Olen muutama kuukausi taaksepäin tutustunut mieheen josta voi sanoa että se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tapasimme baarissa jossa vaihdoimme numerot ja heti seuraavalla viikolla menimme treffeille. Siitä se sitten alkoi, aloimme tapailemaan ihan tosissaan, nähtiin useasti viikossa. Tunteet nousivat todella korkealle hyvin pienessä ajassa, tunne oli molemminpuoleinen! Aloimme kokoajan enemmän tutustumaan toisiimme ja puhuimme aika avoimesti aikaisemmista suhteistamme, sekä paljon muista "aroista" asioista.
Ei mitään hyvää ilman huonoa! Sitten alkoikin paistamaan miehen huonot puolet! Hän osottautui aika mustasukkaiseksi tyypiksi. Tämä on itselleni täysin uusi piirre miehessä! Ja aina kun olimme iltaa istumassa niin mies muuttuu aivan oudoksi! Syyttää kaikesta mikä ei ole totta, kuten siitä että haluan muita miehiä ja olen hänelle uskoton. Aina olen yhtä hämilläni että mitä ihmettä? Ja tämä muutos tapahtuu täysin sekunneissa! Ensiksi nauretaan ja on mukavaa, seuraavassa hetkessä on jo tilanne päällä! Usein mies ei edes seuraavana päivänä pyydä anteeksi törkeää käytöstään, vaan odottaa monta tuntia jotta minä en enää jaksa olla mykkänoulussa ja soitan hänelle. Seuraava vaihe onkin taas sovintoseksi johon aina suostun.
Toinen suuri ongelma on se että hän saa kyllä tosiaan sanoa minulle mitä vaan, saa olla mustasukkainen, saa sanoa jos joku ärsyttää, saa olla ilkeä jne.... Ja aina minä yritän selvittää ongelmat! Mutta sitten jos minä sanon vähänkin miestä ärsyttävän kommentin, tai hiukankaan kommentin jonka voi melkein tulkita mustasukkaiseksi niin helvetti on irti! Mies suuttuu aivan mielettömän paljon! Heti tulee että enää ei tarvi nähdä, en enää koskaan halua nähdä sua jne jne.... Saattaa myös olla parin päivän vastaamattomuus puheluihin tai tekstiviesteihin, todella ärsyttävää!!
Tilanne on nyt se että ei olla nähty hetkeen koska tämän miehen pitää miettiä haluaako hän enään nähdä minua vai ei. Mietin vaan että miten niin hänen tarvitsee miettiä!? Minähän se tässä olen joka on saanut järkyttävästi mielipahaa sekä huonoa kohtelua! En edes uskalla sanoa hänelle tätä ääneen koska tiedän että se saattaa johtaa siihen että ei todella enään nähdä! En vain haluaisi luovuttaa sillä meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, samoja ajatuksia tietyistä asioista ja hyvin paljon muuta yhteistä!
Olen tässä alkanut miettimään että voisiko syynä tämän miehen käytökseen olla hänen aikaisempi suhde, hänellä oli useamman vuoden kestävä suhde takana joka lopulta päättyi siihen että tämä ex tyttöystävä alkoi seurustelemaan tämän miehen hyvän ystävän kanssa. Heidän erostaan on nyt aikaa 2 vuotta, voiko olla että hän ei ole käsitellyt vielä tarpeeksi hyvin tunteitaan? Eikä ole päässyt yli siitä mitä on tapahtunut. Olen kysynyt tätä asiaa häneltä ja hän on jyrkästi kieltänyt tämän, ja sitten suuttunut minulle!
Olen todella pinteessä mitä tekisin! Haluaisin kovasti olla tämän miehen kanssa mutta tuleeko siitä mitään....
Ei mitään hyvää ilman huonoa! Sitten alkoikin paistamaan miehen huonot puolet! Hän osottautui aika mustasukkaiseksi tyypiksi. Tämä on itselleni täysin uusi piirre miehessä! Ja aina kun olimme iltaa istumassa niin mies muuttuu aivan oudoksi! Syyttää kaikesta mikä ei ole totta, kuten siitä että haluan muita miehiä ja olen hänelle uskoton. Aina olen yhtä hämilläni että mitä ihmettä? Ja tämä muutos tapahtuu täysin sekunneissa! Ensiksi nauretaan ja on mukavaa, seuraavassa hetkessä on jo tilanne päällä! Usein mies ei edes seuraavana päivänä pyydä anteeksi törkeää käytöstään, vaan odottaa monta tuntia jotta minä en enää jaksa olla mykkänoulussa ja soitan hänelle. Seuraava vaihe onkin taas sovintoseksi johon aina suostun.
