Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 17-vuotta. Mieheni on kiltti jees, jees mies joka ei ole koskaan sanonut ainakaan minun kuulteni EI:tä kenellekään. Hän myös mielellään sysää kaikki päätökset toisten päätettäviksi, koska ei halua ottaa niistä vastuuta. Tilanne on aina ollut minulle raskas, koska olen käytännössä asettanut rajat lapsille yksin ja tehnyt kaikki perhettämme koskevat pienimmätkin päätökset ilman hänen mielipidettään, koska hänellä ei useinkaan ole mielipidettä, vaan kaikki on "ihan sama". Ongelmana on ollut lisäksi se että mieheni on määrätietoisesti suojannut lapsia minun ihan normaalilta kasvatustyöltäni. esim. Jos olen pyytänyt lapsia korjaamaan eteiseen hujanhajan heitetyt kengät, reput ja takit paikalleen, on mieheni mennyt korjaamaan ne ilman että lapset ovat ehtineet edes reagoida. Jos olen sanonut että puhuin lapsille, niin hän on sanonut että anna niiden olla. Mieheni kotikasvatus on ollut äärimmäisen tiukka ja uskon että lasten suojaamisella yrittää jotenkin suojata lapsia samalta kohtalolta. Nyt on kuitenkin avioliittomme ja parisuhteemme kriisiytynyt niin että olen muuttanut pois kotoa. Päädyin ratkasuun koska en saanut pienintäkään asiaa suunniteltua tai tehtyä enää lasten ja mieheni kanssa, koska mieheni kysyy kokoajan nyt teini-ikäsiltä lapsiltamme mitä he haluavat. Vaikka yrittäisin sopia mieheni kanssa mitä perhe aktiviteettia tai yhteistä tekemistä, niin hän kysyy aina lapsilta ensin ja useinmiten toinen haluaa tehdä ehdottamaani asiaa ja toinen ei. Näin perheemme ei tee koskaan yhdessä mitään. Joskus olen "pakottanut" kaikki johonkin yhteiseen mutta minusta on tullut perheemme virallinen "pahis" ja isä on kiltti joka antaa kaiken periksi ja tekee lasten puolesta pienimmätkin asiat. Ikävien asioiden ja rajojen asettaminen jää aina minun vastuulle ja vielä niin että joudun ensin taistelemaan asiasta mieheni kanssa, ennen kuin voin esim. vaatia lapsilta mitään.Nyt myös asumuserossa mieheni on sitä mieltä että lastemme pitäisi saada päivittäin päättää kumman kodissa ovat. Mielestäni tämä on aivan liian raskasta kaikille ja nimenomaan lapsille, lasten ei kuulu joutua tilanteeseen jossa valitsevat päivittäin äidin ja isän välillä. Mielestäni meidän vanhempien pitäisi nyt suojata lapsia tekemällä yhdessä valmiin toimintamallin, jotta lasten olisi helpompaa sopeutua tilanteeseen. Mieheni käyttää myös vanhempaa lasta omana parisuhdeterapeuttinaan, koska minun kanssa hän ei osaa tai halua puhua. Vanhempi lapseni on nyt kovasti huolissaan isästä ja pelkää jättää tätä yksin koska ei tiedä mitä tekee itselleen. En tiedä miten tästä nyt pääsisi eteenpäin ja mitä minun tulisi tehdä? Olen aivan poikki siitä että mieheni on minun ja lasteni välissä. Olen myös surullinen siitä että minulla ja miehelläni ei ole enää jäljellä minkäänlaista parisuhdetta. Kun lapset ovat minun kotonani, on arki yllättävänkin toimivaa. He ovat avuliaita ja meillä on hauskaa yhdessä. Niistä hetkistä olen vilpittömän onnellinen.
Isä syrjäyttää äidin lasten silmissä
syrjään sysätty äiti
3271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä syrjään sysätty äiti!
Sydän kipeänä ja täynnä myötätuntoa luin viestiäsi. Olen itse kokenut samoja asioita, mutta vielä rajummin. Minäkin kasvatin yksin lapsiamme. Lasten isä ei koskaan ottanut mitään vastuuta kasvatuksesta ja rajoista, joten se jäi kokonaan minun tehtäväkseni. Kantaa hän otti vain halutessaan vähätellä minua lasteni silmissä.
Erosimme, mutta lasten isä manipuloi vanhimmat lapseni kostoksi erosta siten, etten ole tavannut esikoistani pian 20:n vuoteen. Hän oli jo aikuinen erotessaame. Nuorin, joka oli alaikäinen, tuli mukaani.
Sinä saat tavata lapsiasi, ja olen iloinen puolestasi. Itse olen joutunut aivan ilman syytä eroon lapsistani, miehen manipuloidessa vanhimpia edelleen. Vanhimmat lapseni eivät usko totuutta isästään.Mm. kuinka mies petti minua yli 10 vuotta, josta pettämisestä oli syntynyt myös lapsi. Minun on vaikea ymmärtää, kuinka lapset eivät voi uskoa totuutta, vaan uskovat valheeksi ja minun sepityksekseni. He eivät halua ottaa asiasta edes selvääkään, tai edes kuulla siitä. Kuinka joku voikin olla niin epärehellinen ja sumuttaa lasteni silmiä noin pahoin. Toki olin itsekin kauan sinisilmäinen uskomatta silmieni edessä olevaan totuuteen. Niin taitava mies oli.
Hän sai mm. perintöä äidiltään, jonka mies oli vienyt vaikenemislahjukseksi naiselle, jonka kanssa petti minua.
