Tätä asiaa olen pohtinut jo vuosi tolkulla, mutta vieläkään en ole oppinut ymmärtämään miesten ajatusmaailmaa. Lähinnä nyt siinä, että kuinka teidän "kaksilahkeisten" kanssa pitäisi tietyissä tilanteissa toimia.
Siis kun lähtee ystävien kanssa ulos "juhlimaan", oli se sitte baari, pubi tai ihan mitä vaan paikka missä hauskaa nyt pidetään (nykyään tätä tapahtuu todella harvoin, ehkä 3 kertaa vuoteen), niin kuinka niihin juttulle tuleviin oikein pitäisi suhtautua ettei saa p****a niskaansa?
Eli ... en ole koskaan mennyt mihinkään em. paikoista (tai mihinkään muuallekaan) erityisesti seuraa etsimään. Aina on ajatuksena pitää hauskaa niiden ystävien kanssa. Toki uusiin ihmisiin on hauska tutustua ja ympärilleen katsella, mutta en siis kulje haku päällä, enkä etsien pidempää tai lyhyempää "tuttavuutta". En toki sulje mahdollisuutta pois, mutta avoin mieli ei mielestäni ole sama kuin haku päällä, eikä jokainen sanomani sana tarkoin harkittu ja laskelmoitu lähestyminen.
Ihmisenä olen sellainen, että kyllä mä jutella voin, lähes kenen tahansa kanssa. Ihan rehellisesti ulkonäköön, ikään, sosiaaliseen statukseen tai sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Jos ihminen on asiallinen, perus "fiksu" ja osaa käyttäytyä, niin miksi en voisi vaihtaa sanan tai vaikka pari enemmän. Örveltäjät, kähmijät ja kaikenmaailman ällötykset on sitten ihan oma lukunsa. Mutta miksi oi miksi 90% miehistä tuntuu tulkitsevan ystävällisyyden ja kohteliaisuuden aina tietyntyyppiseksi kiinnostukseksi? Eikä nyt tosiaan puhuta mistään lihatiskeistä ja sinkkubaareista, vaan ihan normimestoista. Ja sitten mietitään, että miksi naiset käyttäytyy kylmästi ja ylpeästi tai totaalisen väliinpitämättömästi. Välillä vaan tuntuu, että se on se ainoa tapa välttää ongelmat. Minä ainakaan en ole enää vuosikausiin alkanut hiemankaan epävarmassa tilanteessa itse juttelemaan kenellekään vastakkaisen sukupuolen edustajalle, en mistään aiheesta. Ihan riittävän monta kertaa on niissä tilanteissa tullut kuunneltua kaikenlaisia törkeitäkin kommentteja.
Juttu oli tietyllä tavalla helpompi, kun oli oma mies kuvioissa mukana. Aina voi vaivihkaa tehdä selväksi, että sellainen on olemassa ja vieläpä lähimailla ja jos toinen vielä sen jälkeen jutteli, niin ok. Mutta ei kai sitä miestä nyt aina tahdo mukana raahata ja nyt tosiaan kun tilanne on toinen, niin täytyy varmaan keksiä se mies jostain. Mutta sittenhän se oikeesti kiinnostava ihminen vois mennä ohitse. Siis mitä tehdä?
Täytyykö jokainen keskustelu aloittaa, että "anteeksi, mutta en etsi/halua seksiseuraa, enkä ole aktiivisesti etsimässä muunkaanlaista seuraa ... mutta jos tahdot puhua kanssani, etkä ota nokkiisi siitä että en tule lähtemään mukaasi ja on hyvin epätodennäköistä, että tulisit saamaan numeroni, niin toki mielelläni juttelen kanssasi"? Eihän noinkaan voi tehdä. Omasta mielestäni kuullostaisi törkeän omahyväiseltä olettaa, että jokainen joka sanoo edes yhden sanan olisi jonkin perässä.
