Erosta on vuosi ja alkaisi olla jonkinlaisia levottomuuden tunteita. Olin päättänyt, että tässä viisissäkymmenissä jätän jo kaiken ja keskityn olemaan yksikseni. Mutta aikuisilla lapsilla on oma elämä ja ystävät ovat tiiviissä parisuhteissa. Yllättäen ei oikein tunnu siltä, että tätä loppuelämää viitsisi ihan yksinkään viettää. Olen yllättänyt itseni katsomasta miehiä sillä silmällä enkä todellakaan halua olla stereotypinen haukka. Missä viisikymppisiä miehiä tapaa? En ole hirveän urheilullinen. Onko täällä joitain jotka deittailevat vielä tässä iässä?
Deittielämä eron jälkeen
gilda
29648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen vapaa viiskymppinen ja nautin uusiin ihmisiin tutustumisesta deittailun kautta. Se ei suinkaan tarkoita aina seksiä, mutta jos siltä tuntuu suon senkin nautinnon itselleni. Ei tarvitse olla urheilullinen, riittää kun on oma itsensä, siten löytää yhteensopivimman. Viiskymppisiä tapaa kaikkialla, kunhan pitää silmänsä auki ja mielen avoimena.
Kiitos Hessuli52. On ihanaa kuulla positiivista tarinaa ja saada kannustava viesti. Siinä on hieman tasapainoilua löytää uusi, itselle niin tuntematon elämä kuin deittailu kun on aina ollut naimisissa.
Tuota. Fakta on, että ne 50-v miehet tasan katselevat niitä 30-v naisia. Omanikäiset eivät kiinnosta. Näin se vain on:)
No ei pidä paikkaansa "50-v miehet tasan katselevat niitä 30-v naisia"
Itse olen aina deittaillut ikäisiäni tai hieman/paljon nuorempia miehiä.
Jos maamonaa löytyy niin onnistuu se nuorempienkin deittailu, jos ei ole mammonaa, niin ei ne nuoret itseään rupsahtaneempia katsele.
Muutenhan se olis kivaa, mutta samat tyypit on vuosikausia, miksi?
Tässäkin taasen on päällimmäisenä seksi. Minusta elettävää elämää voi elää, kun saa tuttavia ja ystäviä ympärilleen.
Monen eronneen on syytä hakeutua erilaisiiin yhdistyksiin mukaan, niiden kautta toimii aivan järjellistä porukkaa, he eivät ole siellä seksimarkkinoilla vaan monien hyvien asioiden parissa.
Nämä tekevät erilaisia retkiä ja osallistuvat tapahtumiin, siellä saa uusia ajatuksia, samoin yksinolevat voivat osallistua esim. kansalaisopistojen kursseille, siellä tapaa uusia ihmisiä ja joistkain tulee vuosien saatossa hyviä tuttavia ainakin.
Toki on hyvä että kotiinsa voi kutsua vieraita, mutta tarvitseeko niiden olla yövieraita samassa sängyssä, mielestäni ei.
Jo se ttää koti täytyy siivota ja laittaa jotakin kahviteltavaa, sillä kaikki alkoholi tuotteet pyytäisin jättämään konsanaan sivuun.
Katsoin päiväväytäntöjen teatterikävijöitä, siellä oli uskoisin, juuri näitä eronnetia, yksin olevia henkilöitä. Vaatetua oli tuulipuvuista hieman juhlavampaan, mutta pisti silmään asia, jossa yksinäinen ihminen kävi ostamassa alkoholijuoman ja nautti sen yksin, näitä oli aika monia, säälittävän näköistä. Toivoisin noidenkin ihmisten menevän jonnekin toimintaan mukaan, jossa voisivat toimia ja keskustella, sillä yksin he olivat tuolla teatterissakin.
En usko elämän olevan yhtään parempaa vaikka siihen kotiin kumppanin saisikin, sillä joakisella pitää olla jatakin muutakin, yksinäisyys on myös pariakunnan kodissa, jos oletetaan että aina kyykötetään vastalkkain, puheen aiheet kyllä loppuvat.
