Olen eronnut ja minulla on alle pari vuotias lapsi. Täytin äsken 30v ja olen kokopäivätöissä. Joka päivä tulee mietittyä elämänvalintojani. Olen tyytyväinen etten jäänyt avioliittoon missä puoliso oli väkivaltainen alkoholisti. Silti surettaa tämän yksinäisyys.
Käyn töissä, kaupassa ja ulkona lapsen kanssa leikkimässä. Joskus käymme tapaamassa minun vanhempia tai siskojani. Se on sitten siinä. Haluaisin tavata uuden miehen mutta olen liian arka siihen. Toisaalta saan ympäröivältä yhteiskunnalta koko ajan palautetta siitä etten kumminkaan kenellekään kelpaa. Yksinhuoltaja äiti on aina joko tuilla elävä kaikkien kanssa seksiä harrastava hutsu, tai vaihtoehtoisesti kun käy töissä, niin en välitä lapsesta koska en viitsi edes itse häntä hoitaa…
Itsesäälin puolelle kyllä vetää koko ajan ajatukset. Tulen koko ajan siihen tulokseen että on parempi ettei edes haikaile uuden suhteen perään. Hyvä mies ei kumminkaan halua naista kenellä on jo lapsi ennestään ja huonoa miestä en halua ruveta katsomaan. Minua vaan niin pirusti ottaa päähän että tämä puoli mun elämästä on jo loppu. Olen vasta 30 vuotta ja koska menin tekemään lapsen huonon miehen kanssa en pääse enää jakamaan arkea kenenkään muun kanssa.
Käyn töissä, kaupassa ja ulkona lapsen kanssa leikkimässä. Joskus käymme tapaamassa minun vanhempia tai siskojani. Se on sitten siinä. Haluaisin tavata uuden miehen mutta olen liian arka siihen. Toisaalta saan ympäröivältä yhteiskunnalta koko ajan palautetta siitä etten kumminkaan kenellekään kelpaa. Yksinhuoltaja äiti on aina joko tuilla elävä kaikkien kanssa seksiä harrastava hutsu, tai vaihtoehtoisesti kun käy töissä, niin en välitä lapsesta koska en viitsi edes itse häntä hoitaa…
Itsesäälin puolelle kyllä vetää koko ajan ajatukset. Tulen koko ajan siihen tulokseen että on parempi ettei edes haikaile uuden suhteen perään. Hyvä mies ei kumminkaan halua naista kenellä on jo lapsi ennestään ja huonoa miestä en halua ruveta katsomaan. Minua vaan niin pirusti ottaa päähän että tämä puoli mun elämästä on jo loppu. Olen vasta 30 vuotta ja koska menin tekemään lapsen huonon miehen kanssa en pääse enää jakamaan arkea kenenkään muun kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lukasehan tuota tekstiä missä juuri puhutaan yh äideistä..
Olet vaan rasittunut tuohon samaan päivittäiseen kuvioon. Itse elän parisuhteessa ja saman ikäinen lapsi on.
Mielestäni yksinhuoltaja ei välttämättä ole mikään hutsu tai jos käy työssä niin lapsensa hylännyt. Jotkun tietty voi olla sellaisia jos muutenkin käyttäytyy niin, mutta ei pelkkä yksinhuoltajuus tee ns. huonommaksi.
Ihan hyvin voisit ajatella että nyt kun olet kokenut tämän niin osaat valita seuraavan kumppanin huolellisemmin ja arvostaa itseäsi enemmän. Jouduthan huolehtimaan muustakin kuin omasta hyvinvoinnistasi, joten et voi ketä tahansa huolia kumppaniksi tai päästää elämääsi. Ihan hyvin tuo yksinhuoltajuus voisi olla nimenomaan elämänlaatuasi parantava asia edellä mainittujen seikkojen takia. Kun kunnioitat itse itseäsi ja perhettäsi niin et päästä ikäviä ihmisiä lähellesi.
Ei sinun tarvitse huomioida muiden arvosteluja, etenkään sellaisilta, jotka eivät tunne sinun taustojasi. Ei yksinhuoltajuudessa, eikä kertomasi mukaan etenkään sinun tapauksessasi, ole mitään sellaista mikä tekisi yksinhuoltajasta "hutsun". Tsemppiä!
Toisaalta taas, voisin tähän esittää yleisesti pohdiskelevan kysymyksen, että mikä saa naiset tykästymään näihin alkoholistimiehiin? Nettideittiprofiilejakin selaillessa tulee usein vastaan, että mieheltä toivotaan, tai suorastaan odotetaan, että hän käyttää alkoholia. Outoa.