Ja nyt jos joku sanoo, että jotenkin itse viestittäisin helppouttani, niin kertokaa kuinka välttää se. Ikinä en lähde liikkeelle missään vesirajahameissa, tai niin että paljasta pintaa olisi peitettyä enemmän. En edes kesällä. Hyvin harvoin päälläni on edes hame, vaan yleensä housut, eivätkä nekään mitään "näytä kaikki" mallia. Topin voin päälleni laittaa, mutta oikeastaan aina on siinä vielä jotakin muuta päällä. Enpä muista koska olisin lähtenyt viihteelle edes olkapäät paljaana. Toki tanssiessa voi joskus vähentää, mutta yleisesti ottaen en tykkää palella. Mihinkään kohtaan minussa ei ole mitään lisätty, mutta luojan luomalle en paljon pysty tekemään. Eikä kai sitä säkkiin tarvitse pukeutua, jotta ei viestittäisi tahtomattaan jotakin? Juoda voin, yhden tai kaksi koko illan aikan, eli käytännössä olen selvinpäin. Usein jopa ratissa, eli ihan vesiselvä. Ei siis voi johtua ylettömästä humalatilastakaan tai siitä että joisin toisten rahoilla. Iälläkään ei tunnu olevan mitään vaikutusta, kun ei ainakaan vielä ole mihinkään muuttunu.
Tämä ongelma tulee tosiaan esiin vain sellaisten miesten kanssa, joita en etukäteen tunne (tai ehkä sitten niin, että he eivät tunne minua). Ikinä en ole moiseen törmännyt sellaisten kanssa jotka olen oppinut "turvallisessa ympäristössä" tuntemaan (harrastusten, ystävien tms. kautta). Ihan samalla tavalla minä heillekin puhun. Itse en ainakaan mitään eroa puhetyylissäni huomaa, eikä ole kukaan muukaan sitä tunnustanut huomaavansa.
Tulipahan kirjoitettua melkein kokonainen kirja ja anteeksi valitus, mutta olipahan taas sellainen reissu eilen, että oksat pois. Eikä sitä myöhempää käytöstä tunnu pystyvän päättelemään mistään. Minkä tahansa oloinen mies. niin silti näyttää voivan käyttäytyä yhtä törkeesti jos nainen erehtyy olemaan mukava :(
Siis kun lähtee ystävien kanssa ulos "juhlimaan", oli se sitte baari, pubi tai ihan mitä vaan paikka missä hauskaa nyt pidetään (nykyään tätä tapahtuu todella harvoin, ehkä 3 kertaa vuoteen), niin kuinka niihin juttulle tuleviin oikein pitäisi suhtautua ettei saa p****a niskaansa?
Eli ... en ole koskaan mennyt mihinkään em. paikoista (tai mihinkään muuallekaan) erityisesti seuraa etsimään. Aina on ajatuksena pitää hauskaa niiden ystävien kanssa. Toki uusiin ihmisiin on hauska tutustua ja ympärilleen katsella, mutta en siis kulje haku päällä, enkä etsien pidempää tai lyhyempää "tuttavuutta". En toki sulje mahdollisuutta pois, mutta avoin mieli ei mielestäni ole sama kuin haku päällä, eikä jokainen sanomani sana tarkoin harkittu ja laskelmoitu lähestyminen.
Ihmisenä olen sellainen, että kyllä mä jutella voin, lähes kenen tahansa kanssa. Ihan rehellisesti ulkonäköön, ikään, sosiaaliseen statukseen tai sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Jos ihminen on asiallinen, perus "fiksu" ja osaa käyttäytyä, niin miksi en voisi vaihtaa sanan tai vaikka pari enemmän. Örveltäjät, kähmijät ja kaikenmaailman ällötykset on sitten ihan oma lukunsa. Mutta miksi oi miksi 90% miehistä tuntuu tulkitsevan ystävällisyyden ja kohteliaisuuden aina tietyntyyppiseksi kiinnostukseksi? Eikä nyt tosiaan puhuta mistään lihatiskeistä ja sinkkubaareista, vaan ihan normimestoista. Ja sitten mietitään, että miksi naiset käyttäytyy kylmästi ja ylpeästi tai totaalisen väliinpitämättömästi. Välillä vaan tuntuu, että se on se ainoa tapa välttää ongelmat. Minä ainakaan en ole enää vuosikausiin alkanut hiemankaan epävarmassa tilanteessa itse juttelemaan kenellekään vastakkaisen sukupuolen edustajalle, en mistään aiheesta. Ihan riittävän monta kertaa on niissä tilanteissa tullut kuunneltua kaikenlaisia törkeitäkin kommentteja.
