Montako kaveria/ystävää teillä on

Surkea tapaus 36v

Itselläni ei ole yhtään. Koulu aikana oli pari mutta sen jälkeen kaikki vain hävisi muualle töihin yms.

Kohta 20 vuotta oltu yksin, tuskin mahdollisuudet tästä paranee. Nuoruudessahan nuo suhteet yleensä solmitaan.

52

3585

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • --------------

      Yksi. Enemmänhän sekin on kuin ei mitään, mutta silti hemmetin yksinäinen olen.
      Ikää on kymmenen vuotta vähemmän kuin sulla, mutta varmaan vähintään yhtä karu kohtalo edessä.

      Yleensä vanhuksiin liitetään yksinäisyys, mutta kyllä se koskee muitakin. Paitsi että jos muilla on töitä ja raha-asiat jollain lailla kunnossa niin ei kukaan kanna huolta.
      Harvoin sitä yhtäkään näen, harvoin mitään mielenkiintoista tulee tehtyä.
      Yksin olen, yksin jään. Pystynpähän ainakin realiteetit tunnustamaan, enkä maalaile pilvilinnoja pienessä mielessäni.

    • eräs palstaa seuraav

      Lapsena ei ollut muita kuin sisko, nyt ei olla paljoa tekemisisää. Sukulaisa ei ole, mutta on ihmisiä joita pidän ystävänä. Olen jo reilusti keski-ikäinen. Voi ystävyysuheetia tulla iäkkäämpänkin. Ei kannata menttää toivoa.

    • 14+3

      Neljä taitaa olla, mutta ei tule nähtyä edes viikottain.

    • bini1

      32 vee ja vuosia jo yksin.. kouluaikoina oli ystäviä, mutta tiet vaan kummasti eroaa kun perustetaan perheitä ja rakennetaan taloja.. ois mukavaa kun ois ees yks aito ystävä.. mut mustakin tuntuu et näin "vanhemmiten" ei ole niin helppoa solmia suhteita.. saatika ensin törmätä jossain sellaiseen tyyppiin.. missä? miten? huoh.. yksin on helppoa olla, mutta toisinaan kaipais et ois joku jolle vois ees soittaa..

    • 7+11

      Ei yhtään. Eikä ole ikinä ollutkaan.

    • yksinäisyys oma syy

      Ystäviä pari, kavereita jonkun verran, mutta silti aika yksin tulee päivät(tai siis illat) oltua, tosin se on enempi vapaaehtoisuuteen perustuvaa kuin pakosta johtuvaa.
      Kavereita löytyy vaikka minkä ikäisenä, mutta se vaatii ulos menemistä, kukaan ei sinua tule kotoa hakemaan. Aloita vaikka joku harrastus jonka kautta näkee muita ihmisiä, pyydä vaikka jotain työkaveria pelaamaan sulkapalloa kanssasi, sulkis on halpa harrastus joten rahattomuuteenkan ei voi vedota kukaan. Äläkä heti ystävyyttä haaveile, etsi vaikka sellaisia hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa vaihtaa silloin tällöin pari sanaa ja jos jutut osuu yhteen niin pikkuhiljaa lisää yhteydenpitoa. Ja jos ei muuten jutut osu yhteen, on sinulla kuitenkin yksi kaveri jonka kanssa pelaat kerran viikossa sulkapalloa, yksi kaveri jonka kanssa käyt lenkillä jne.
      Itseäni ainakin ärsyttää sellainen joka heti haluaa takertua ja olla heti paras kaverisi, yritän vältellä tälläisiä ihmisiä.
      Ystävien suhteen pätee sama sääntö kuin parisuhteen etsimisessä, älä ole epätoivoinen, se näkyy kauas ja karkoittaa kaikki ympäriltäsi pois.
      Niin ja vielä tiedoksi: olen todella ujo ja hiljainen aluksi, mutta kun porukan alkaa tuntea, niin olen ihan yhtä paljon äänessä kuin muutkin, ellen jopa enemmänkin.

    • ossisisisisissisisis

      Kavereita joiden kanssa on joskus tullut pidettyä hauskaa on muutamia. He eivät ole pitkään aikaan reagoineet yhteydenpitooni, joten olen tavallaan poistanut heidät "kaverilistaltani". Eli heitä ei voi enää laskea kavereiksi. Sitten on yksi sellainen, jota voi kysyä vaikka syömään tai muuta vastaavaa, mutta tämä tapaus on vähän rasittava, enkä jaksa usein häntä nähdä. Tänä vuonna olen nähnyt tätä kaveria muutaman kerran, enkä ketään muuta. Eli yksin tässä tulee vietettyä kaikki aika. Olen jotenkin niin tottunut tähän yksinäisyyteen että en tiedä haluanko edes enää kavereita.

