Se ei hyväksy mun elämäntapojani. Se on jatkuvasti huolissaan musta. Mun selkäni takana se soittelee mun kavereilleni, utelee mun asioitani ja aivopesee niitä typerillä jutuillaan ja siitä seuraa sitä että mun kaverisuhteetkin menee pilalle. Oon rystyset valkosena viimeiset 10 vuotta yrittänyt kestää sitä, lähinnä koska yhteiskunta painostaa rakastamaan äitiä, mutta se tekee siitä mahdotonta. Tänään aloin epäilemään että se salaa syöttää mulle masennuslääkkeitänsä. Se on tyrkyttänyt niitä mulle aikaisemmin mutta en usko niihin. En voi ottaa asiaa puheeksi koska se vain valehtelisi jos se olisi totta. Sille on mahdoton yrittää puhua mitään. Sen kaaliin ei mee mikään. Ihan kuin puhuisi seinälle. Ärsyttävälle seinälle. Se luulee tietävänsä kaiken ja haluaa hallita mun elämääni. Silloin kun vielä seurustelin, niin se sai tyttöystävänikin mukaan tuohon. En edes halua miettiä kenelle/kenen kanssa se on märehtinyt noita mun/sen ongelmia. Suksisivat suohon ja hankkisivat elämän. Millainen ego voi ihmisellä olla jos se jatkuvasti yrittää puuttua toisen asioihin??
Musta tuntuu että mulla on sydänoireita kun mietin miten se kamala ämmä terrorisoi mun elämääni. Tulen hulluksi. Oon täysin neuvoton. Oon ajatellut että vaihdan nimeni ja muutan johonkin aivan muualle. Sitten kun yritän puhua tästä jollekin niin ne vaan pyörittelee silmiään ja sanoo jotain tyyliin "kasva aikuiseksi" tms. Se saa mut epäilemään että oon itse hullu. Mun elämäni ei oo ihan ns. tavallista. Mulla ei ole ongelmaa sen kanssa. Mä rakastan sitä. Kaikilla muilla tuntuu olevan joku ongelma.
Huhhuh mitä p****. Pakko päästä pois
Musta tuntuu että mulla on sydänoireita kun mietin miten se kamala ämmä terrorisoi mun elämääni. Tulen hulluksi. Oon täysin neuvoton. Oon ajatellut että vaihdan nimeni ja muutan johonkin aivan muualle. Sitten kun yritän puhua tästä jollekin niin ne vaan pyörittelee silmiään ja sanoo jotain tyyliin "kasva aikuiseksi" tms. Se saa mut epäilemään että oon itse hullu. Mun elämäni ei oo ihan ns. tavallista. Mulla ei ole ongelmaa sen kanssa. Mä rakastan sitä. Kaikilla muilla tuntuu olevan joku ongelma.
Huhhuh mitä p****. Pakko päästä pois
Vastaukset 5
Vanhimmat
no hitto johan on äiti.hankala tapaus.eiköhän olisi jo aika aloittaa oma aikuisen elämä,olet jo 24v.varmasti pärjäät hyvin itseksesi.kuvio ei vaikuta normaalille,ikävä kyllä.sullahan menee kaikki pieleen tällä lailla jos jäät samoihin nurkkiin.nyt vaan asunnonhakua tekemään ihan itsesi takia.jostakin syystä äitisi ei tajua että tekee vain hallaa käytöksellään.pidä huolta itsestäsi,tsemiä paljon!
Irtisanoudu äidistäsi kuten minäkin tein. Samanlainen vainoharhainen ja seläntakana puukottaja hänkin oli. Käytiin perheterapioissa ja keskusteltiin asioista turhaan. Kuten todettu 20v. nuoren aikuisen pitäisi osata päättää omista asioistaan ja tunteistaan ilman äitiä. Aika paljon tässä yhteiskunnassa on ''äidittömiä'' joten ei tarvitse purematta niellä kaikkea. ;)
Muuta kauas kaupunkiin tai korpeen, vaihda nimi ja puhelinnumero. Terapia kannattaa myös ja aluksi paikalliseen sosiaalitoimistoon meno.
tori.fi löytyy asuntoja esimerkiksi pitkin Suomen maata. Kannattaa heillekin soitella jos oikein alkaa veetuttaa http://www.helsinkimissio.fi/?sid=442&tid=846&gclid=COOy0K3Eq7YCFQQYzQodoXgADA
Suosittelen muuttoa ja väliajan ottoa. Turhaan hajotat itseäsi.
Vaikka aikuisella tyttärellä tai pojalla olisi ongelmia elämässään, niitä ongelmia ei äidin ja isän pidä edes yrittää ratkaista. Aikuinen ratkaisee ongelmansa itse, ammattilaisten, ystävien yms. tuella. Erilleen muuttaminen on ihan hirvittävän tärkeää itsenäistymisessä. Oma tupa, oma lupa niin kuin sanotaan. Huolehtimalla liikaa vanhemmat voivat todellakin vahingoittaa lastaan niin, ettei tämä pääsekään kasvamaan itsenäiseksi aikuiseksi.
Ota oikein isot sakset ja leikkaa napanuora poikki KLIP KLAP ja ala elää!
Kaikkea sellaista, mitä rakastaa kovasti, välillä myös vihaa paljon. Rakkaan ihmisen 'vikoja' ja huonoja puolia on raskasta ja vaikeaa kestää. Sitten kun ei enää rakastakaan, on helppoa ja vaivatonta olla välinpitämätön ja unohtaa.