Juttu oli tietyllä tavalla helpompi, kun oli oma mies kuvioissa mukana. Aina voi vaivihkaa tehdä selväksi, että sellainen on olemassa ja vieläpä lähimailla ja jos toinen vielä sen jälkeen jutteli, niin ok. Mutta ei kai sitä miestä nyt aina tahdo mukana raahata ja nyt tosiaan kun tilanne on toinen, niin täytyy varmaan keksiä se mies jostain. Mutta sittenhän se oikeesti kiinnostava ihminen vois mennä ohitse. Siis mitä tehdä?
Täytyykö jokainen keskustelu aloittaa, että "anteeksi, mutta en etsi/halua seksiseuraa, enkä ole aktiivisesti etsimässä muunkaanlaista seuraa ... mutta jos tahdot puhua kanssani, etkä ota nokkiisi siitä että en tule lähtemään mukaasi ja on hyvin epätodennäköistä, että tulisit saamaan numeroni, niin toki mielelläni juttelen kanssasi"? Eihän noinkaan voi tehdä. Omasta mielestäni kuullostaisi törkeän omahyväiseltä olettaa, että jokainen joka sanoo edes yhden sanan olisi jonkin perässä.
Ja nyt jos joku sanoo, että jotenkin itse viestittäisin helppouttani, niin kertokaa kuinka välttää se. Ikinä en lähde liikkeelle missään vesirajahameissa, tai niin että paljasta pintaa olisi peitettyä enemmän. En edes kesällä. Hyvin harvoin päälläni on edes hame, vaan yleensä housut, eivätkä nekään mitään "näytä kaikki" mallia. Topin voin päälleni laittaa, mutta oikeastaan aina on siinä vielä jotakin muuta päällä. Enpä muista koska olisin lähtenyt viihteelle edes olkapäät paljaana. Toki tanssiessa voi joskus vähentää, mutta yleisesti ottaen en tykkää palella. Mihinkään kohtaan minussa ei ole mitään lisätty, mutta luojan luomalle en paljon pysty tekemään. Eikä kai sitä säkkiin tarvitse pukeutua, jotta ei viestittäisi tahtomattaan jotakin? Juoda voin, yhden tai kaksi koko illan aikan, eli käytännössä olen selvinpäin. Usein jopa ratissa, eli ihan vesiselvä. Ei siis voi johtua ylettömästä humalatilastakaan tai siitä että joisin toisten rahoilla. Iälläkään ei tunnu olevan mitään vaikutusta, kun ei ainakaan vielä ole mihinkään muuttunu.
Tämä ongelma tulee tosiaan esiin vain sellaisten miesten kanssa, joita en etukäteen tunne (tai ehkä sitten niin, että he eivät tunne minua). Ikinä en ole moiseen törmännyt sellaisten kanssa jotka olen oppinut "turvallisessa ympäristössä" tuntemaan (harrastusten, ystävien tms. kautta). Ihan samalla tavalla minä heillekin puhun. Itse en ainakaan mitään eroa puhetyylissäni huomaa, eikä ole kukaan muukaan sitä tunnustanut huomaavansa.
Tulipahan kirjoitettua melkein kokonainen kirja ja anteeksi valitus, mutta olipahan taas sellainen reissu eilen, että oksat pois. Eikä sitä myöhempää käytöstä tunnu pystyvän päättelemään mistään. Minkä tahansa oloinen mies. niin silti näyttää voivan käyttäytyä yhtä törkeesti jos nainen erehtyy olemaan mukava :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos annat sellaisen vaikutelman, että olet kiinnostunut, vaikka et oikeasti ole, niin kyllä se vika on sinussa itsessäsi. Ei se juttelemaan tullut mies voi olla mikään ajatustenlukija.
