Harmittava tilanne

Harmittaa todella paljon, kun kysyin eräältä muutaman kerran tapaamaltani mieheltä parin viikon hiljaiselon jälkeen, että haluaisiko hän vielä nähdä. Vastaus oli, että kyllä hänen puolestaan sopii. Hän kyllä ilmoittaa sitten kun kun tietää paremmin ajankohdan, koska hänellä oli menoa muutamaksi päiväksi. Suora kysymys, johon siis suora vastaus.

Nyt en ole kuullut hänestä viikkoon. Viimeksi tapasimme kolme viikkoa sitten, jolloin hän olisi halunnut tietää mitä ajattelen tilanteestamme. En osannut silloin sanoa vielä ja hänelle sopi, että etenemme hitaasti. Hän on itse hieman ujonpuoleinen, eikä kovin puhelias.

En ymmärrä miksi hän ei suoraan/kierrellen sanonut, ettei halua nähdä vaan vastasi että kyllä hänen puolestaan sopii. Kuitenkin hän on tietääkseni ihan hyvän kotikasvatuksen saanut eikä halua tahallaan vedättää.

Toisaalta toin ilmi ainakin, että itse olisin halukas tapaamaan. Siltä osin ei harmita. Voihan olla, että hän tarvitsee nyt puolestaan aikaa miettiä.

Silti tämä tuntuu raastavalta.

Olen toki miettinyt kaikki vaihtoehdot läpi, voihan olla että hän on löytänyt jonkun kiinnostavamman tai tietää jo nyt ettei halua aloittaa mitään kanssani. Silti harmittaa, että sanoo noin, vaikka ei sitten pysty mitään konkreettista sopimaan kanssani. Minulle olisi helpompi, jos tietäisin miten asiat oikeasti ovat. Oli lopputulos mikä tahansa. En halua kuitenkaan painostaa, koska en pidä siitä itsekään, kuten ei myöskään hän (olemme puhuneet siitä).

Todella vaikeaa nyt unohtaa, kun oli viimein saanut omat ajatukset järjestykseen.