni.
Olen niin uskomattoman onnellinen, että vihdoin ymmärsin tämän. Luoja, miten paljon aikaa mä olenkin viettänyt miettimällä jotain miehiä ja suhteita ja ties mitä kiemuroita... Toki mä tulen lipsahtamaan, ajattelemaan että parisuhde korjaa kaikki mahdolliset ongelmat - mutta nyt mä sentään tiedän, että se ei ole totuus. Kyllä mä vielä jonain päivänä haluaisin rakastua ja olla vakavassa parisuhteessa jonkun ihanan miehen kanssa - mutta vasta sitten, kun mä olen oppinut seisomaan omilla jaloillani ja tulemaan toimeen ihan itse oman itseni kanssa.
Mä en tarvitse miestä. Mä olen hyvä ja ihana ja upea ja KOKONAINEN ilmankin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kusessa sä olet
Läski in-denial.