Pettämistä ei ole olemassa

Pettäminen on määritelmäkysymys. Yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan luvatta vieraissa käymistä.

Typerää spekuloida sillä onko sitä olemassa vai ei koska sitä nykymääritemlän mukaan on olemassa.

En edes ymmärtänyt tekstiäsi. Vertaat parisuhteessa roikkumista pettämiseen, mikä taas on aivan eri asia.

Ihan eri asia roikkua siinä exsässä päivin ja öin kun hän on sanonut jättävänsä sinut kuin lähteä vieraisiin panemaan juuri, kun olet rakkaallesi sanonut välittäväsi hänestä ja haluavasi jakaa elämäsi hänen kanssaan.

Mitä vittua.

"Minun mielestäni koko käsitettä pettäminen ei ole olemassakaan."

-Olet väärässä, sillä tämä ei ole mielipideasia.
Jos lupaat olla uskollinen ja tästä huolimatta rikot lupauksesi, niin petät. Yksinkertaista kuin mikä..


"Läheisyydentunnetta ja intohimoa joutuu hakea ulkopuolelta, kun kipinä päättyy."

-Siitä vaan....kunhan ensin ilmoittaa tämän seikan nykyiselle kumppanilleen. ;)

Lähtökohta on siis se, että on nainen ja mies.

-Mies rakastaa naista yli kaiken ja on naisen kanssa yhdessä

-Nainen on tyytymätön ja haluaa käydä vieraissa ja käy

-Miehen halutessa naiselle kaikkea hyvää, ei ole miehelle väliä miten nainen käy vieraissa

-Jos nainen rakastaa miestään hän pysyy miehensä rinnalla eikä halua edes käydä vieraissa

-Jos nainen kuitenkin käy vieraissa nainen ei rakasta tarpeeksi, ja joutaakin lähteä ja käydä vieraissa

-Mies voi tehdä hyvillä mielin samoin ja päästää rakkaudessaan naisen("sa") kokonaan menemään vailla minkäänlaisia suruntunteita, koska näin oli naisen valinta ja näin nainen on onnellisimmillaan.
(Rakastava mies haluaa naiselleen kaikkea parasta ja hyvää koska rakastaa naista yli kaiken)

-Miehelle uutta putkeen ja exille tervemenoa

Pettämistä ei ole olemassa. Yhdessä pysytään rakkaudesta, ei sopimuksista tai keksityistä kahleista

Jos on antanut toisen olettaa, että olet vain hänen kanssaan, niin tottakai se on luottamuksen pettämistä. Yleensä normaaleissa parisuhteissa näin oletetaan ja sen ajatellaan olevan normi, että kun sitoutuu yhteen ja alkaa seurustella, ei enää hypellä "kukasta kukkaan". Normaalisti rakkauteen kuuluu, että keskitytään yhteen ja rskennetaan sen tietyn kanssa "pesää" eli yhteistä elämää kaksin. Kun pettää, niin varmasti se repii sisältä ja sattuu lujaa siihen petettyyn osapuoleen... Siis jos ihmisellä on mitään tunteita tai alunalkaenkaan välittänyt koko ihmisestä.

Muutenkin koko käsityksesi rakkaudesta, sitoutumisesta ja tunnetajusi tms. on jotenkin vinksahtanut siitä, mitä tavan pulliaiset parisuhteelta hakevat. Onko tunne-elämässäsi jokin vikana, kun vaikutat jotenkin niin... tunnekylmältä? Ettet välitä mitä teet tai missä toinen huitelee.

No toki saat elää oman maailmankuvasi mukaan, mutta sinun on tehtävä hyvin selväksi mahdollisille naisystävillesi tuo mielipiteesi, etteivät turhaan jää särkemään itseään luoksesi. Naiset muutenkin on yleensä paljon miehiä tunteellisempia tuollaisissa asioissa, varmaan hyvin vaikea yhtä tunnekylmää naista löytää...

Pettäminen on loukkaamista pahasti. Petit sitten ykköstä tai kakkosta, tai nelosta. Jos suhde loppuu, silloin ei petetä vaan korjataan omaa suhdetta tai eroon. Avoin suhde on ihan eri käsite... Mistä löydät aina uuden naisen yhtäkkiä. Vai että kiertokulkua ja pyh. Kipinä ei kaikilla pääty.