      Mies Helsingistä, 35v

      • nainen Hämeestä

        Hei, olen myös yksinäinen. Nainen kylläkin. Olen eronnut pari vuotta sitten ja muuttanut Helsingistä jo n.12 vuotta sitten Hämeeseen. Vuorotyönkin vuoksi yhteydenpito ystäviin jäänyt erittäin vähäiseksi. Asun pienellä paikkakunnalla, maaseudulla, ja täältä pitää lähtemällä lähteä kaikkialle autolla. Harrastuksen kautta jonkin verran ns. hyvänpäivän tuttuja on, mutta emme pidä juuri muuten yhteyttä kuin mitä harrastuksen parissa näkee. Parin vuoden takaisen opiskeluperiodin jälkeen tuli yksi hyvä ystävä, mutta hänellä ei ole autoa, joten hän ei pääse kyläilemään vaan aina pitäisi tavata kaupungilla, ja aikataulun sovittelu on joskun erittäin haastavaa..
        Tässä vähän omaa tilannettani..
        Olisi mukava vaihtaa ajatuksia, ihan mitä mieleen tulee..? Laita sähköpostiosoitteesi tänne, niin laitan viestissä omani. :) Mukavaa viikon alkua sinulle!


      • 3+12

        Millainen kaveri on mielestäsi rasittava?


      • ftyguhijo
        nainen Hämeestä kirjoitti:

        Hei, olen myös yksinäinen. Nainen kylläkin. Olen eronnut pari vuotta sitten ja muuttanut Helsingistä jo n.12 vuotta sitten Hämeeseen. Vuorotyönkin vuoksi yhteydenpito ystäviin jäänyt erittäin vähäiseksi. Asun pienellä paikkakunnalla, maaseudulla, ja täältä pitää lähtemällä lähteä kaikkialle autolla. Harrastuksen kautta jonkin verran ns. hyvänpäivän tuttuja on, mutta emme pidä juuri muuten yhteyttä kuin mitä harrastuksen parissa näkee. Parin vuoden takaisen opiskeluperiodin jälkeen tuli yksi hyvä ystävä, mutta hänellä ei ole autoa, joten hän ei pääse kyläilemään vaan aina pitäisi tavata kaupungilla, ja aikataulun sovittelu on joskun erittäin haastavaa..
        Tässä vähän omaa tilannettani..
        Olisi mukava vaihtaa ajatuksia, ihan mitä mieleen tulee..? Laita sähköpostiosoitteesi tänne, niin laitan viestissä omani. :) Mukavaa viikon alkua sinulle!

        Sähköpostiosoitteita ei saa laittaa keskustelupalstalle.


      • ossisisisisissisisis
        3+12 kirjoitti:

        Millainen kaveri on mielestäsi rasittava?

        En mä oikein osaa edes selittää. Se on vähän outo tyyppi ja sitten se jaksaa puhua kaikista sen asioista niin yksityiskohtaisesti, ettei keskustelusta tule mitään. Hän saattaa kertoa esim edellisen viikon kauppareissun tapahtumat niin tarkkaan, että sen kertomiseen menee 15 minuuttia. Tai jos erhedyn kyselemään jotain kuulumisia, niin sitten saan kuunneella 45 minuutin luentoa, ilman että pääsen itse sanomaan mitään. Hän on myös kova moralisoimaan ja jos usein tapaamme, niin hän rupeaa naljailemaan ilkeään sävyyn. Pieninä annoksina ihan ok.

        Ei meistä kukaan nyt mikään täydellinen ole ja minunkin ajatusmaailmani on aika erilainen kuin monella muulla, mutta edes pientä tilanne- ja tunneälyä saisi löytyä. Tältä kaveriltani nämä ominaisuudet puuttuvat kokonaan.


      • ssfffsfsdsdgsgsg
        ossisisisisissisisis kirjoitti:

        En mä oikein osaa edes selittää. Se on vähän outo tyyppi ja sitten se jaksaa puhua kaikista sen asioista niin yksityiskohtaisesti, ettei keskustelusta tule mitään. Hän saattaa kertoa esim edellisen viikon kauppareissun tapahtumat niin tarkkaan, että sen kertomiseen menee 15 minuuttia. Tai jos erhedyn kyselemään jotain kuulumisia, niin sitten saan kuunneella 45 minuutin luentoa, ilman että pääsen itse sanomaan mitään. Hän on myös kova moralisoimaan ja jos usein tapaamme, niin hän rupeaa naljailemaan ilkeään sävyyn. Pieninä annoksina ihan ok.

        Ei meistä kukaan nyt mikään täydellinen ole ja minunkin ajatusmaailmani on aika erilainen kuin monella muulla, mutta edes pientä tilanne- ja tunneälyä saisi löytyä. Tältä kaveriltani nämä ominaisuudet puuttuvat kokonaan.

