Onkohan täällä enää samoja lukijoita kuin tuona aikana oli.
Vuoden 2010, aina 2011 kesään olin sydänjuuriani myöten ihastunut, jollain tavalla myös rakastunut työpaikallani olleeseen mieheen. En ole itse enää tuossa paikassa töissä. Tässä välissä olen ehtinyt olla kahdessa suhteessa.
Yksi asia on kestänyt...sydäntä vihlaiseva tunne tätä miestä kohtaan. Samaa en ole kokenut, en ennen, enkä jälkeen.
Tämä kevät tuo taas kaiken mieleen...sen aloituksen jonka tänne tein silloin 2011 näihin aikoihin suurinpiirtein (?). Tuolloin kirjoitin, että eläisin mielummin sen miehen kanssa yhden päivän kuin 100 vuotta ilman. Ja etten voi odottaa kesäaurinkoa hänen ihollaan.
Niin ajattelen nytkin. Vaikka mitään kontaktia ei enää entiseen työhön ja tähän mieheen ole.
Biisi joka on jäänyt tuolta 2011 vuodelta mieleen, soi edelleen. Joku aloitukseni lukenut henkilö silloin tämän linkitti.
http://www.youtube.com/watch?v=4OqwBMj3FVQ
Surullinen ja silti kaunis tunne tämä. Muistan ne silmät ja sen hymyn edelleen, ja koko muu maailma katoaa niiden ympäriltä.
Tuleekohan kukaan koskaan viemään tätä paikkaa.
Vuoden 2010, aina 2011 kesään olin sydänjuuriani myöten ihastunut, jollain tavalla myös rakastunut työpaikallani olleeseen mieheen. En ole itse enää tuossa paikassa töissä. Tässä välissä olen ehtinyt olla kahdessa suhteessa.
Yksi asia on kestänyt...sydäntä vihlaiseva tunne tätä miestä kohtaan. Samaa en ole kokenut, en ennen, enkä jälkeen.
Tämä kevät tuo taas kaiken mieleen...sen aloituksen jonka tänne tein silloin 2011 näihin aikoihin suurinpiirtein (?). Tuolloin kirjoitin, että eläisin mielummin sen miehen kanssa yhden päivän kuin 100 vuotta ilman. Ja etten voi odottaa kesäaurinkoa hänen ihollaan.
Niin ajattelen nytkin. Vaikka mitään kontaktia ei enää entiseen työhön ja tähän mieheen ole.
Biisi joka on jäänyt tuolta 2011 vuodelta mieleen, soi edelleen. Joku aloitukseni lukenut henkilö silloin tämän linkitti.
http://www.youtube.com/watch?v=4OqwBMj3FVQ
Surullinen ja silti kaunis tunne tämä. Muistan ne silmät ja sen hymyn edelleen, ja koko muu maailma katoaa niiden ympäriltä.
Tuleekohan kukaan koskaan viemään tätä paikkaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hanki miehen puhelinnumero ja sano suoraan, että ajattelet häntä. Et menetä mitään, ja kerranhan me vain eletään! :)
Kerran hankin, lähetin viestin mutten kertonut mitä ajattelen. Sitten vaihdoin puhelinnumeroani, hänellä ei ole nykyistä numeroani eikä minulla hänen. Lisäksi selvisi että hän on perheellinen mies...en sen takia viitsi uudestaan ottaa yhteyttä.
Ikävää vaan tällainen kun toinen jää mieleen, kun ei tälle mitään voi, ei ole voinut edes toiset miehet =/
Ehkä joku joskus peittoaa tämän tunteen.
hanki numero jostain enirosta. Ehkä sinuna soittaisin ja sanoisin kuitenkin tunteista, oisi kai helpompaa jos hän tietäisi... tai sit ei, riippuu vähhän henkilöstä. Minulla on mielenrauha yleensä vasta ku oon saanut tunnustettua.
Jaa, että mies ei sellaista pikkuseikkaa edes vaivautunut kertomaan että on perheellinen.
Olet aika typerä jos haikailet hänen peräänsä. Ota edes selvää siitä, oliko hänellä muitakin naisia ja onko edelleen sivusuhteita.
Miksi täällä automaattisesti oletetaan että työpaikkaromansseihin liittyy pettäminen? Ei meillä ole mitään suhdetta ollut, en ole sellaista sanonut missään vaiheessa. Minä olen nyt nimenomaan se järkevä ihminen joka ei mene tikullakaan koskemaan toisten miehiin, kun saan vapaitakin. Ja siksi en mitään haikailekaan, kun tiedän, että hän on varattu.
Ihastukselle nyt ei vaan voi mitään. Kunhan ihmettelin "ääneen", että edelleenkin voi tältä tuntua ja totesin että toivottavasti joku kiilaa joskus tämän tunteen ohi, se on turhauttavaa, kun tietää ettei mitään voi kuitenkaan koskaan tapahtua.
En ole tehnyt yhtään mitään toisten suhdetta loukkaavaa, paitsi ehkä omassa päässäni. Tunteita kun ei voi vaan napista painaa pois.
Pikkasen ristiriitaista...mistä näitä tällaisia naisia sikiää...?
eihän tuossa ole mitään ristiriitaista. Nainen on ollut todella ihastunut mieheen jolle ei ole koskaan voinut kertoa tunteitaan koska tietää että mies kuuluu toiselle.
sitten koskaan synytnyt suhdetta? Eikö hänellä ollut samoja tunteita vai?
Kyllä katseet ja flirtti kuului niihin hetkiin kun nähtiin, mutta hän on kunnollinen mies ja minä kunnollinen nainen, tietyn rajan yli ei pidä mennä eikä liikaa kiusata itseään. Tuskin hän edes minua enää ajattelee, en tiedä miksi hän jäi minun mieleeni näin pitkäksi aikaa.
Vaikka nämä ihastuksen tunteet on edelleen minulla olemassa, taidan kai enemmänkin haaveilla siitä, että tuntisin näin joskus jotain sellaista kohtaa, jonka kanssa olisi mahdollista olla yhdessä.
Kukaan ei tule viemään Suuren ihastuksen paikkaa. Tiedän kokemuksesta sen, mutta ainahan aika parantaa haavat. Eikä mitään "liipa lapaa" vaan koettua.
Niin tuttua.. Lähes vuosi siitä kun hänet näin. Tänään iski taas yhtäkkiä ikävä kun radiosta tuli joku biisi mikä soi usein radiossa silloin kun hänen kansaan työskentelin :(
Ne hipaisut, hymyt, katseet ja se yksi tanssi..
Kerrotko vielä mikä se biisi oikein oli?
No, I can't take one more step towards you..