Moni nainen tekee näin: ottaa miehen joka on "aviomiespotentiaalia", esittää haluavansa seksiä että saa perheen perustettua ja sitten kun ei ole enää tarvetta (lue: kaikki on saavutettu), paljastuu se todellisuus, että nainen ei haluakaan harrastaa seksiä kansssasi. Tajuatteko mikä on seuraus jos otatte miehen, jota ette ole kauheasti halunneet (seksuaalisesti) missään vaiheessa ja harrastaneet hänen kanssaan seksiä säälistä ja teeskennellen? Seuraus on taas yksi katkeroitunut mies lisää. Sitten ne kohtelee taas huonosti naisia jotka on täysin syyttömiä asiaan. Ja jos vaikka tällaisen hyväksikäytön uhriksi joutunut mies vaikka pettää vaimoaan, on hän huijanneen vaimokkeen mielestä pahin sika mitä maa päällään kantaa. Go figure.
Miksi nainen valitsee seksuaalisesti ei-kiinnostavan kumppanin?
18+15
20407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miehet tekevät ihan samaa. Kun parisuhteessa on oltu jonkin aikaa ja menty ehkä naimisiinkin, mies tajuaa, ettei seksi kumppanin kanssa kiinnosta, ole ehkä koskaan kiinnostanut tai halu puuttuu häntä kohtaan. Silloin mies lähtee pettämään, sillä mies haluaa että kotona on kuitenkin välittävä nainen, jolta saa huomiota ja joka ei jätä häntä. Älkää aloittako koko parisuhdetta, jos ei seksi muka ole hyvää tai nainen ei haluta teitä tarpeeksi. Nainen saa vaan pettyä koko mieheen ennemmin tai myöhemmin.
Siis mies pariutuu sellaisen naisen kanssa, jota ei ole koskaan himoinnut seksuaalisesti? Tuskinpa. Kyllähän miehet ovat ne jotka nimenomaan valitsevat sellaisen kumppanin, joka miellyttää myös ulkoisesti. Toki halua voi sitten kadota vuosien aikana, eikä sitä voi etukäteen tietää. Enemmän naisten juttu toi että pahojen poikien kanssa nussitaan ja kilttien poikien kanssa kasvatetaan lapset.
Ei, vaan kysymys kummassakin tapauksessa (siis sekä miehillä että naisilla) on mitä luultavimmin kumppaniin kyllästymisestä, eikä niinkään siitä, etteikö kumppania olisi alussa halunnut.
On käsittääkseni yleisessä tiedossa, että parisuhde laimenee tai arkipäiväistyy ajan myötä. Kiinnostavasta ja hyvin yhteensopivastakin kumppanista voi tulla itsestäänselvyys, jota ei enää katso samalla lailla, kuin suhteen alussa. Parisuhteen kiintymyksen ja seksuaalisen jännitteen ylläpitäminen vaatii (joskus paljonkin) töitä, ja suhteeen molemmilta osapuolilta.
Ihmeellistä syyttelyä puolin ja toisin. Mutta ehkä ihmiset eivät uskalla tunnustaa, että heissä itsessään voisi olla myös vikaa, eikä vain siinä kumppanissa...
"Toki halua voi sitten kadota vuosien aikana, eikä sitä voi etukäteen tietää."
Just, aivan. Eli miehillä näin mutta jos naisen halut katoavat niin se tarkoittaa että nainen on huijannut ja huiputtanut suhteen alussa. Ihanaa miehen logiikkaa! Kyllä ne halut kuule naiseltakin voivat kadota suhteen kuluessa. Ihan idioottimaista kuvitella, että ellei nainen pysy hamaan loppuun asti halukkaana niin syy on se että nainen ei ole koskaan halunnutkaan vaan on huijannut miesparkaa.
Sanoinko mä että naiselta ei saa halut kadota? Luepa mitä mun aloitustekstissä lukee.
Miksi mennä parisuhteeseen tai naimisiin? Sillä näiltä välttyy.
