Valmistuin viime keväänä ammattiin ja sen jälkeen alkoi työnhaku. Valitettavasti työpaikkaa ei ole vieläkään löytynyt, koska alalla ei ole töitä ja työkokemuksen puute hankaloittaa hakua. Jotain kursseja on kyllä ollut, mutta muuten aika ajelehtimista. Lisäksi 25v lapseton nainen, on punainen vaate monille työnantajille, "sehän saattaa tulla raskaaksi ja nostaa isoa palkkaa muuten vaan!"
Nyt kumppanini on ruvennut arvostelemaan minua laiskaksi ja saamattomaksi, kun en "edes yhtä työpaikkaa" saa hommattua. Vaikka kaiken maailman työnhaut ja työpaikkailmoitukset on tilattu kännykkään asti ja töitä tulee kyseltyä suurin piirten vastaantulevilta ihmisiltä. Kumppanille työpaikka tipahti suoraan nenän eteen, mukava paikka suht menestyvässä perhefirmassa.
Opiskeluaikoina kaikki oli hyvin, mutta nyt tämä työttömyys pilaa kohta kaiken.
Olen koittanut olla positiivisin mielin, mutta jos tähän tilaneeseen tulee vielä joku ero, niin taitaa kyllä positiivinen asenne mennä sinne ja syvälle. Sitten olisi työtön ja yksin, eli hieno yhdistelmä.
Nyt kumppanini on ruvennut arvostelemaan minua laiskaksi ja saamattomaksi, kun en "edes yhtä työpaikkaa" saa hommattua. Vaikka kaiken maailman työnhaut ja työpaikkailmoitukset on tilattu kännykkään asti ja töitä tulee kyseltyä suurin piirten vastaantulevilta ihmisiltä. Kumppanille työpaikka tipahti suoraan nenän eteen, mukava paikka suht menestyvässä perhefirmassa.
Opiskeluaikoina kaikki oli hyvin, mutta nyt tämä työttömyys pilaa kohta kaiken.
Olen koittanut olla positiivisin mielin, mutta jos tähän tilaneeseen tulee vielä joku ero, niin taitaa kyllä positiivinen asenne mennä sinne ja syvälle. Sitten olisi työtön ja yksin, eli hieno yhdistelmä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sano sille kumppanillesi, että sanoppa itsesi irti ja koita itse saada töitä!
yleensä nuo mussuttajat kun eivät itse ymmärrä tästä todellisuudesta yhtään mitään!
Jos työtä etsit, löydät sen kyllä jopa Suomesta. Jos vain koulutusta vastaava työ kelpaa, saattaa edessä olla jatkokoulutus tai jopa uudelleenkoulutuskin. Niin on käynyt monelle, koska koulut suoltavat ulos valmistuneita jopa sellaisille aloille, joilla ei ole tarjolla mitään valmista, pelkää yrittäjyyttä vain.
Nykyhallituksenkin päätavoite on "kannustaa" nuoria yrittäjyyteen, kannustamisen keinoissa vain on toivomisen varaa...
Yksi varteenotettava vaihtari on hakea töitä myös ulkomailta. Moni nuori on häippässyt tästäkin pikkuvaltiosta naapurimaihin tai Keski-Eurrooppaan, missä töitä vielä on, ja pärjäävät hyvin, koska ovat kielitaitoisia, nopeita oppimaan ja omaksumaan ja motivoituneita.
Ainakaan ei kannata jäädä työvoimatoimiston varaan odottamaan valmista, puhumattakaan, että menettäisi uskon itseensä eläessään vapaaehtoisesti sellaisen kumppanin vaikutuspiirissä, joka ei osaa kannustaa eikä innostaa, päinvastoin.
Ohjat omiin hyppysiin ja toiveikkaana eteenpäin omaa tietä!
"Jos työtä etsit, löydät sen kyllä jopa Suomesta."
ei ainakaan täällä savossa ole juurikaan vaihtoehtoja vaikka olisi valmis tekemään ihan mitä tahansa, mikä sinut ELÄTTÄISI ja mitä pystyisit tekemään. etelä suomesta en tiedä
Savo ei ole suomea...
Olisi ihanteellista perustaa oma yritys siippansa kanssa, jos molemmat ovat työttöminä. Jos toinen paahtaa töissä ja toinen on työttömänä kotona, voi ikään kuin "kasvaa erilleen." Varsinkin jos on muutenkin erilaiset mielenkiinnon kohteet elämässä. Pareilla tulis aina olla jotain yhteistä muutakin kuin seksi.
Työttömiä on todella paljon, mutta suurin osa on kuitenkin silti töissä. Siksi noiden onnekkaampien on todella vaikea ymmärtää, miten vaikeaa työn saaminen on tänä päivänä.