Toinen suuri ongelma on se että hän saa kyllä tosiaan sanoa minulle mitä vaan, saa olla mustasukkainen, saa sanoa jos joku ärsyttää, saa olla ilkeä jne.... Ja aina minä yritän selvittää ongelmat! Mutta sitten jos minä sanon vähänkin miestä ärsyttävän kommentin, tai hiukankaan kommentin jonka voi melkein tulkita mustasukkaiseksi niin helvetti on irti! Mies suuttuu aivan mielettömän paljon! Heti tulee että enää ei tarvi nähdä, en enää koskaan halua nähdä sua jne jne.... Saattaa myös olla parin päivän vastaamattomuus puheluihin tai tekstiviesteihin, todella ärsyttävää!!
Tilanne on nyt se että ei olla nähty hetkeen koska tämän miehen pitää miettiä haluaako hän enään nähdä minua vai ei. Mietin vaan että miten niin hänen tarvitsee miettiä!? Minähän se tässä olen joka on saanut järkyttävästi mielipahaa sekä huonoa kohtelua! En edes uskalla sanoa hänelle tätä ääneen koska tiedän että se saattaa johtaa siihen että ei todella enään nähdä! En vain haluaisi luovuttaa sillä meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, samoja ajatuksia tietyistä asioista ja hyvin paljon muuta yhteistä!
Olen tässä alkanut miettimään että voisiko syynä tämän miehen käytökseen olla hänen aikaisempi suhde, hänellä oli useamman vuoden kestävä suhde takana joka lopulta päättyi siihen että tämä ex tyttöystävä alkoi seurustelemaan tämän miehen hyvän ystävän kanssa. Heidän erostaan on nyt aikaa 2 vuotta, voiko olla että hän ei ole käsitellyt vielä tarpeeksi hyvin tunteitaan? Eikä ole päässyt yli siitä mitä on tapahtunut. Olen kysynyt tätä asiaa häneltä ja hän on jyrkästi kieltänyt tämän, ja sitten suuttunut minulle!
Olen todella pinteessä mitä tekisin! Haluaisin kovasti olla tämän miehen kanssa mutta tuleeko siitä mitään....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä ala miettimään, miksi mies käyttäytyy kuten tekee, vaan mieti, haluatko, että haluatko olla oikeasti sellaisen kumppanin kanssa, joka käyttäytyy noin törkeästi sinua kohtaan.
Minusta tuo kuulostaa alkavalta parisuhdeväkivallalta ja kumppanin alistamiselta henkisesti.
Sanot haluavasi olla hänen kanssaan, mutta kuvittele millaista H*lvettiä elämäsi tulee olemaan, jos jo parin kuukauden seurustelun jälkeen tilanne on mitä kerrot sen olevan. Omalla rakkaudellasi et voi tilannetta kojata, ja mitä pidemmäksi aikaa jäät miehen luo, sitä vahvemman otteen hän sinusta saa.
Komppaan tätä kirjoittajaa.
Olin itse tutustumisvaiheessa samantapaiseen tyyppiin, joka saattoi mennä nollasta sataan syytöksineen ihan jonkun pikkujutun perusteella. Olin valehtelija, huora ja kaikkea muutakin, mitä tähän ei kehtaa laittaa...
Mies suuttui, kun en "antanut" vielä kolmansillakan treffeillä. Hän suuttui myös, jos en itse vastaillut viesteihin välittömästi, vastannut puheluun tai perunut jo sovittuja menojani hänen vuokseen. Seksiä halusi ja suorastaan vaati, syytti pihtariksi ja kieltäytymisen syyksi ei käynyt muut kuin kuukautiset.
Hirvittävän mustasukkainen hän oli myös: hän sai kerran hirvittävän huutohuorittelukohtauksen keskellä katua, kun kävelin miespuolisen kurssikaverin kanssa samaa matkaa kotiin (kun naapureita ollaan) ja tämä viritykseni oli sovitusti odottamassa pihassani.