Samaan aikaan näillä palstoilla naisille kelpaamattomat miehet itkevät ja haukkuvat naisia kun naiset haluavat jotain turhanpäiväistä kemiaa. Että mikä on, kun ei riitä että on koulutettu ja omasta mielestään komea mies, joka ei ole alkoholisti. Naiset ovat kuulemma pinnallisia ja yksinkertaisia, eivätkä miehet millään ymmärrä mitä tällainen ihmeellinen kemia on.
Näin tapahtuu, jos sitä kemiaa ei ole, eikä sitä vaadi parisuhteen aloittamiseen.
Mitä järkeä on kuunnella jotain tän palstan kelpaamattomia miehiä? Ei naisilla ole mitään velvollisuutta täyttää heidän toiveitaan.
Joo, tajusin sen kaksikymmentä vuotta liian myöhään. Nykyisin, jos kemiaa ei heti löydy (=seksuaalista vetovoimaa), en vaivaudu mitään väkisin vääntämään. Voi jos olisin uskaltanut vaistojani silloin aikanaan kuunnella. Mun ikäluokan tytöt kasvatettiin pienestä asti siihen, että kunnollinen mies pitää ottaa itselleen. Seurauksena monta pieleen mennyttä avioliittoa. Seksi on ihan oikeasti parisuhteessa se tärkein asia luottamuksen ja kunnioituksen rinnalla. Voi jos olisi tämä järki ollut päässä silloin parikymppisenä.
Lapsistani olen onnellinen.
Ei aivan noin...
Hyvässä parisuhteessa seksin merkitys on 10%. Huonossa parisuhteessa seksin merkitys on 10%.
Hyvä seksi ei pelasta huonoa parisuhdetta, mutta hyvän parisuhteen erinomainen seksi voi täydentää. Huono seksi ei myöskään upota hyvää parisuhdetta.
Huonosti menevässä parisuhteessa seksi voi kaataa kamelin selän.
Taidat olla nainen, josta mainittiin. Eli olet valinnut parisuhdekumppaniksi ihanneisän lapselle. Tiedoksi vain, että miehille seksi on olennainen osa parisuhdetta, joten jos naisen seksihalut häviää, tai vähenee oleellisesti, katoaa miehen kiinnostus naista kohtaan samassa suhteessa ja lähes joka asiassa.
Kuulun itse tähän "hyväisä" ryhmään ja koen juuri kuten kirjoitin.
Mikäli olisin tiennyt tilanteen naimisiin mennessä, en olisi ikinä mennyt naimisiin.
Kamelien selässä seksin jättäisin tämän keskustelun ulkopuolelle, heh.
En minäkään, jos järki olisi ollut päässä ja olisin uskaltanut vaistojani kuunnella. Kaikesta kuitenkin oppii. Jos sitä himoa ei ole suhteen alussa niin ei sitä tule olemaan jatkossakaan. Näin on vaikka naiset mitä väittäisivät. Huononkin parisuhteen kestää, jos seksi on hyvää. Vai eikö niin saa ajatella?
Mä ainakin aion lapsilleni opettaa, että jos intohimoa ei ole heti ensi hetkestä lähtien, niin jättäkööt suhteen muodostamisen sikseen.
"Hyvässä parisuhteessa seksin merkitys on 10%. Huonossa parisuhteessa seksin merkitys on 10%. "
se kylläkin menee näin:
JOS SEKSI TOIMII sen merkitys on 10%, JOS SEKSI EI TOIMI sen merkitys on 80%
Taitavat olla ihan omia prosenttejasi nuo, useimmilla luvut ovat varmaankin paljon suuremmat.
Hyvä seksi ei VÄLTTÄMÄTTÄ pelasta muuten huonoa parisuhdetta, riippuu tietenkin kuinka huono se on. Mutta hyvän parisuhteen se upottaa koska silloin parisuhde ei ole hyvä. Seksi on perustarve ja aivan varmasti se rasittaa suhteen molempia osapuolia jos toinen tai kumpikaan ei nauti sen harrastamisesta toisen kanssa.
