Olenko itsekäs, kun en halua kuunnella ystäväni vanhempien vaivoja, kun en edes tunne heitä. Joskus 35 vuotta sitten viimeksi nähnyt ohimennen. Olenko paskiainen, kun peruutin kyläilyn lapseni vuoksi, ja olisin siirtänyt tulevaisuuteen. Olenko ajattelematon kusipää, kun postittanut pääsiäikorttia enkä synttärikorttia? Ajattelin muistaa muutenkin. En kuulemma ansaitse hänen ystävyyttään, ystävän joka toimitti minulle ikivanhan pahalta haisevan likaisen kylpytakin 50-vuotislahjaksi, sekä pölyttyneitä cd-levyjä, sisältäen elokuvamusiikkia b-luoka elokuvista, joka haukkuu aina kaikki saamansa lahjat muilta, ystävän, joka ei anna minulle hetken rauhaa jos haluan viettää laatuaikaa mieheni kanssa maalla.
Hän aikoo rikkoa välimme kuulemma, kun en ole muuttunut hiukkaakaan sitten takavuosien. Ehkä en olekaan, mutta minun elämäni ei pyöri postikortin saamisen ympärillä, eikä ole siitä kiinni, vaan arvostan muuta..mmm lapsiani, miestäni, vanhempiani ja aitoja ystävia. jotka osaavat antaa tilaa ja aikaa, silloin kun sitä haluan...
Hän aikoo rikkoa välimme kuulemma, kun en ole muuttunut hiukkaakaan sitten takavuosien. Ehkä en olekaan, mutta minun elämäni ei pyöri postikortin saamisen ympärillä, eikä ole siitä kiinni, vaan arvostan muuta..mmm lapsiani, miestäni, vanhempiani ja aitoja ystävia. jotka osaavat antaa tilaa ja aikaa, silloin kun sitä haluan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ystävässäsi näyttää olevan ikäviä puolia. Pitäisi tarkemmin tietää ystävyydestänne, jotta voisin ottaa oikeasti kantaa. Ei ystävän kanssa tarvitse jatkuvasti olla tekemisissä. Ystävä kyllä jaksaa kuunnella vanhempien vaivoista, koska ne ovat varmasti tärkeitä asioita. Hän kantaa selvästi huolta vanhemmistaan. Olet ehkä antanut ymmärtää, että keräät cd-levyjä. Kerro suoraan, että niitä on jo niin paljon, ettet tarvitse enää ja kenties joudut osasta jo luopumaan. Käytetty kylpytakki herättää ihmetyksen. Ehkä olisit voinut kysyä siitä ? Onko ystäväsi pienituloinen ?
Millainen ystävä sinä ole hänelle ?
No, otsikko taitaa kertoa kaiken. Tämä on jo niin nähty! Kyllä sen vain tietää, kun on siihen pisteeseen tultu, ettei enää tule yhtään ikävä, koskaan. Itselleni kävi äskettäin samanlainen viimeinen pisara. Kun ei enää ole nuori tyttönen, sitä alkaa miettiä kehen todella haluaa pitää yhteyttä ja kehen ei.
Ensimmäiselle vastaajalle haluan kertoa että olen ollut ystäväni tukena ihan kaikessa mahdollisessa, hänen sairastuessaan syöpään, avioerossaan, veljen alkoholismin takia, vanhusten vaivoissa. Olen kuunnellut, ja antanut tukea, neuvoja. Olen jopa ottanut kotiini silloinkin kun en olisi millään jaksanut, ja kuunnellut tuntikausia siitä, kuinka joku "anne" on ollut taas ilkea, ja antanut halpoja lahjoja hänelle. Kun hän itse täytti pyöreitä vuosia, niin näin vaivaa ostoksissa, ja hän haukkui ne, et tollasia halpoja ja huonoja toit.. ja kuten jo kerroin, itse sain sen hirveän ruman ja halvan/likaisen kylpytakin..jonka muuten eilen kippasin uffin lootaan..
Välirikko ei ole ensimmäinen, ja aina se olen minä, joka olen se itsekäs kuspiä, ja hänessähän ei ole koskaan mitään vikaa.. toinen vastaaja oli oikeassa, nyt oli viimeinen pisara. Onneksi on muita ystäviä