        Mulla exä oli ihan samanlainen. Kertoi itselleen tapahtuneista viime aikojen jutuista todella tarkkaan. Pitkään se oli ihan mukava kuunnella sitä, mutta jossain kohtaa alkoi jo ärsyttämään. Varsinkin kun tuntui, ettei häntä juurikaan kiinnostaneet mun vähäiset juttuni. Ei sitä viittinyt enempääkään selittää kun ei vaikuttanut kiinnostuneelta..

        Lisäksi hän oli sellainen piikikäs ja toisaalta hän ei tuntunut tajuavan, että kaikkea ei tarvitsisi sanoa aina niin suoraan. Sellainen hienotunteisuus puuttui. Tuota turhaa moralisointia löytyä myös häneltä.


      • ossisisisisissisisis
        ssfffsfsdsdgsgsg kirjoitti:

        Mulla exä oli ihan samanlainen. Kertoi itselleen tapahtuneista viime aikojen jutuista todella tarkkaan. Pitkään se oli ihan mukava kuunnella sitä, mutta jossain kohtaa alkoi jo ärsyttämään. Varsinkin kun tuntui, ettei häntä juurikaan kiinnostaneet mun vähäiset juttuni. Ei sitä viittinyt enempääkään selittää kun ei vaikuttanut kiinnostuneelta..

        Lisäksi hän oli sellainen piikikäs ja toisaalta hän ei tuntunut tajuavan, että kaikkea ei tarvitsisi sanoa aina niin suoraan. Sellainen hienotunteisuus puuttui. Tuota turhaa moralisointia löytyä myös häneltä.

        Kaverillani on myös tuo ongelma, että on äärimmäisen huono kuuntelemaan. Jos minä kerron jotain, niin katse rupeaa harhailemaan eikä välttämättä sano yhtään mitään. Aika ironista, kun ottaa huomioon sen, että minä kuuntelen häntä välillä tuntitolkulla.

        Ja se tarinoiden yksityiskohtaisuus ilmenee esim siten, että hän kävi muutama kk sitten työhaastattelussa ja kun kyselin miten haastattelu meni, niin tarina alkoi ihan alusta. Hän kertoi miten hän oli vastannut puhelimeen, kun hänelle oli sieltä työpaikasta soitettu. Hän eritteli puhelun koko sisällön, milloin sovittiin haastaatteluaika ja jopa kertoi mihin aikaa hän saapui haastattelutilanteeseen. Hän toisti varmaan jokaisen kysymyksen mitä hänelle oli esitetty siellä haastattelussa. Pelkkä haastattelun lyhyt kuvaaminen olisi riittänyt mainiosti, olin tuon selostuksen jälkeen pää aivan pyörällä :D


      • Outotoinen
        ossisisisisissisisis kirjoitti:

        Kaverillani on myös tuo ongelma, että on äärimmäisen huono kuuntelemaan. Jos minä kerron jotain, niin katse rupeaa harhailemaan eikä välttämättä sano yhtään mitään. Aika ironista, kun ottaa huomioon sen, että minä kuuntelen häntä välillä tuntitolkulla.

        Ja se tarinoiden yksityiskohtaisuus ilmenee esim siten, että hän kävi muutama kk sitten työhaastattelussa ja kun kyselin miten haastattelu meni, niin tarina alkoi ihan alusta. Hän kertoi miten hän oli vastannut puhelimeen, kun hänelle oli sieltä työpaikasta soitettu. Hän eritteli puhelun koko sisällön, milloin sovittiin haastaatteluaika ja jopa kertoi mihin aikaa hän saapui haastattelutilanteeseen. Hän toisti varmaan jokaisen kysymyksen mitä hänelle oli esitetty siellä haastattelussa. Pelkkä haastattelun lyhyt kuvaaminen olisi riittänyt mainiosti, olin tuon selostuksen jälkeen pää aivan pyörällä :D

        Onneksi en ole mainitsemasi tyyppi :) mutta minullakin on toi vamma ;) Silloin kun pyörii liikaa samoissa ympyröissä, jutut ja kokemukset tiivistyvät täydeksi tulitikkuaskiksi. Siinäpä sitä kuuluukin aikaa kun jokaisen tikun kaivaa askista, kääntää ympäri ja sytyttää ihmetellen välillä pitäisikö rikin tms. savukaasut erotella erikseen puun palaessa aiheutuvista. Ihan vaan silleest että oisko se myrkyllistä tai haitallista jotenkin??? Onhan ne tikut tarkoitettu esim. tulensytyttämiseen takkaan...

        Jooh, että tällaista.