Ehkä kannattasi aloittaa jonkin uuden alan opiskelu? Jos saat töitä omalta alaltasi, jätät sitten opiskelut kesken. Ainakaan et hermostuttaisi kumppaniasi kun teet edes jotain. Vaikka ei se opiskelun aloittaminen taas tietysti innosta, kun juuri on valmistunut. Mutta tällaista se on työmarkkinoilla nyt.
Koulutetutkin muuten voivat tuurilla saada vaikka siivoojan hommia, tosin sellaisista firmoista minne ei ketään muuta saada. Mutta kannattaa yrittää, jos et vielä ole noita hommia etsinyt.
ehkä kannattaa muuttaa erilleen, ja jatkaa parisuhdetta siltä pohjalta jos tekee mieli.
Koska jatkuvassa syyllisyydessä eläminenkään ei ole ok. Okei miehesi on ehkä kerran sanonut harkitsematta jotain työnsaannistasi,
mutta se vaivaa sinua vaikka hän peruisi puheensa.
Lisäksi työttömänä sinä saat paremmat tuet ilman miestäsi,
näytät että olet itsenäinen.
Olen ollut sekä tilanteessa että itse olen työtön ja toinen tienaa , että itse töissä ja toinen työtön. Suhteet olisivat voineet aivan hyvin, mikäli olsi ollut omat asunnot eikä toisen elämään tarvitse puuttua tai nähdä vierestä.
jos asut omillasi, mies ei voi ikinä edes luulla, että asut siivellä, lisäksi sillä ei ole mitään VÄLIÄ, koska vaikka kaapissasi olisi pelkkiä nuudeleita niin se ei hänelle kuulu koska vastaat yksin elannostasi, vuokrasta, tukien hakemisesta työttömänä.
Suosittelen, ja sen ei tarvitse tarkoittaa eroamista, jos sen pystyy kukaan nykuainaka sisäistämään että parisuhde ei ole aina = yhteinen talous.
Olen hyvin samankaltaisessa elämäntilanteessa, tosin puolisoni on onneksi ymmärtäväinen. Olen 27 ja valmistuin viime vuonna korkeakoulusta. Koko tämän ajan olen hakenut aktiivisesti töitä, mutta päässyt ainoastaan työharjoitteluun pariksi kuukaudeksi. Todella korpeaa, kun saa kuulla kaiken maailman viisastelijoilta, että kyllä töitä aina saa. Olen hakenut nöyrästi myös tutkintoani vastaamattomiin töihin, mutta niiden kohdalla ongelma taitaa olla, että olen ylikoulutettu. Oman alan paikkoja ei ole juuri ollenkaan, ja silloin kun sellainen johonkin avautuu, hakijoita on aivan posketon määrä. Lisäksi työnantajat tosiaan pyrkii välttämään meitä "lapsentekoiässä" olevia naisia, joten varsinkaan vakinaisesta pestistä on turha haaveilla. Surkuhupaisinta asiassa on, että meikäläinen ei edes halua lapsia.
Olen nyt lorvinut työttömänä ihan riittävästi, ja aloitan syksyllä uudet opinnot.
Tarkoitukseni oli vaan sanoa, että meitä samanlaisessa tilanteessa olevia tosiaan on. Jos puolisosi ei suostu asiaa tajuamaan, suosittelen hankkimaan paremman kumppanin.
Sorry mutta ainakin mulla on sellainen käsitys, että kyllä hyvät työnantajat palkkaa sen itselleen sopivimman työntekijän. Tuohon on turha kenenkään nojata että on lapsenteko iässä.
Saisitte ehkä töitä jos ette lähtöjään jo pitäisi itseänne naiseudenvuoksi "invaliideina" työnantajan silmissä. Tällainen vinkki vaan, että tuo katkera asenne ei ainakaan edistä mitään, en silti väitä että saisitte työtä oli syy mikä hyvänsä.
Nainen on monesti tietyissä hommissa halutumpikin kuin mies. Ja samalla tavalla ne miehetkin perustavat perheen, ja ovat poissa töistä isyyslomalla.Puhumattakaan miten lapsiperheen arki käy joidenkin miesten päälle ja raittiista miehistä on varmasti myös pulaa työmarkkinoilla jotka eivät ole joka maanantai aamuna poissa vietettyään poikamies elämää.
Eli se on jokaisessa työpaikassa ne omat syynsä, miksi ei ota juuri teitä töihin, ja oletteko seuranneet että tuo on edes fakta, koska silloin tosiaan alallanne lapsentekoiässä olevat naiset ovat kaikki työttömiä? Ja vaikka olisivatkin, veikkaan että syy on siltijokin muu. Jos työntekijä on oikeasti hyvä ja elää tällä planeetalla, niin kyllä sen ihmisestä näkee että vaikka hän saisii 10 lasta hän ei siitä miksikään mene.