Tärkeintä ihmisen on olla mukana elämässä, lukeminen on hyvä ajanviete silloi kun on yksin, lukea voi juuri sitä mitä haluaa, mysö käsitöiden tekeminen on piristävää. Mutta ulkoovi on avattava joka päivä.
Pienten lasten äitien kohdalla on hyvin tärkeää, että lähtevät lapsen kanssa ulos, leikkikentille ja erilaisiin tapahtumiin, ihan varmasti seilleä tavoittaa toisia vanhampia samassa tilanteessa ja voi juteölla heidän kanssaan, silloin on jo mukan elämässä, eikä siitä olemisesta lasten kanssa tule sitä kamalaa yksinäisyyttä.
Sinun itse on syytä olla aloitteellinen, silloin on varmenpaa saada niitä uusia tuttavuuksia. Myös lasten tarhoisaa on tapahtumia vanhemmille ja kouluissa, osallistu jo lapsesi vuoksi ja tulet varmasti huomaamaan, että pian tutustuta toisten lasten vanhempiin ja tunnet eläväsi tässä elämässä.
Kiitos kaikille yllä ja lisäksi erityisesti "Elämän etsimiseeen", joka kirjoitti pitkän ja perusteellisen vastauksen. Siinä oli paljon hyvää. Tosin en ole noin puritaani itse ja seksikin vielä oikeasti kiinnostaa. Mutta nuo yhdistykset, teatteri, opinnot ovat kaikki hyviä vinkkejä. Teatterin päivänäytäntöjä en olekaan muistanut ollenkaan. Suomalaisten kanssa vaan on niin hämmästyttävän vaikea päästä yhteyteen. Olen kyllä silmät avoinna!
Käytännössä et tule omanikäisiä löytämään,joten ikähaarukka kannattaa olla sellainen 55-75v. Viiskymppiset etsivät aina hieman nuoremoia kuin omanikäiset. 50-miehillä ikähaarukka on 25-40. Näillä vinkeillä onnistut eikä tule pettymyksiä. Jos itse olet tosi varakas, voit myös saada hieman nuorempaa. Näin se vain menee.
Ei se aina noin mene. Itse olin alle 50-vuotiaana tilanteessa, jossa halusin uuden elämänkumppanin. Vaimoni oli halunnut eron minusta varsin erikoisesta syystä. Pidin jalat maassa, ja etsin korkeintaan 5 vuotta itseäni nuorempaa. Toki 20 vuotta nuorempiakin oli tarjolla.
5 vuotta itseäni nuoremman naisen kanssa olen nyt ollut aviossa liki 8 vuotta. Hyvin menee!
Ja taas tuli tuo että naisen pitäisi automaattisesti etsiä itseään vanhempaa seuraa! Mun mielestä ap voisi hyvinkin miettiä, olisiko 40 mies parempi vaihtoehto kuin yli viisikymppinen, jolle tärkeää on vain saada mahdollisimman nuori nainen itselleen. Nelikymppisten joukossa on myös niitä, jotka tykkää itseään vähän vanhemmista naisista. Mukavia, eivät ole ukkoutuneita, huomioivat myös naisen mielipiteen ja ovat seksissä aivan loistavia. Suosittelen.
Siis miehiä ei kyllä kannata etsiä yhdistyksistä, teatterista, opinnoista jne. Jos ne itseäsi kiinnostaa harrastuksena, niin mikäs siinä.
Höpsyn pöpsyn. Kuten jo mainitsinkin, niin 50v nainen löytää helposti samanikäisen miehen. Kuten kohdallani tapahtui. Usein myös 50v miehet eivät korvaansa lotkauta nuorille, omien lastensa ikäisille, naisille. Tunne on myös molemminpuolinen. Ketä 25vuotiasta kiinnostaa mahdollisesti isäänsä vanhempi mies? Tuttavapiirissäni on tuikitavallista, että mies on nuorempi kuin nainen.