        Olen tuumaillut, että ehkä itse olen silloin hiljaa, jos saan ensin tuulettaa ajatuksia esim. maalla, mökillä, metsässä tai jossain hevonkuusessa kaikesta touhusta ja hälinästä. Jos ehtii tapahtua vaikka mitä, ei itselle jää aikaa kerroilla sitä muille. Liika vapaa-aika taas pakottaa puuduttamaan toisten korvat (työttömyys).

        Noh, on se kertoilu itsellekin raskasta. Sitä kun luulee, että minulta vaaditaan selvitystä siitä mitä olen tehnyt ja miten. Eli itselleni pikaisten kuulumisten kysyminen toisilta onnistuu, mutta vastaaminen ei sitten millään asetu kohdilleen. Siksi neuvon, että älkää aina kysykö, että mitä kuuluu, tai mitäs olet puuhaillut. Aloittakaa juttu kertomalla mitä olette itse tehneet, ja sitten mieluummin puhumalla siitä mitä lehdessä on kerrottu tapahtuneen.


    • Nasolin 1

      ½ ystävää ja koko ajan vähenee mitä enempi työtön olen.
      Mutta parempi yksin kuin huonossa seurassa.

      • ldodododododo

        Miksi työttömyys vaikuttaa kaverisuhteisiisi?l


    • yksinäinen.

      Ei yhtään, eikä tule olemaankaan ystäviä

    • 99**//

      3 ystävää ja 1kaveri... siis oikeassa elämässä, ei facebuukissa, siellä ei ole mitään, en ole koskaan käynytkään ja hyvin tulen ilmankin juttuun.

    • Markku Fuckerberg

      Minulla on feisbuukissa 2890 ystävää. Teille muille ei siksi riitä ketään kun ne on kaikki minun kimpussa... olen pelle


      Suomalaisella miehellä on 0,7 kaveria, mistä voi päätellä että joka toisella ei ole yhtään kaveria.

    • fdet7

      nojaa... ystävii mul on sellaset 10 mut kavereit varmaa yli 100 :)
      olin ala-asteel tosi yksinäinen ja tiiän milt se tuntuu. mul oli viel kiusaaminen siin mukana:(
      mut tutustu eka vaik joihinki kivoihin tyypeihin sukulaisten kautta ja ala siitä laajentaa ystäväpiiriä

    • riuttala76

      No aikojen kanssa on puhelimen luetteloon tullut paljonkin ihan mukavia kavereita joille voi soittaa ja voisin käydä kylässäkin. paljon numeroita on myös erojen, mustasukkaisten tyttöystävien ja muuttojen aikana kadonnut. Mutta oikeastaan nykyään olen yksin elämisessä koko ajan vaan nähnyt enemmän hyviä puolia. Tuntuu elämä jotenkin niin vapaalta kun tekemisiään voi suunnitella täysin oman itsensä parasta ajatellen eikä tarvitse miettiä mitä joku toinen haluaa tehdä. On täs elämän aikana kolme avoliittoakin läpi käyty joista ensimmäinen vei melkein kaikki parhaat kaverit kun mustasukkainen aivan liian nuori naisystävä ei oikeastaan ketään kavereistani hyväksynyt. Nyt kavereista jäljellä vain muutamia muistorikkaita valokuvia. Mut tosiaan, yksin elämisessä on hyvätkin puolensa ja sitäpaitsi jos omistaa toimivan tietokoneen ja internet-yhteyden niin onko sitä oikeastaan edes yksin kun varsinkin englanninkielellä koneen näytöllä periaatteessa muutamalla näppäimen painalluksella saa yhteyden melkein koko maailmaan?

      • rfydsbsfg

        Mulla oli nuorena paljon "ystäviä" mutta kun halusin tehdä jotain muutakin kuin juoda kaljaa ja vetää huumeita niin yksin sitä jäätiin. Nyt ikää 36v ja pari tuttua on jonka kanssa pari kertaa vuodessa tulee soiteltua.

        Facebookkiin en ole mennyt koska olin silloin jo kun se tuli, sitä mieltä että on huono homma. Sivusta seuranneena ihmisillä ei tunnu olevan muuta tekemistä/puhumista kuin fb ja eihän tuo nyt mitään sosiaalisuutta ole kun netissä ollaan "ystäviä".

        Kyllä ikävä on aikaa jolloin ei ollut tietokonetta eikä kännykkää, silloin oli elämää!
        Toki hyvähän se on että on teknologiaa mutta liika verkostoituminen on nykyyhteiskunnan seuraus.

        Yksinkin on ihan kivaa mutta todella vaikeaa nykyään tästä kertakäyttö yhteiskunnasta löytää suht järjissään olevaa seuraa, varsinkin naisista.


    • Tämä on siitä omituinen palsta, että jos kysymykseen vastaa rehellisesti niin saa hirveät vihat päälleen. Jätän siis vastaamatta.