Ilmoitin miehelle useita kertoja, etten suvaitse sellaista käytöstä ja pari päivää jaksoikin miettiä käytöstään, mutta aina se tuli takaisin ja lopulta hän käänsi sen jotenkin minun viaksi, että sinä sitä ja tuota. Aloin itse jo miettiä että katselenko muka liian avoimesti komeita miehiä tai juttelinko muka flirttaillen jonkun kanssa... Jouduin myös miettimään mitä hänelle uskalsi sanoa, ettei hän raivostunut. Lyönyt ei (ehtinyt), mutta välillä oli vähän uhkaavan oloinen ja pelkäsin häntä pariin otteeseen.
Onneksi tajusin mihin oltiin menossa ja yhtenä iltana yhden tuollaisen raivonpuuskan jälkeen ilmoitin että homma loppuu tähän, enkä halua enää ikinä kuulla hänestä. Se riitti: ei ole miestä näkynyt eikä kuulunut, mutta huoritteleluja kantautuu vielä korvaan.
Ja nimimerkille "kohtelu arvoonsa": ihan suomimies oli minulla ainakin.
Minulle tuli heti mieleeni, onko mies kotoisin jostakin Islam-uskoisesta maasta? Noissa maissa naista kohdellaan suunnilleen orjana tai muuten vaan huonosti.
Meillä oli kerran töissä eräs kaveri, olisko ollut jostain Afrikan pohjois-rannikolta lähtöisin. Muuten tosi mukava mutta tulistui suunnilleen sekunnissa jostain ihan mitättömästä asiasta! Eikä tosiaan tuntunut arvostavan naisia lainkaan, muuten kuin peti-kaverina! Hän oli kyllä sanavalmis ja kykeni perustelemaan mielipiteensä heti miettimättä, mutta esimerkiksi määrätystä hänelle osoitetusta sormimerkistä menetti tyystin malttinsa ja oli tulla päälle! Olimme siis kyllä kavereita, tuo edellinen oli eräänlainen puolustus minulta, kun sanat loppuivat.
Perus-suomalaiseen mieheen kohdistuvaa aloittajan mainitsemaa käytyöstä ei voi kuin ihmetellä. Kannattaisi ehkä kuitenkin miettiä suhteen jatkamista. Jos heti alussa on jotain tuollaista, mitä jatkossa onkaan tulosssa?
Todella paljon löytyy suomalaisista aggressiivista mustasukkaisuutta ja muuta mielenvikaisuutta, mutta yleensä häiriökäytös tapahtuu muiden katseilta ja korvilta suojassa.
AP:lle sanoisin, että itsellä on paljonkin kokemusta samanlaisesta. Tuollainen käytös ei tule koskaan muuttumaan, koska mies syyttää aina muita omasta käytöksestään. Silloin ei voi muuttua, kun ei näe itsessään mitään muutettavaa.
Mistä teitä naisia, jotka ottavat mieheltä vastaan kaiken pa*kan löytyy?!?! :O Terveellä itsetunnolla varustettu nainen ei todellakaan katselisi tuollaista käytöstä. Varoittavana esimerkkinä toimii tuollainen käytös jo suhteen alussa...
Aloittaja; jos haluat olla kynnysmatto, ole.
Siedä sitten jalanjäljet naamallasi, mukisematta.
Älä tule sitten tänne äläkä muuallekaan itkemään, päätös on ihan sun omasi!
juurikin näin
"Olen tässä alkanut miettimään että voisiko syynä tämän miehen käytökseen olla hänen aikaisempi suhde"
Ei, ei ole. Etkä sinä voi rakkaudellasi ja uskollisuudellasi häntä parantaa. Vain pitkäkestoinen terapia voisi, mutta kun hän ei edes tiedosta kärsivänsä persoonallisuushäiriöstä niin toipuminen ei pääse edes alkuun.
Älä mieti miehen syitä käyttäytyä kuten hän käyttäytyy, mieti sitä miksi itse annat kohdella itseäsi noin. Mikä _sinun_ menneisyydessäsi on vienyt itsetuntosi noin alas, että annat kohdella itseäsi tuolla tavalla? Mitä sinun pitäisi tehdä saadaksesi omanarvontuntosi takaisin ja ymmärtääksesi, ettei sinun tarvitse ottaa vastaan aiheettomia raivonpurkauksia?