Kumpi satuttaa enemmän, pettäminen, vai jättäminen?
Minä ajattelen niin että entinen suhde pitää päättää ennenkuin aloittaa uuden suhteen.
Varsinkin jos puoliso on sitä tyyppiä että vaatii uskollisuutta, niin turha hänen kanssaan lienee yrittää kesken suhteen alkaa sääntöjä muuttelemaan.
Mutta jättämisen tuska on riipaiseva, miksi jätit.
Sitten ihminen ajattelee epätoivoissaan, että jos olet löytänyt toisen miksi et kertonut ja olisi voinut neuvotella asiasta, miksi jätit vaan jonkun toisen takia.
Sitten uudestakaan suhteesta ei välttämättä tule mitään pysyvää suhdetta, se olikin vain hetken huumaa.
Silti, mitä enemmän pettää sitä huonommin voi.
Pettäjä on liian kiltti ihminen joka ei raaski jättää toista, koska haluaa lykätä toisen pahaa mieltä.
Pettäjällä nousee kusipäähän, koska hän ajattelee pian olevansa jumala joka pelastaa toiset, antaa seksiä uudelle ja säätelee petetyn kärsimyksiä eikä jätä häntä sentään.
Pettäminen ei tee hyvää sille itse pettäjälle, mutta petetyksitulleelle niin onko se parempi että jättää kertalaakista mitään selittelemättä.
Toivotaan että on. Ja varmasti onkin sikäli, että eroamisessa on riittävästi tuskaa muutenkin, ettei petetty ala sitäkin miettiä että hän on huonompi kuin joku toinen. Koska se on turha ajatus, ihminen on aina jotain toista huonompi, täytyy vain verrata sellaisiiin mihin kestää vertailun, ettei joka päivä tarvitse elää tunteessa että olen liian huono.
Onhan sitä esim itsekin ruma, jos mies vaihtaa minut hollywood barbieen jolla on tiukka perä ja personaltrainer kouluttanut lihakset ja hampaissa on kuoret ja hiuksessa kampaus.
Mutta parempi minä olen kun tuo naapurin tantta.
Sensijaan jos mies ottaa naapurista tantan minun tilalle, niin joudun vertaamaan siihen itseäni. naapurintantta on siinä joka päivä, snesijaan hollywood barbia ei tarvitse nähdä joka hetki ellei avaa lehteä tai telkkaria. Ihmisen mieli toimii niin, että aina parempi olla heti rehellinen itselleen, sitten säännellä mitä kertoo toisille mutta kaikesta huolimatta kannattaa välttää pettämistä viimeiseen asti. Pelkkä kännipussaaminen ei vielä ole paha, mutta jos menee sänkyyn ja viettää tarkoituksella aikaa treffeillä toisen kanssa niin alkaa olla jo pettämistä.

Pettäminen on käsitteenä olemassa. Sanotko sinä, että kun mies A menee naisen B kanssa panemaan naisen C tietämättä, niin tämä mies A "hakee läheisyyttä ja intohimoa" muualta? Paskat, tuo on pettämistä. Mies A on mun exäni, joka meni panemaan exänsä, nainen B kanssa ja minä, nainen C sain tietää sen. Mies A kielsi sen ja nyt erottuamme, myönsi ja kehuskeli kaikille kuinka oli käynyt nainen B kanssa panemassa koko seurustelun aikana. Onko se oikein? Minä luulin antavani rakkauden exälleni, ja hän menee panemaan oman exänsä kanssa mun selän takana! Sun mukaan hän haki läheisyyttä ja intohimoa oman exänsä jalkojen välistä. Eikö muka pettänyt?

Vapautta, tulet todellakin oppimaan, että pettäminen on olemassa viimeistään kun
-petät itse sinulle todella rakasta ihmistä ja sitten kunnon käry käy
tai
-sinulle todella rakas ihminen paljastuu ja huomaat hänen pettäneen sinua oman selkäsi takana pitkäaikaisesti

"Jos rakkaallani ei siis ole kanssani yhdessä hyvä olla, parasta mitä omassa rakkaudessani voin rakastetulleni antaa on se, että rakastettuni lähtee vapaasti pois. Koska tiedän että näin rakkaani on onnellinen se riittää minulle."

Oletko koskaan ollut rakastunut? Siis niin rakastunut, että tunnet olevasi yhtä kumppanisi kanssa etkä haluaisi hänestä luopua?

Entä sitoutuminen, onko sitä mielestäsi olemassa? Tahtoa, vaivannäköä?