      • Invisible boy

        Niin, ja omituiset otukset kumminkin viihtyvät tällä palstalla.


    • fffkjghiltuitytiflgk

      Yksinoleminen ei ole valinta vaan sattumusten summa ja vaikka sitä harva uskookaan, niin ne perimmäiset syyt löytyvät yleensä lapsuudesta, jolloin vuorovaikutustaidot on kehittyneet.

      Ennen pidin terapiassa kävijöitä hulluina ja minulla ei käytännössä ollut ystäviä kuin yksi. Elämäntilanteeni muuttui radikaalisti, jonka seurauksena lopulta päädyin terapiaan ja jouduin kohtaamaan omat lapsuuden traumat...

      Nyt olen täysin eri ihminen ja minulla on aika paljon ystäviä ja vieläpä kummastakin sukupuolesta.

      Jos olisin kohdannut peikkoni aikaisemmin, niin elämäni olisi ollut hyvin erilaista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

      • aavuton

        Miten siellä terapiassa aletaan käydä?


      • Kpblkbklbjkbjkjöb
        aavuton kirjoitti:

        Miten siellä terapiassa aletaan käydä?

        Ei kannata mennä turhaan. Eikä pelkästään mukavuuden halusta. Jos on suisidi ajatuksia niin sitten, mutta kavereita voi yrittää etsiä myös tältä palstalta. Esim. minä voisin ihan mieluusti käväistä kahvilla luonasi, mutta en tunne sinua vielä, enkä tiedä kelpaisiko sinulle yhden "hullun" seura lisää.

        Sitä paitsi.... jos terapia meinaa pudota pelkille lääkityksille, en kuulu lääkeuskisten joukkoon enkä suosittele aivoja tuhoavia yhdisteitä. Muut peruskamat on ok - tilapäisesti.

        Terapiaan mennään lääkärin lähetteellä tai käytännöllisesti itse hakien apua esim, mielenterveystoimistosta tai terkkarilta. Lue netistä.


    • lojaalinen ystävä

      Kolme. Kaksi hyvin läheitä joille voi kertoa kaiken ja yksi sitten jolle ei voi kertoa koska on liian juorunen :) Kaikki mukavia.
      Paljon sitten tuttuja kylläkin.

    • 16-6

      0 ystävää
      0 oikeata kaveria, jonka kanssa viettää aikaa
      3 entistä kaveria, jonka kanssa törmää muutaman keran vuodessa
      10-15 harrastuskaveria, joiden kanssa vaihtaa pari hassua sanaa harrastusten yhteydessä, mutta joita kuitenkin hädin tuskin tuntee edes nimeltä useiden vuosien tuntemisen jälkeen

    • yhä surkeampi yli40v

      Siis semmoista, joka soittais tai jolle soittaisin ja puheltais
      vaikka mistä, tai netin välityksellä tms. tai livenä.
      Ei yhtään.
      Samaa mieltä, ainakin meidän kaltaisten kohdalla näin,
      nuoruudessa nuo kaveruussuhteet solmitaan.

    • M 37

      Täällä puhutaan vain siitä että nuoruudessa kaverisuhteet solmitaan.

      Ei pidä paikkaansa!!!!!

      Nuoruuden kavereista ei minullakaan ole jäljellä kuin 1 tai 2. Suurimman osan nykyisistä kavereistani olen tavannut vasta yli kolmikymppisenä.

    • mej89

      1 ystävä, joka on myös poikaystäväni. Kuitenkin tunnen itseni yksinäiseksi, koska ei aivan kaikkea voi (naisten juttuja(?)) puolisonsa kanssa jakaa. Olisi niin mukava löytää joku, jonka kanssa höpistä, ehkä käydä jossain tms. tämän ainaisen kotona oleilun sijaan. Yksin ei hirveästi hyvita pyöriä missään.

      Jos jossain yksinäisyyspalstalla etsii juttuseuraa, niin tulee vain haukkuja, että mene pois, et ole oikeasti yksinäinen kun seurustelet... :/ Välillä tuntuu, että pää räjähtää hiljaisuuden ja yksinolon takia. Varmaan romahtaa mielenterveys pian.

    • only lonely

      2 ystävää (toisen kanssa tosin tuntuu, että olemme erkaantumassa toisistamme erilaisten elämänsuuntauksien vuoksi)
      2 entistä ystävää (toinen laittoi välit poikki ja toiseen laitoin itse)
      2 entistä kaveria (melkein ystäviä, jotka loppuviimein pettivät luottamuksen)

    • omituinenotus

      no mulla on tällähetkellä vain tyttöystävä ja hänkin on kilometrien päässä ja näen häntä viikonloppuisin.Muutin opiskelemaan toiselle puolelle suomea ja kaikki(pari) kaveria jäin "rajan taakse" .Kämpillä ollessani olo on todella yksinäinen.Koulun jälkeen jään näille lakeuksille asustelemaan ja olisihan sitä kiva löytää kavereita joiden kanssa hengailla.Olen arka ja ujo ehkä vähän sosiaalisesti rajoittunut mutta iha mukava ja pidetty ihminen,vaikeaa on vain uskaltautua porukoihin.Oliskohan FB:ssä jotain porukkaa tälläisille omituisille otuksille?