Kiusaamistani ja valehtelemista lapsille mies jatkaa vielä nykyisinkin.
Toivon sinulle parempaa onnea!
Kipeä sydän,
Minun onnekseni, jostain syystä tämän kaiken keskellä vanhin lapsistani kokee kuitenkin vielä että ymmärrän häntä syvästi jos edessä on vaikea henkistä apua vaativa tilanne. Hän on herkkä ja sellainen tuntosarvi ihminen ja uskoutuu minulle monissa asioissa"salaa" isältään. Tämän jatkuminen vaatii tietenkin sitä että olen luottamuksen arvoinen, mutta se on vaikeaa. Tekisi niin sanoa miehelleni suorat sanat siitä mitä lapsellemme tekee tajuamattaan. Mutta jos olen jostain sanonutkin miehelleni, raivoaa hän lapselle että "juoruaa" äidille. Osa lapseni minulle uskomista asioista liittyy mieheni tapaan syyllistää lapsia jos lapset esim. puolustavat minua mieheni haukkuessa minua heille. Mieheni syyttää minua perheemme rikkomisesta ja haluaa myös lasten näkevän asian niin. Siihen en kuitenkaan lähde että isäänsä alan heille millään muotoa haukkumaan tai ylipäätään eron syytä heille selvittämään. Olen vain sanonut että minua jostain syystä ahdisti hirmuisesti kotona ja että en vaan ollut onnellinen. Vanhempi lapseni jopa sanoin joskus miettineensäkin että olisinko onnellisempi jos eroisimme. Että nyt oli kai aika.
On todella surullista kuulla että lapsesi kieltäytyvät näkemästä sinua sellaisena kuin olet, ja näkevät sinut vain isänsä puheiden kautta. Se jo kertoo että mainipulointi ja aivopesu on ollut miehesi puolelta aikamoista kun lapsesi eivät uskalla aikuisenakaan olla sinuun yhteydessä. Jotenkin kuitenkin siihen täytyy uskoa että oikeus voittaa ja elämä järjestää niin tavalla tai toisella että saat yhteyden vielä lapsiisi. Kunnes niin tapahtuu, toivoisin sinulle hirmuisesti voimia pitää itsestäsi hyvää huolta ja nähdä myös valoisia asioita elämässä. Silloin sinulla on hyvää kerrottavaa kun saat lapsesi luoksesi jälleen, eikä heidän tarvitse nähdä pelkästään katkeraksi muuttunutta äitiä. Voimia siihen taisteluun ja sylin täydeltä lämpimiä ajatuksia! Kiitos kun kirjoitit!
Kiitos sinulle, syrjään sysätty äiti vastauksestasi. Kyyneleet nousivat silmiini, sillä paljon en ole saanut myötätuntoa tämän vaikean asian vuoksi. Kukaan, joka ei ole joutunut itse kokemaan tällaista, ei ymmärrä tai käsitä, miltä se tuntuu. Vaikea kyllä on kertoakaan kenellekään asian oikeaa laitaa. Kerron vain toisille, kuinka lapseni asuvat niin kaukana, etteivät he ehdi juurikaan käydä luonani. On vaikeaa kuunnella, kuinka toiset kertovat aina lapsistaan ja heidän menestystarinoistaan. Niitä tuntemuksia on vaikea kertoa kenellekään. Vielä vaikeampi on kuulla toisten iloisia kertomuksia lasten usein toistuvista vierailuista. Toivon todella oikeuden vielä voittavan ja totuuden paljastuvan.
Katkera tosin en ole, mutta järkyttynyt näin valtavasta epäoikeudenmukaisuudesta.
Kerroit, kuinka et hauku lastesi isää lapsille. Aivan samoin tein minäkin. Annoin lasten ymmärtää, kuinka hyvä isä heillä on. Jos saisin ajanpyörää takaisin, niin toisin tekisin. Kertoisin totuuden lapsilleni. En säästäisi heidän isäänsä, sillä ei hänkään koskaan säästänyt minua miltään.
Ahdistus! Tuttu tunne minullekin. Suunnaton ahdistus päättyi eron jälkeen.
Mies syyttää minua myös erosta lapsilleni. Mutta kuinka olisin voinut jatkaa, sillä minulla ei ollut omaa elämää. Mies tosin eli itse kaksoiselämää, mutta oli silti tavattoman mustasukkainen jopa harrastuksilleni.
Kaksi nuorintani ymmärtää, ja heidän kanssaan on hyvät välit. Toinen heistä, joka oli eron aikaan murrosikäinen, kehoitti minua monta kertaa eroamaan isästään. Hän oivalsi, ettei asiat voi jatkua sellaisenaan. Onneksi kaksi lastani ymmärtävät ja näkevät totuuden. Siitä olen kiitollinen. Ilman heitä olisin todella onneton.
Yritin kertoa omaa tarinaani, jos se jotenkin sinua auttaisi ratkaisussasi liittyen mieheesi ja hänen suhtautumiseensa. Kuinka nyt reagoit, voi vaikuttaa ja vaikuttaakin paljon siihen, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Itse en enää olisi vaiti, vaan nostaisin kissan pöydälle. Kyllä meillä äideilläkin on oikeuksia, vaikka mies sitä kuinka väheksyisi.
Toivon sinullekin voimaa ratkaisuissasi, mitä sitten päätätkin. Toivon myös omasta tarinastani olevan sinulle apua. En tätä kovin monelle olekaan kertonut. Elät aikaa ja tapahtumia, jotka tulevat vaikuttamaan paljon tulevaisuuteesi.