Komppaan tätä. Niin kauan kuin toinen suhteessa sovittelee ja vahtii omaa käytöstään ettei "sanomisen aihetta" syntyisi, sillä toisella ei ole mitään syytä edes yrittää muuttaa käyttäytymistään. Rakkaus ei tässä tapauksessa paranna, mutta saattaa kyllä pahentaa.
Minä myös kehoittaisin aloittajaa miettimään rajat, miten haluaa itseään kohdeltavan.
Tuo mies on jonkilaine narsisti. Tiedät jo ettei sen kanssa kannata alkaa mitään jos tossa vaiheessa jo syyttelee sua kaikesta ja haukkuu. Vaikka teillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita niin tuo mies ie ole mikään kiva seurustelu kumppani. jos koko ajan aiheuttaa paha amieltä niin jätä se jo nyt heti eikä vuoden päästä kun olet itkenyt monia kertoja.
Tuollainen mies oli minullakin. Ja ihan supisuomalainen todellakin.
Minäkään en halunnut luovuttaa. Nostin hyvät asiat tärkeimmäksi enkä suostunut näkemään, että suhde ei ole terve. Mentiin naimisiin ja vauvakin syntyi.
No eihän se liitto kestänyt minun suurista odotuksistani huolimatta. Aika romuna olin ennen kuin ymmärsin, että ei elämä voi olla sellaista enkä minä voi aiheuttaa sitä kaikkea paskaa, mitä miehen puolelta sain osakseni. En vaikka hän niin väittikin.
Erottiin ja minä ikävöin ja kaipasin häntä pitkän aikaa. Hyi hitto kun ajattelenkin sitä nyt.
Minun neuvoni sinulle on, että lopeta tuollainen suhde heti. Jos jatkat, tulet menettämään kaiken itsetuntosi ja itsekunnioituksesi. Sairastut ja masennut etkä enää ymmärrä, mikä on normaalia.
Minulle meinasi käydä huonosti. Toivon että kenenkään muun ei tarvitse käydä sellaista helvettiä läpi.
Lisäänpän nyt oman kirjoitukseni tähän soppaan mukaan.
Seurustelin miehen kanssa, joka oli eronnut pitkästä, 9v kestäneestä suhteesta. Ero oli tapahtunut periaatteessa jo muutama vuosi sitten, mutta virallinen ero tapahtui, kun nainen meni kavereidensa kanssa lomamatkalle ja ilmoitti menneensä siellä naimisiin.
Uskoin aluksi itse, että miehen nollasta sataan raivonpuuskat johtuivat juurikin tuosta. Hänen exänsä oli jättänyt häneen arvet jotka elivät hänen sisällään. Mutta ei se mennyt niin.
Lopulta meiltä paljastui:
- henkistä pettämistä (lähetteli muille naisille kuvia vatsalihaksistaan, kehui heitä kauniiksi/seksikkäiksi/ihaniksi yms. kertoi olevan kateellinen heidän miehilleen ja joillekin totesi, että veisi naisen syömään jos ei sattuisi seurustelemaan kanssani.
- rahaongelmia. Mies oli menettänyt luottotietonsa enkä tiennyt tästä. Ei kehdannut paljastaa asiaa minulle.
- töissä YT:t. Tästäkään en tiennyt kun mies ei halunnut puhua.
Lopulta sain tiristettyä kaiken ulos ja jumalaton riitahan siitä seurasi. Puoli vuotta meni opetellessa rajoja uudelleen, mm. mikä on ok tapa puhua muille naisille. Ja tässä mentiin sitten pahimmalla mahdollisimmalla tavalla läpi, aloin tekemään samanlaista puhetyyliä miehille, että mies tajusi. Autoin häntä maksamaan ulosotot pois - nyt hän on velaton. YT:t loppui, hän sai pitää työnsä.
Nyt tästä kulunut 2v ja ongelmat ovat loppuneet. Meillä tuo kaikki johtui valehtelusta ja sen tuomasta stressistä. En osaa sanoa, onko teillä tuo vain luonteenpiirre vai mahdollinen oire jostakin. Meillä tuo oli oire joka saatiin hoidettua pois.
Kova kovaa vastaan ja jos ei auta niin lähde lätkimään. Itse olin jo valmis lähtemään jos ongelmia ei olisi saatu ratkaistua.