Eli otsikko kai sen kertoi
Olen kolmekymppinen naiseläjä Tampereen seudulta. Etsinnässä siis eritoten sellainen kaveri, jonka kanssa voisi jopa tehdä, eikä vain jutella. Vaikka toki se sanallinenkin tuki tekee hyvää ... eli viestiä voi vaikkei lähimain asustelisikaan :)
Taustaa sen verran, että halu tehdä tilanteelle jotakin on kasvanut tässä parin vuoden aikana. Yksi kaunis aamu tammikuussa tuli sitten se hetkin, kun oli tunne nyt se lähtee. Olen joskus muinoin painannut kymmenisen kiloa enemmän, kuin tuona kyseisenä tammikuun aamuna. Sillosilla elämäntavoillani paino oli kuitenkin vakiintunut 75-80kg väliin. Paino kun vaihtelee päivittäin, riippuen koska sinne puntarille menee. Pituutta minulla on vain 165cm, eli varsin riittävästi massaa pituuteen nähden.
Tämän hetken tilanne on, että kokolailla puoliväli tavoitettu. Aamulla en ollut uskoa silmiäni, kun vaaka näytti lukemaa, joka alkoi kuutosella. En muista, koska ollaan oltu noin alhaalla ja ne teini-iän skinnyjeansit on löysät :D
Mieli tekisi todella aloittaa peräti kunnon liikunta, virtaa olis kokeilla oikeastaan mitä vaan. Vähän paha hetki vaan siinä mielessä, että talven ryhmäliikunnat on loppumassa ja kesän eivät vielä alkaneet. Lisäksi kun mä olen niin pirun ujo, että yksinään meno hirvittää, kun kuitenkaan ei ole mikään superfit. Tässä täysin yksinään tekemisessä on lisäksi se vaara, että homma hirttää kiinni, kun ei osaa enää ottaa huumorilla. Tällä hetkellä en näe itsessäni vaaraa, että motivaatio laihtumiseen loppuisi, vaan pikemmin huomaan ehkä alkavia pakkomielteen oireita toiseen suuntaan. Toisen ihmisen tuki auttaisi varmasti myös siihen, että homma ei pääsisi karkaamaan käsistä liialliseen laihtumiseen.
Olen kolmekymppinen naiseläjä Tampereen seudulta. Etsinnässä siis eritoten sellainen kaveri, jonka kanssa voisi jopa tehdä, eikä vain jutella. Vaikka toki se sanallinenkin tuki tekee hyvää ... eli viestiä voi vaikkei lähimain asustelisikaan :)
Taustaa sen verran, että halu tehdä tilanteelle jotakin on kasvanut tässä parin vuoden aikana. Yksi kaunis aamu tammikuussa tuli sitten se hetkin, kun oli tunne nyt se lähtee. Olen joskus muinoin painannut kymmenisen kiloa enemmän, kuin tuona kyseisenä tammikuun aamuna. Sillosilla elämäntavoillani paino oli kuitenkin vakiintunut 75-80kg väliin. Paino kun vaihtelee päivittäin, riippuen koska sinne puntarille menee. Pituutta minulla on vain 165cm, eli varsin riittävästi massaa pituuteen nähden.
Tämän hetken tilanne on, että kokolailla puoliväli tavoitettu. Aamulla en ollut uskoa silmiäni, kun vaaka näytti lukemaa, joka alkoi kuutosella. En muista, koska ollaan oltu noin alhaalla ja ne teini-iän skinnyjeansit on löysät :D
Mieli tekisi todella aloittaa peräti kunnon liikunta, virtaa olis kokeilla oikeastaan mitä vaan. Vähän paha hetki vaan siinä mielessä, että talven ryhmäliikunnat on loppumassa ja kesän eivät vielä alkaneet. Lisäksi kun mä olen niin pirun ujo, että yksinään meno hirvittää, kun kuitenkaan ei ole mikään superfit. Tässä täysin yksinään tekemisessä on lisäksi se vaara, että homma hirttää kiinni, kun ei osaa enää ottaa huumorilla. Tällä hetkellä en näe itsessäni vaaraa, että motivaatio laihtumiseen loppuisi, vaan pikemmin huomaan ehkä alkavia pakkomielteen oireita toiseen suuntaan. Toisen ihmisen tuki auttaisi varmasti myös siihen, että homma ei pääsisi karkaamaan käsistä liialliseen laihtumiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moikka :) Täällä pian 26v täyttävä nainen, myöskin painoa pudottamassa. Olen kaamosmasentunut ja saan kerättyä joka ikinen vuosi välillä loka-helmikuu useita kiloja... Elän normaalisti varsin terveellistä elämää, syön kevyesti ja herkuttelen kohtuudella, hiilareita syön vain vähän ja nekin niitä hyviä hiilareita. Alkoholia käytän hyvin satunnaisesti. Olen hyvin liikkuva ja tekevä ihminen kaikin puolin, minulla on koiria ja niiden kanssa harrastan paljon jne. Myös alakouluikäinen lapsukainen pitää äidin liikkeessä :)
