oon ollut sinkkuna nyt jo kolme vuotta, mutta en mä muuta haluakaan..kerran mä rakastuin,sitten petettiin ja lopuksi jätettiin, en uudestaan halua kokea samaa helvettiä joten PALJON parempi on olla sotkematta tunteita ja miehiä keskenään.
tämä on vain mun näkökulma..
tämä on vain mun näkökulma..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta en ole - vielä - tehnyt asian eteen mitään. Kaikki sitten aikanaan. Tuskin malttaa odottaa kun oikeasti rakastuu ;-)
Tunnemaailmassa tulee turpaan joskus oikein kunnolla, meille kaikille. Vielä sinäkin sen onnen löydät kun vaan jaksat odottaa/yrittää. Pidä vaan huolta ettet muutu kyyniseksi ja katkeroidu, sitten saattaa se onnikin mennä sivusuun.
Hei !
Pitkän yksinäisyyden jälkeen ( edellinen vakava suhde 4 vuotta sitten ) uskaltauduin vakavamman seurustelun pariin. Ja voi sanoa, että löysin "sielun veljen " mutta kuinkas kävikään; Miestä rupes kiinnostaa yksin kulkeminen ja ilmeisesti entiset heilat. Ei edes reilusti voinut sanoa missä mennään, vaan jätti hiljaisuuden jälkeensä.
Enkä varmasti ole luonteeltani häijy tai vast. ja ulkonäköni puolesta voin sanoa, ettei ikinä baarissa ole ollut seurasta puutetta.
Kyllä pikku hiljaa alkaa luotto miehiin mennä, ei uskalla rakastua, kun tuntuu että aina käy huonosti.
Kyllä luotto miehiin on mennyt täysin
kun ei tää kerran toiminu nii ei tää toimi koskaan, en ala, ikinä en seurustele. jne.
eihän toi ole aikuismaista käytöstä, mutta toisaalta tunteet ne kai viimeksi aikuistuvat...
niin ja tiedoksi, takana 6 vuotta ja 2 pitkää parisuhdetta. kumpikin päättyi kumppanin pettämiseen. silti jaksan uskoa parisuhteeseen.
en tosin taida jaksaa uskoa yhdessä asumiseen. tai yhdessä asumiseen kyllä, mutta kummallakin saisi olla oma koti jonne voi paeta jos alkaa tuntua liian ahdistavalta.
Ihan samaa mieltä oon mäkin.
Parisuhde on ihana asia ja voimakkaasti seksuaalisena ihmisenä haluan todella mieluummin seurustella yhden kanssa kuin "käyttää irtonumeroita"...
Elämässä nyt vaan on otettava riskejäkin välillä.
Ei mitään saa jos kaikkea pelkää!
Kyllä ihminen on luotu rakastamaan ja parisuhteeseen, oon edelleen sitä mieltä. No, on tietysti ihmisiä, joille läheisyys ym. ei merkitse mitään.
Mutta toi loppukommenttisi "...oltava omat asunnot, minne voi paeta, jos liikaa alkaa ahdistamaan...". Eikö tollanen ajattelu ja tilanne todista, että se ihminen ei ole sulle "tarkoitettu". Elämässä välillä ahdistaakin, eikö niitäkin tunteita ole parasta jakaa sen oman rakkaan kanssa. Ja jos tämä rakas juuri aiheuttaa ahdistavan olon, ei hyvä.
Kyllä kaipaan. Olen ollut monesti rakastunut ja aina joutunut pettymään, mutta siltikin kaipaan jotakin lähelleni.
no, olen samaa mieltä kanssasi siinä että elämä on helpompaa yksin, kaikenlaisia murhia ja huolia on selvästi vähemmän, mutta toisaalta puuttuu ne parhaat kohokohdatkin. Eli tasaisempaa ja ehkä hieman tylsempää, kun ei ole todellisia syviä tunteita ketään kohtaan.
Itse olen kyllä tämän viisauden kanssa samaa mieltä: parempi että on rakastanut ja menettänyt, kuin ettei olisi rakastanut ollenkaan. Eli vaikka siinä tulee ne miinuspuolet, niin kyllä se plussapuoli korvaa ne. En kadu mitään suhteitani, vaikka niistä onkin seurannut suuret sydänsurut lopuksi, on ne olleet sen arvoisia.
Uskon että kaksin aina kaunihimpi, mutta kyllähän elämä ehdottomasti elämisen arvoista on yksinkin! Kuulostat Minni siltä että olet vielä melko nuori, ja että sinulla onkin nyt paras sinkkukausi meneillään. Monilla menee se into enemmin taikka myöhemmin ohi, ja sitten aletaan kiinnostua vakavemmista suhteista. Mutta kannattaa nauttia tuosta fiiliksestä niin kauan kuin se kestää, eikä missään nimessä pidä vakiintua ennen kuin itsestä todella tuntuu siltä! :) mutta toivon kyllä että saat vielä luottamuksen ihmisiin takaisin, vaikka sinua yksi tai vaikka viisi miestä olisikin pettänyt ja jättänyt, ei se tarkoita sitä ettetkö voisi löytää parempaakin suhdetta. Aina on toivoa.
On niin helppoa kävellä eteenpäin katsomatta sivuilleen, on niin helppoa olla välittämättä muista kuin itsestään. Nykymaailma on niin julma ja kylmä, ettei tunteita kannata sotkea yhtään mihinkään. Kyynisyys, katkeroituminen ja epätoivo tekevät hyvää meistä jokaiselle.
Kun on ikänsä ollu sinkkuna omasta tahdostaan, niin ettepä usko miten hölmöiltä nämä "miks mulla ei oo ketään"-uikutukset kuulostavat.
Miksi olet ollut omasta tahdostasi sinkku? Saatko elämältäsi sen, mitä toivot sinkkuna? Etkö kaipaa "omaa ihmistä" viereesi? Yms.
Ei kaikilla ole elämän ainut päämäärä pariutua. Täyttä elämää voi elää muillakin tavoin. Ihan niin kuin onnistumista ihmisenä voisi mitata sillä, onko elämänsä aikana löytänyt ns. oikean ihmisen.
Mä olen kätellyt ehkä reilu 10 pitkää suhdetta ja nipun parin kuukauden juttuja. Petetty on, itse en ole pettänyt. En silti menetä uskoani rakkauteen. Uskallan ihastua ja teenkin sitä usein. Heikkous on vahvuuteni. Vaatii vahvuutta olla heikko. Tarkoitan sitä, että tunneasioissa tulee aina iskuja, mutta myös helvetisti hyvää. Mä tulen ihastumaan ja rakastumaan, vaikka tulis toinen nippu "kättelyitä". Sormuksiakin on sen verran jo, että voi valita seuraavalla kasasta tai ostaa uuden.