    • sysijäässä

      Ei yhtäkään ystävää, ei ole koskaan ollut, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan.

    • N86'

      Muutama vain.. Masentaa ja ahdistaa tää tilanne, haluaisin uusia ystäviä P- Pohjanmaalta jakamaan elämän ilot ja surut keskenämme. Onko muita?

    • ystäviksi

      Minullakaan ei ole ystäviä yhtään,kukaan ei käy edes pyytämällä kahville,kaikilla on kuulemma kiire aina jonnekin.
      Olen työeläkkeellä ollut nyt jonkin aikaa,sitä ennen työttömänä.
      En käy nykyisin kuppiloissakaan,kun sen lopetin kaverit kaikkosi,kukaan ei välitä raittiin kanssa olla tekemisissä.Niin olen 58 vuotias nainen.
      Tässä,kun on kirjoittanut nyt muutama henkilö,jolla ei ole yhtään ystävää,niin tuli mieleeni,että voitaisiin mennä yhdessä vaikkapa ensikuussa päivä Tukholmassa reissuun ja tutustua keskenämme.
      Mitäs mieltä täällä olette ehdotuksesta?
      Kaikenikäiset voi lähteä,pidettäisiin yhdessä kivaa.Kirjoitelkaa!

    • eityttöystävää

      "Jos jossain yksinäisyyspalstalla etsii juttuseuraa, niin tulee vain haukkuja, että mene pois, et ole oikeasti yksinäinen kun seurustelet... :/ "

      Totta. Itsekkin olet tajunnut. Mene pois! Seurustelet ja vielä valitat yksinäisyyttä -_-

    • nainenkakskytjotain

      -1 ystävä jolle uskaltaisin kertoa melkein kaiken
      -3 harrastuskaveria
      -4-6 vanhaa kaveria joille voi soittaa ja pyytää vaikka kahville
      -4 sinkkumiestä jotka ovat olleet yhteydessä viime aikoina, yhtä olen tapaillut, muut on varalla ja varmaan sen ymmärtääkin kun en mitenkään innolla vastaile niille
      -paljon tuttuja joita on kiva satunnaisesti nähdä ja vaihtaa kuulumisia, mutta nykyisessä paikassa vain muutama

      ihmiset joihin voisi tutustua mutta olen nynny ja saamaton (kuten nekin?):
      -2-4 mieleen jäänyttä tuttavuutta jotka on tullut tavattua jossain illanvietossa tms ja joihin olisi kiva tutustua paremmin mutta pitäisi keksiä jokin veruke nähdä
      -2-5 kiinnostavaa miestä, mutta epäröin ottaa yhteyttä :( yksi saa ihan kenet haluaa, yksi on liian fiksu ja menestyvä, yksi liian nuori ja hyvännäköinen, yksi vaikuttaa rentulta ja yhden kanssa vehdatessa menisi muut kuviot sekaisin.

      • nainenkakskytjotain

        Edelliseen vielä jos että joku miettii "yksinäisyyttäni" niin jos kysyy että kuka noista ihmisistä pysyy lähellä niin en uskalla kenestäkään sanoa varmasti. Sosiaaliset piirit ovat menneet monesti uusiksi ja vanhin tuttavuus on lukiosta, kaikki muut uudempia. Parhaalla ystävällä on ollut vaikeaa ja pelkään mitä tapahtuu. Olen aina kokenut voimakasta henkistä yksinäisyyttä ja siksi useimmat suhteet jäävät pintapuolisiksi. Pystyn kyllä melko helposti tutustumaan ihmisiin koska olen joutunut opettelemaan sen kun olen mitä olen, mutta en tiedä jaksaako samaa enää kolmekymppisenä.


    • lottamari<3

      Jääkaappi, hella ja pulloharja....siinä ne, jääkaappi välillä kiukuttelee, kun avaan sitä niin harvoin ja hella taas lämpenee milloin mistäkin ja pulloharja vinkuu, kun tungen sitä kuulemma liian ahtaisiin pullon suihin....no..vähän herkkiä nää mun kaverit..

    • koo

      Tälläkin palstalla moni on hakenut ystäviä mut onko joku ottanut yhteyttä ikinä?
      Ei ole joten turha valittaa jos olette yksinäisiä jos ette tee asialle mitään.

