ero?

Sä olet vielä senverran nuori, että jos et koe olevasi vielä valmis lapsiin, niin pitäisin oman pääni, ja katsoisin mitä tuleman pitää. Itse olin avoliitossa 5 vuotta, ja vaimoke painosti koko ajan lapsentekoon, mutta en kokenut itseäni valmiiksi. Aika kului, ja muija lähti läiskimään, koska en suostunut täyttämään hänen toiveitaan lapsista omasta mielestäni liian aikaisessa vaiheessa.
Mutta, eroprosessi kyl tuotti ainaki mulle valtavan henkisen lamaannuksen, koska en olisi halunnut erota. Ehkä olisi viisainta yrittää puhua ettet ole vielä valmis lapsiin koska olet kuitenkin aika nuori.
Ja unohda appiukon mielipiteet, et sä hänen kanssaan seurustele. Ja jos poikakaverisi todella rakastaa sua, hän ymmärtää kyllä ja suostuu odottamaan. Jos ei, ni silloin kyl olis viisaampaa erota.
Hankalia asioita, hyvin hankalia. Mutta se on sun elämäs jota sä elät, älä anna appiukkosi tai poikakaverisi elää sitä sinun kauttasi, jos et sitä itse tahdo.

No sehän ainakin on selvää, että vähintäänkin äidin on haluttava äidiksi, ennenkuin lapsia on syytä hankkia.
Oletkohan kuitenkin liian herkkä tulkitsemaan noita mainitsemiasi "painostuksia" oikeaksi painostukseksi?
On hyvin tavallista, että nuoria pareja moisesta kiusoitellaan. Ja jos moiseen vielä appiukkokin ryhtyy, voit olla varma, että sinut on ainakin hyväksytty miniäksi, tai sitten appiukkosi ei todellakaan halua poikansa parasta.

Ei muutakuin lyöt omalta osaltasi pelisäännöt selkeästi pöytään ja annat mieluummin vastapuolen tehdä sen eropäätöksen, mikäli hänelle ei sääntösi sovi.

Mitä tulee lasten sukunimiasiaan, niin olet kyllä asiassa minusta heikommalla puolella.
Siis jos lapsesi parasta haluat. En voisi miehenä kuvitellakkaan olevani isä pojalle, jolla ei ole minun nimeä.
Näin on aina aikojen alusta saakka tehty, ja niissä poikkeuksissa, joissa ei ole tehty, EI LAPSELLA OLE OLLUT ISÄÄKÄÄN. PISTE.