"Jos annat sellaisen vaikutelman, että olet kiinnostunut, vaikka et oikeasti ole, niin kyllä se vika on sinussa itsessäsi. Ei se juttelemaan tullut mies voi olla mikään ajatustenlukija."
Sori, mutta tohon nyt ei voi oikein muuta kun hymähtää hieman huvittuneesti.
Siis kääntäen toi sun ajatukses ... mähän pystyn tietysti sanomaan onko minun mitenkään mahdollista olla kiinnostunut jostakusta, vaihtamatta sanaakaan hänen kanssaan? Sillä jos sanon jotakin, niin olen automaattisesti kiinnostunut. Niin ja jos tiedän/luulen tietäväni ihan ilman yhtään sanaa, että en missään tapauksessa ole kiinnostunut, niin parempi vaan olla huomaamatta tai sanoa korkeintaan "juu ei kiinnosta" ... sano se toinen mitä tahansa? Että ihan vaan siis mennään ensimmäisillä mielikuvilla, oletetaan kaikkien miesten aina olevan vain yhden sen perässä ja unohdetaan turhat pikku asiat kuin ystävällisyys ja kohteliaisuus?
Eikö toi ole just se asenne, josta niin monet miehet naisissa valittaa? Ettei nähdä sitä ekaa vilkasua pidemmälle ja jutellakaan ei voi, vaikkei mies edes vonkais. Jösses, lakatkaa valittamasta sitte jos se kerta on se oikea lähestymistapa. Tai jos valittaa tarvii, niin valittakaa miehet toisistanne, sillä osa teistähän ne mukavatkin naiset noille tavoille opettaa.
Siis jos olet oikeasti kiinnostunut tutustumaan, niin sittenhän ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Jos myöhemmin käy ilmi jotain, joka tappaa kiinnostuksen, niin siitä on turha kummankaan suuttua, koska sitähän ei olisi heti alkuun voinut tietää.
Mutta jos et ole oikeasti kiinnostunut tutustumaan, niin sinun pitäisi tuoda se selvästi esiin heti kun tiedät sen. Se ei vaadi tylyä töksäytystä, vaan senkin voit sanoa kohteliaasti ja ystävällisesti.
En osaa antaa neuvoja, mutta kokemukset ovat samanlaisia. Olen sellainen keskiverto hyvännäköinen nainen, ja juttelen mielelläni ihmisten kanssa. Varsinkin ei-niin-komeat mutta mukavat miehet ottavat juttelun aivan selvänä kiinnostuksen merkkinä ilman minkäänlaista flirttailua.
Onhan se välillä vähän vaivaannuttavaa. En kuitenkaan aio ruveta käyttäytymään ihmisiä kohtaan kylmästi tämän takia - lähinnä olen pyrkinyt selkeyteen kommunikoinnissa. Jos mies haluaa jatkaa juttua myöhemmin, niin kysyn suoraan, tarkoittaako mies treffejä, joille en valitettavasti seurustelevana lähteä, mutta tutustun kyllä mielelläni muuten (jos siis näin todella on). Ja tietysti kiitän kauniisti kutsusta.
En tiedä mitä tälle asialle voisi tehdä, ei varmaan mitään, jos ei halua ruveta tuppisuuksi tai muuten töykeäksi. Lähinnä tuntuu vähän ikävältä se, että miehille olen ilmeisesti kiinnostava ensisijaisesti sukupuoleni edustajana, eikä esim. mukavana ihmisenä ja kaverina. Poikkeuksiakin tietysti on.
"Täytyykö jokainen keskustelu aloittaa, että "anteeksi, mutta en etsi/halua seksiseuraa, enkä ole aktiivisesti etsimässä muunkaanlaista seuraa ... mutta jos tahdot puhua kanssani, etkä ota nokkiisi siitä että en tule lähtemään mukaasi ja on hyvin epätodennäköistä, että tulisit saamaan numeroni, niin toki mielelläni juttelen kanssasi"?"
Mä kiinnostuisin tollasesta naisesta, saatasimpa jopa pyytää numeron jos siltä tuntus. :)