En tiedä onko täällä muita minun kaltaisia, jotka eivät oikeastaan saa mitään ihmissuhteista? Periaatteessa olen sosiaalinen, mutta sitten kun joudun sosiaalisiin tilanteisiin, en vain jaksa niitä kauhean pitkään. Muistan vieläkin lapsena ajattelleeni, että huh, taas on hoidettu yksi velvollisuus, kun kävin tapaamassa ystävääni/kaveriani.
Elin nuoruuteni kuitenkin muiden ihmisten keskellä ja kun katson taakse elämääni, en kaipaa ainoatakaan ystävääni. Oikeastaan olen vain todella helpottunut monien ihmissuhteiden päättymisestä, koska jotenkin koin/koen muut ihmiset rasittaviksi. Esimerkiksi etelänmatkalla eräs exystäväni aina poltti ihonsa, vaikka pyysin häntä tulemaan suojaan. Seuraavana päivänä hän oli kiukkuinen kuin ampiainen ja syytti muita.
Olen pohtinut sitä, että miksi yhteiskunta pakottaa meidät olemaan niin sosiaalisia? Muistan nimittäin kärsineeni kovasti omantunnon tuskista sen takia, koska minua ei vain kiinnostanut muiden ihmisten kuulumiset. Haluaisin olla oma itseni, mutta epäsosiaalinen empaattisen näköinen nainen herättää uteluja siitä, että onko lapsuuteni ollut traumaattinen jne.? Lapsuuteni on ollut traumaattinen siinä mielessä, että en tullut muiden kanssa toimeen, mistä sain kuulla kotona ja koulussa. Aikuisena elämä on vain niin helppoa.
Tällainen yleinen potemisviesti flunsassa. Sosiaalinen puoleni on nykyään käytössä verkossa.
Elin nuoruuteni kuitenkin muiden ihmisten keskellä ja kun katson taakse elämääni, en kaipaa ainoatakaan ystävääni. Oikeastaan olen vain todella helpottunut monien ihmissuhteiden päättymisestä, koska jotenkin koin/koen muut ihmiset rasittaviksi. Esimerkiksi etelänmatkalla eräs exystäväni aina poltti ihonsa, vaikka pyysin häntä tulemaan suojaan. Seuraavana päivänä hän oli kiukkuinen kuin ampiainen ja syytti muita.
Olen pohtinut sitä, että miksi yhteiskunta pakottaa meidät olemaan niin sosiaalisia? Muistan nimittäin kärsineeni kovasti omantunnon tuskista sen takia, koska minua ei vain kiinnostanut muiden ihmisten kuulumiset. Haluaisin olla oma itseni, mutta epäsosiaalinen empaattisen näköinen nainen herättää uteluja siitä, että onko lapsuuteni ollut traumaattinen jne.? Lapsuuteni on ollut traumaattinen siinä mielessä, että en tullut muiden kanssa toimeen, mistä sain kuulla kotona ja koulussa. Aikuisena elämä on vain niin helppoa.
Tällainen yleinen potemisviesti flunsassa. Sosiaalinen puoleni on nykyään käytössä verkossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voipi olla että et vaan ole tavannut mukavia ihmisiä, eli niitä jotka eivät pura kiukkuaan syyttömiin. Tai niitä joidenka kanssa voit olla ns. oma itsesi.
En minäkään kenen tahansa seurassa jaksa kauaa olla, mutta joidenkin kanssa ajan kulumista ei edes huomaa...
Olet introvertti niinkuin minäkin :)
Itse löysin tuon sanan introvertti vasta viime vuonna, sitä ennen kuvittelin olevani jotenkin viallinen ihminen kun en jaksa ihmisten kanssa oleilua pitkän päälle. Mutta se on ihan normaalia, vaikka onkin harvinaisempi persoonallisuus tyyppi kuin extroverttiys. Suurin ongelma on juurikin se ettei muut ihmiset oikein ymmärrä sitä ettei jotakuta kiinnosta olla sosiaalisessa kontaktissa jatkuvasti. Selitä siinä sitten että ei se johdu sinusta vaan minusta.
Liitypä "virtuaalikerhoomme" - olemme introverttejä!
Se on ihan luonnollista, eikä siitä pidä potea huonoa omaatuntoa. Me vain olemme vähemmistössä.
http://www.introvertit.net/
Minä taas haluaisin olla ihmisten kanssa tekemisissä,mutta (kovan vaivan jälkeen) tutustuttuani lähemmin johonkin huomaan että tämäkin tyyppi on vain "muiden syyttelijä" ja mahdottomuuksiin asti juoruileva ihminen.Ja Fb maailma, no sehän on juorujen perässä"juoksijoiden" unelma.Niitä ihmisten kommentteja voi aina liioitella ja a vot supermeheväjuoru on syntynyt!! Voi hitsi, taisin sattua syntymään väärällä vuosikymmenellä kun minä arvostaisin aitoa yhdessäoloa eli kyläilyä sillointällöin ja vaikka leipomistalkoiden pitämistä. Mutta toivossa on hyvä elää,että tulisi vielä aika jolloin kyläily tulee "retrona" takaisin muotiin :)