      • mälsä sunnuntai

        Kai tuo seuranhaku pitäisi sitten suorittaa muualla ja täällä lähinnä vain keskustella yksinäisyyteen liittyvistä asioista. Itse kyllä mielläni kelpuuttaisin seuraakin tätä kautta. Mutta niin se on varmaan muidenkin yksinäisten miesten kohdalla :D Yksinäiset naiset tai naiset ylipäätään ovat niin kronkeleita, että heille eivät yksinäiset miehet kelpaa. Niin, voitaisiinhan me yksinäiset miehet toki toisiamme tavata, mutta eihän se nyt ole läheskään yhtä kivaa kuin jonkun naisen tapailu.


      • Tiukka Tiistai
        mälsä sunnuntai kirjoitti:

        Kai tuo seuranhaku pitäisi sitten suorittaa muualla ja täällä lähinnä vain keskustella yksinäisyyteen liittyvistä asioista. Itse kyllä mielläni kelpuuttaisin seuraakin tätä kautta. Mutta niin se on varmaan muidenkin yksinäisten miesten kohdalla :D Yksinäiset naiset tai naiset ylipäätään ovat niin kronkeleita, että heille eivät yksinäiset miehet kelpaa. Niin, voitaisiinhan me yksinäiset miehet toki toisiamme tavata, mutta eihän se nyt ole läheskään yhtä kivaa kuin jonkun naisen tapailu.

        Paitsi jos tykkää miehistä;)


    • mies jkdurdnnvb

      Montako ystävää?

      Ei yhtään joita näkisin tai joiden kanssa pitäisin kuukausittain yhteyttä. Tuntuu ettei heitä kiinnosta ja itse en osaa pitää yhteyttä tai hankkia uusia ystäviä. Olen naimisissa, mutta ystäviä olen kaivannut 9 vuoden ajan. Koen olevani outo enkä koe löytäväni ihmisiä joiden kanssa osaisin puhua tai tehdä jotain. On ollut tuossa välillä jotain tuttuja mutta ei niistä onnistunut saamaan ystäviä ja nekin jäivät muuton myötä. Saan paniikkokohtauksia kun yritän tutustua ihmisiin. Viimeksi yritin tänään ja ehkä onnistuin mutta jää nähtäväksi.

      Varmaan joku muukin tuntee ettei kukaan halua olla kanssaan?

    • 40+ jo

      Ei yhtään, tai no sisko on kaveri...sitten muutama tuttu kun koiran kanssa nähdään, mutta enemmän puhellaan koirista.

    • jokupoikavaan2

      Muutama nettikaveri on, mutta siihen se jääkin

    • 18v.....

      Sama... Pari nettikaveria joiden kanssa puhun n. kerran viikossa.
      Mitään muuta ei ole ollut 5 vuoteen.

    • jaah?!

      Ihmeellistä, että seinähullujen on noissa vihanettikirjoituksissaan aina pakko mainita väittämänsä ikänsä. Itse kyllä pitäisin itseäni umpihulluna, jos tolleen lähtisin tällaiselle nimettömälle Suomi24-keskustelupalstalle nimettömänä kirjoittelemaan, että moro mun ikä on se ja se ja nimettömänä vaan tälleen haluun julistaa että ikäni on se ja se ja haluaaks kaikki vielä tietää lisää. Kirjoitan kyllä kyllä nimettömästi itsekin ja ainoastaan siten, mutta just siitä syystä en näillä Suomi24-keskustelupalstoilla koskaan kerro esimerkiksi tarkkaa ikääni, mistään muista itseeni liittyvistä asioista puhumattakaan, koska ei tässä tällä palstalla asiallinen kirjoittelija esittele itseään, vaan keskustelee palstan aiheesta.

      Voin antaa pari vinkkiä asialliseen keskustelemiseen Suomi24- Yksinäisyys-palstalla, vaikken kovin yksinäinen olekaan: 1. Kerro jokin omakohtainen ja rehti ajatuksesi palstan aiheesta, koska jos olet Yksinäisyys-palstalla, kai sinulla jokin ajatus on siitä, mitä voisi olla yksinäisyys käsitteellisessä filosofisessa yleistasoisessa mielessä, 2. kerro mielipide yleistasolla ja perustele se, 3.) älä sotke sosiaalisia asiayhteyksiä = ihmiset, keskustelupalstaan.

      En tiedä vastata kysymykseeni, mutta itse taidan olla aika sosiaalinen, koska ei mulla ole koskaan ollut mitään tarvetta tehdä listauksia kavereideni määristä tai edes miettiä niiden määrää. Jonkun mielestä se, mikä minulle on riittävä määrä ystäviä on liian vähän, jonkun toisen mielestä olen todella sosiaalinen. Luonnekysymys. Sosiaaliselle herkälle empaattiselle ihmiselle on jokatapauksessa tosi vaikea vastata nettihörhöjen vihakirjoituksiin asiallisesti tässä Suomi24:a: mulla tulee aina empatiantunne, kun näen ihan järkyttävää nettivihaa ja samalla suutun niihin toitottajanarsisteihin, jotka vaan haluaa huomiota itselleen netistä joko pilkkaamalla tyystin viattomia tai hakemalla huomiota kaltaisilleen narsisteille huomionhakuprovokaatiolla keskustelupalstoilla.