En mä oikein näe että miksi minun pitäisi ottaa parisuhteen vastuut, velvollisuudet ja rajoitteet kontolleni jos en pysty harrastamaan kumppanini kanssa loistavaa seksiä?
Varmasti ylpeä olo niillä naisilla jotka on tuon miehille tehny. Ja tietysti ne kaikesta kilteimmät, rehellisimmät ja luotettavimmat miehet on ne jotka tuosta joutuu eniten kärsimään.
Näillä ajatuksilla joita kirjoitatte teidän kenenkään ei pitäisi mmeennä avio-tai avoliitoon tai ainakaan hankkia yhtään lasta, jotta voitte sitten kun alkaa kyllästyttää heittää kaikki entisen pihalle ja painaa tukka hulmuten uusjaolle, joka tuntuu koskettavan osaa seksi.
Aikaisemmin avioliittoon mentiin periaatteella lopuun saakka yhdessä, eikä ajatuksella erotaan jos ei huvita.
Perhettä arvostettiin aivan toisella tavalla, johtuiko siitä että kenelläkään ei ollut varaa elää tuota nykyisen tapaista harraste elämää, jossa juostaan kilpaa iltaisin erilaisissa paikoissa ja kotona ollaan kuin naama kurtussa ja moitiaan puolisoa. silooin pysyttiin kotona, vain joskus yhdessä voitiin käydä elokuvissa tai viihteellä, mutta yhdessä ei erikseen.
Nykyihmiset eivät juuti kotonaan pysy, aina pitäisi olla konnekin päin menossa, lapsista väsytään. Kukahan ne on väsännyt maailmaan, nyt sitten ovatkin kaiken elämän tiellä.
Sellaisia pareja on valtavasti, jotka eivät ole heti tavattuaan tai suhteen edetessä löytäneet yhteistä seksuaalista kemiaa tai aaltopituutta. Tämä on ihan eri asia kuin ulkonäkö. Ulkonäön takia voidaan aloittaa suhde, mutta unohdetaan että kemia on vielä tärkeämpää. Suhteeseen mennään erilaisista syistä ja sitten kun suhteessa on oltu jonkin aikaa, niin tajutaan että koko kemia on puuttunut alusta alkaen suhteesta. Tiedän sekä miehiä että naisia, jotka kitkuttelevat päivästä toiseen tällaisissa suhteissa osaamatta irrottautua. Suhteissa pitää kiinni muut asiat kuin kemia. Silloin joko petetään tai tyydytään suhteeseen, joka ei tarjoa parasta mahdollista itselle.
Kuule, ihan SUA ärsyttääkseen, sillä maailmahan pyörii sun ja sun kaltaistesi ympärillä, joten sori nyt jos ottaa niin *tanasti kaaliin joutua jatkuvasti vaan aisankannattajaksi kaikkien maailman naisten samanlaisten valintojen takia.
Voi herranjestas sentään....
Kasva itse, kerta tää on sun reaktiosi ihan asialliseen aloitukseen vakavasta aiheesta.
Minä menin naimisiin miehen kanssa, joka vaikutti olevan "aviomiestyyppiä". Emme harrastaneet kertaakaan seksiä ennen avioliittoa. Aluksi ei ollut ihan helppoa ja vähän pelkäsin, että kaikki ei ole kunnossa, mutta se oli vain alkujännitystä. Aika äkkiä miehestä tuli tosi hyvä rakastaja. Mitä kauemmin olen hänet tuntenut, sitä haluttavammaksi hän on käynyt. Nykyisin kun menen töihin niin olen ihan ikävän murtama ja haluaisin päästä hänen syliinsä suutelemaan häntä. Rakkauteni ja haluni häneen ovat kehittyneet ajan kanssa ja tuntuu, että joka päivä rakastan ja haluan häntä vain enemmän.