Ei tuo vanhat miehet ajatus mikään ihan huono ole. (Tosin toi 75 vuotta, eli 25 vuotta vanhempi kuulostaa jo omituiselta.) Mutta kyllä mulle sellainen juuri eläkkeelle päässyt kelpaisi. Ei ole enää uraohjus ja on aikaa vaikka mihin. Ajatus pitkistä lomista tuntuisi mukavalta. Mutta nämä siis ehkä saattavat sinne teatterin päivänäytöksiin ehtiäkin. Mutta vinkit ovat kivoja!
Katselen kumppania ja vietän aikaani ikäisteni seurassa.
Siis Hessuli52, missä sä niitä deittikumppaneita löydät? Viittasit aiemmin deittailevasi. Ja sanoit, että kaikkialta. Kerro esimerkkejä joistain löytöpaikoista. Deittipalstoiltako. Kun olen niitä katsonut siellä on aina samat henkilöt, joten ei tunnu kovin edistyvän tuo haku.
Olen huvikseni katsellut Uusimaan sunnuntainumeron ilmoituksia. Aika paljon naiset arvelevat tyylikkäitä ja tasokkaita miehiä olevan heitä odottamassa. Katso sinä miestarjontaa tai ilmoita itse.
Eikös nuo Hessuli52 ja gilda sattuis hyvin yhteen? Samaa ikäluokkaa? Miksi mennä merta edemmäs kalaan?
Vaihda deittipalstaa. Mieluummin maksulliseen.
Netissä netissä. Pari vuotta sitten deittailin jonkun verran. Melko pian kuitenkin tärppäsi ja löytyi mies makuuni (jota ei todellakaan voi vaatimattomaksi kutsua).
Naisen nettilöytö olen minäkin, enkä minäkään mikään surkea tapaus liene, taloineni, mökkeineni ja vähän riesanakin olevan maatilan takia. Ihan muuta kuin maatöitä teen, ja olen alani vanha mestari. Työnantajani ei halua päästää minua eläkkeelle. Mieluummin lyhentää työaikaani, jotta pysyisin talossa.
Kiusallista on, kun nykyinen anoppini kertoo mieluusti asemastani työelämässä, ja sen takia se tulee liian useasti puheeksi. Itse kun haluan olla ihan tavallinen ikämies.
Tässä kyselijöille sinkkujen tapaamiseen muutama vinkki: Matkustelu, erilaiset kulttuuritapahtumat, kahvilat jne. Naiset tärkeintä on, että uskallatte itsekin mennä juttelemaan ja sopimaan uutta tapaamista, jolloin aika näyttää johtaako deittailu ystävyyttä pidemmälle.
Kiitos Sininen22, Nainen49v, Verkot veteen vaan yms. nimimerkeille. Kyselisin muilta naisilta, onko eron jälkeen ollut helppo tehdä aloitetta miehelle nimimerkin Hessuli52 ehdottamaan tyyliin? Itsellä ainakin tuo miehen lähtö nuoremman perään on hieman laskenut tuota itsetuntoa. Itsetunto oli kyllä ok aiemmin ennen eroa ja nuorempana.
Muutenkin on aika vaikeaa tietää kuka mies on varattu ja kuka ei, siis kaikilla ei ole sormustakaan. Miehillähän on tässä mielessä ehkä helpompaa kun me naiset aika usein koetaan imarteluna lähestyminen kun taas miehet saattavat -ainakin ennen aikaan- loukkaantua, jos heitä lähestyttiin kun he eivät olleet haku päällä. Pitäisi olla noita flirttailukouluja, joita mielestäni joskus järjestettiin.
Kiitän kyllä Hessulia vinkistä ja "otinkin jo vinkistä vaarin" :-) kun aamukahvilassa keskustelin oikean vaari-ikäisen kanssa. Oli kyllä kovasti tulossa "poraa lainaamaan, jos vaan kahvit tarjoittaisiin." Olen siis muuttanut uuteen kotiin ja miestyövoima tarpeenkin, mutta innokkuus ja ikä (lähempänä 80 vuotta) hieman pelästytti. Ehkä tämä on sitä Ikäävaieiikää nimimerkin tarkoittamaa realismia.