      Jännä. En ole koskaan laskenut ystävieni määrää. Ehkä sellainen 10-100 ihmistä olisi, jotka auttaa mua pyytämättä elämäni ongelmisssa heti, kun soittaisin ja ei tietenkään kukaan netin kautta tuttu, kosken koskaan ole tutustunut netissä tai netin kautta yhteenkään tai keneenkään. Viime vappuna ajattelin, että nyt varmaan olen yksinäisempi kuin koskaan, kun yleensä olen saanut kännykkääni kymmenittäin vapun toivotuksia ja joskus jaksanut bailatakin sitä juhlaa, mutta sitten tajusin että aa.. ns. "kaikki" onkin nykyisin "somessa".

      Sun ton aloituksen asiallisuustasoa epäilen ( kirjoittajan henkilö ei ole tiedossa tai tiedetty!), mutta koska aihe yleisesti kiinnostaa, enkä voisi pohtia tätä missään henkilöillä toimimisen paikoissa, koska se olisi noloa, niin ehkä sellanen.. oota kun lasken...no kyllä se olis ainakin sata ihmistä, joille voin aina soittaa, jos mulla on elämässäni ongelmia, aina.

    • Anonyymi

      Ei kavereita, ainostaan duunin pakosta. Ei yhtään ystävää, koska en pidä liioin ihmisistä. Parasta on oma rauha ja vapaa-aika. Siksi ei ole myös lapsia.

    • Itsellä ikää jo 44 ja käytännössä kaikki ystävät on syystä tai toisesta kadonneet ( iso osa yritti käyttää minun hyväsydämmellistä asennetta auttaa toisia, niin omaksi edukseen minun kustannuksella ) avioliitossa olin kertaalleen ja sekin kaatui kun rouva harrasti salasuhteita sekä pilasi talouteni omalla holtittomalla rahankäytöllään.
      Ehkä tämä yksinäinen elämä on vaan minun kohtalo

      • Anonyymi

        Yksi hyvä ystävä pitää olla


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ylen Kela-kone näyttää alueesi maksetut tuet

      Kone näyttää erikseen jopa lääkkeisiin menevät Kela-rahat. Lieskassa syödään valtavasti lääkkeitä. Asumistukeakin menee
      Lieksa
      62
      9546
    2. Sähköpotkulautaonnettomuus

      Nyt sitten sattui ja pahasti! Uutisen mukaan 3 alle 15-vuotiasta olisi ollut samalla sähköpotkulaudalla liikkeellä. T
      Vantaa
      163
      2085
    3. Nainen, viime yönä ajattelin sinua ja itkin

      On vain niin ikävä, enkä tunteilleni mitään voi. Olisit minun iloni, olisit minun päiväni ja aurinkoni, mutta nyt olet p
      Ikävä
      68
      1344
    4. Seiskaan otti yhteyttä Dani-niminen taksikuski, joka erehtyi ottamaan kohuliikemiehenä tutuksi tulle

      Siis hetkinen, kaverilla on 7 kpl asuntoja Dubaissa, mutta taksiin ja hampurilaiseen ei raha riitä? Buah buah buahahhaa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      237
      1292
    5. Ketä kaivattusi

      muistuttaa?
      Ikävä
      55
      1262
    6. Sä oot niin mukava

      Mutta samalla niin rasittava! Ikävä on.. Oli mukava, kun olit osa mun elämää🦫
      Ikävä
      86
      1186
    7. Swastikan spiraali ja risti, molemmat auringon symboleina

      Swastikan spiraali ja risti – molemmat auringon symboleina Jälleen kerran vihamielisyys kaikkea hindulaisuuteen liittyv
      Hindulaisuus
      485
      1180
    8. Taidan rakastaa sua

      kaikista mahdollisista esteistä, asetelmista, tilanteista, mielenhäiriöistä, traumoista yms.huolimatta ja myös niiden ta
      Ikävä
      44
      1013
    9. ABC Kuinka monta samaa kirjainta yhteensä

      ..yhteensä teillä on etu ja sukunimissänne? Uskallatko laittaa ne kirjaimet? Hyvä aika tunnistaa ja tavata se oma kaiva
      Ikävä
      88
      991
    10. Kulta älä unohda minua

      Kulta en halua että katoat minulta.
      Ikävä
      33
      884
    Aihe