Olen lähes 40- kymmppinen yh- äiti.
Elän aktivista elämää, minulla on hyvä työ, ystäviä ja olen menestynyt elämässä kohtalaisen hyvin muutenkin.
Muutama vuosi sitten erosin ja tämän jälkeen olen treffaillut useita miehiä ja pari lyhyehköä suhdettakin on ollut.
Jostain syystä en ole onnistunut kuitenkaan löytämään itselleni pysyvämpää kumppania.
Nyt tuntuu siltä, että sitä ei varmaankaa tule löytymäänkään.
Minun on kuitenkin vaikeaa sopeutua ajatukseen, että on vain minä ja lapset. Miten muut olette onnistuneet hyväksymään elämän ilman kumppania.
Elän aktivista elämää, minulla on hyvä työ, ystäviä ja olen menestynyt elämässä kohtalaisen hyvin muutenkin.
Muutama vuosi sitten erosin ja tämän jälkeen olen treffaillut useita miehiä ja pari lyhyehköä suhdettakin on ollut.
Jostain syystä en ole onnistunut kuitenkaan löytämään itselleni pysyvämpää kumppania.
Nyt tuntuu siltä, että sitä ei varmaankaa tule löytymäänkään.
Minun on kuitenkin vaikeaa sopeutua ajatukseen, että on vain minä ja lapset. Miten muut olette onnistuneet hyväksymään elämän ilman kumppania.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.