Gilda. Kyllä varatutkin voivat flirttailla, ilman mitään sen kummempia tarkoituksia. Samoin sinkut harrastavat ihan tavallista kanssakäymistä. Deittailevat, käyvät töissä/aamukahveilla kahvilassa, harrastavat yms.
Itseäni lykästi myös netissä, siksi suosittelen sitä. Ex liitossani minulla on huonoja kokemuksia siitä, että sain tehdä kaiken, olla aina aktiivinen. Ihan sillä vanhalla periaatteella lähdin uutta miestä etsimään, että mies osoittaa kiinnostusta, tekee aloitteen ja ehdottaa tapaamista. En usko naisten tekemiin aloitteisiin ollenkaan ;).
Mikä se sellainen itsetunto on, joka lähtee ex-miehen matkaan :)? Nokka pystyyn vain. Et sinä yhtään huonompi ole kuin ennenkään.
Kiitos pirsistävistä sanoista marilyn*. Aloitteellista miestä minäkin kaipaan!
Elämää nähdeenä tiedän, että ne 50-kymppiset miehet ovat 2 avioliitosta eronneita,eivätkä enään halua saada ikäsitänsä seuraa.
50-kymppinen nainen ei ole enään niin timmissä kunnossa,kun vertaa 15-20 vuotta nuorempaan. Toki 50-kymppinen nainen voi hyvällä tuurilla löytää ikäsitään tai jopa nuorempaa seuraa,mutta silloin talous (rikas) pitää olla hyvällä mallillaan ja kropan hyvässä kunossa. Myös kilometrit ei saa näkyä päällepäin. Näin se menee oikeassa elämässä.
Ei ne viiskymppiset miehet itsekään ole sen timmimmässä kunnossa! Luulevat vain olevansa jotain suorastaan utopista...ja jopa lahja nuoremmalle naiselle.
Sellainen neljäkymppinen ja nuorempi nainen tyytyy vanhempaankin mieheen, jolla ei ole oikein flaksi käynyt oman ikäisenä kanssa miesmarkkinoilla.
Toinen juttu on sitten, jos haluaa helpompaa elämää eli on onnenonkija. Luulee mm. miestä hyväksi naimakaupaksi.
Seksuaalinen kello kulkee kuitenkin heillä eri aikaa! Mies elää väistämättömästi kohti vanhuuttaan, johon kuuluu vahvasti myös erektio-ongelmat.
Tietty jos nainen ei ole ollenkaan seksuaalista tyyppiä tai on tottunut vähempään, niin sitten voivat toisilleen sopia.
Ps. Tuo "rikkaus" nuorempi mies/vanhempi nainen yhteydessä oli silkkaa ilkeyttä! Ilkeäksihän se tekee jos ei saa minkäänlaista naista kuin unelmissa.:)
Mielestäni on puppua, että sitä ei saa heti selville onko mies varattu vai ei. Itse deittailin ahkerasti muutaman vuoden ajan reilun kymmenen vuotta sitten. Niin monta miestä kun tapasin, yleensä ensin kahvilassa, niin kyllä sen statuksen ensimmäiseksi selvitin. Varatut lensivät yli laidan! (niitä oli kyllä aika paljon treffisivuilla silloinkin)
Siihen aikaan oli yksi pieni chattiyhteisö, jossa myös vietin aikaani. Tutustuttiin toisiimme ja vietimme yhteisiä meetingejä. Tavattiin siis livenä useamman kerran ja niihin osallistui n. 20 henkeä aina.
Treffeillä tapasin myös nykyisen rakkaani! Meillä on ikäeroa 15 vuotta, minä vanhempi, mutta vieläkin olemme yhdessä. Emme asu yhdessä, kun kumpikaan ei halua sitä. Vietämme hienoja hetkiä tässä aikuisesta rakkaustarinassamme.!
Ihana rakkaustarina toi sinun, kuusikymppinennainen.