Mutta mutta... kun masennun, niin en jaksa tehdä yhtään mitään, menetän kaiken kiinnostukseni liikkumiseen ja oikeastaan joka asiaan ja alan mässäillä hiilareilla :( Tuo masennuskausi alkaa hellittää yleensä tuossa maaliskuun alussa kun päivät alkaa pidentyä ja kevätaurinko paistaa. Pahimmillaan masennusaikanani painoin jopa 79kg (pituutta minulla 170cm) ja nyt painan 74kg. Tänä aamuna painoni oli tarkalleen 73,6kg :) Olen siis saanut ihan mukavasti pudotettua kiloja ja itseasiassa painan nyt vähemmän kuin ennen viimesyksyistä masentumistani! Painoin tuolloin n.75kg. Tässä olenkin nyt innostunut ja haluan päästä alle 70kg elikkä semmoinen 5kg ainakin haluaisin vielä tiputtaa. Olen aina saanut nuo harmilliset masennuskilot pois sen kummemmin ponnistelematta, riittää kun vain saan taas liikkumisenhaluni takaisin ja alan syödä taas terveellisesti. Nyt olen ottanut avukseni kalorien laskemisen, syön 1000kcal vajeella joka päivä, mutta pidän lauantaisin "rokulipäivän" jolloin en laske mitään ja saan myös syödä sokeria. Pääsiäinen otti valitettavasti veronsa; aamupainoni kerkesi olla jo 72,8kg kun pääsiäisen jälkeen puntari näyttikin taas 74kg :(
En asu lähelläkään Tamperetta, mutta olisi mukavaa skarpata toinen toisiamme ja kenties jakaa toimivia laihdutusvinkkejä :) Nyt lähdenkin tästä kahvakuula treeniin!
hei ... kuulostaa hyvältä :)
Mulla nyt takana ns. jumiviikko. Paino on pudonnut vain maltillisen kilon. Osasin tietysti odottaa, että eihän se kokoaja voi tuolla hurjalla tahdilla tippua, joten ei mitään hätää. Onhan se selvä, että kun yli 15kg on pois, niin kyllä ne helpot kilot on jo tippunu. Nyt sitten vaan jatketaan ja kärsivällisesti odotellaan, niin kyllä ne lähtee loputkin.
Vaikka vaaka näyttää yhtä, niin peili näyttää kyllä toista. Ostin pari viikkoa takaperin uuden kevättakin. Ihan tarkotuksella ostin sillon sellasen vähän makkarankuoren, jota en olis kehdannu ulos päälleni laittaa. Samaten uudet farkut, jotka oli reilusti liian tiukat. Nyt toi takki istuu jo tosi nätisti. Farkutkin on lähes perfect, mutta niitä en ihan vielä julkisesti laittais päälle. Mä kun inhoon sitä, jos vyötärö yhtään tursuaa. Se saa hoikankin näyttämään niinku olis ylimäärästä, saati sitten mut jolla sitä ylimäärästä riittää :D
Eli siis näytti vaaka mitä tahansa, niin muutosta tapahtuu kuitenki toivottuun suuntaan ... tsemppiä ja hyvää kevättä (vaikka meillä ainakin tuli reilusti lunta) :)
Pari sateista päivää takana, ei oikeen inspaa toi lenkille lähtö. Onneksi on kuitenki pakko, kun koiran täytyy päästä vaikka satais sammakoita. Vaaka näyttää kohta taas kiloa pois, seuraava tavote 65kg. Sitten sitä voi jopa sanoa olevansa virallisesti "normaalipainoinen". En taida olla koskaan voinu sanoa niin. En ainakaan sitten sen kun koulun alotin. Siihen ei kuitenkaan voi lopettaa, kun läskin muunto lihakseksi on vasta alkutaipaleella ja haluaa nimenomaan sitä hyvää/parempaa kuntoa ja terveyttä. Vaakaan tuijottelua vois varmaan silti yritää sitten vähentää ja tuijotella vaikka mittanauhaa sen sijaan. En tiiä miten se onnistuis.
Peiliin katsoessa ei tavallaan meinaa tunnistaa itteensä, mutta sama pää on kuitenki harteilla kiinni. Toisaalta kun sitä omaa kuvaa näkee niin useesti, niin se muutos ei tavallaan näy. Sille tulee sokeaksi. Täytyy oikein muistuttaa itteensä, että mietis nyt vähän tarkemmin. Kyllä sen lähes jokainen muu, joka mut tuntee on varmaan huomannu ja pari jopa kysyny onko kaikki ok. Kuitenki sen verran radikaali muutos suht lyhyessä ajassa.
Kyllä se vaan on niin, että vaikka fyysinen läski on suht helppoa pudottaa kun palaset loksahtaa paikalleen, niin se henkinen läski tuolla pään sisällä säilyy varmasti todella kauan. Mutta ei auta, ylös, ulos ja lenkille tonne vesisateeseen :)
Johan osaa paino olla välillä hassu juttu. Kävin eilen puntarilla ja ykskaks lukema olikin 68,8 kg, eli siis näytti että olis tullut puolisen kiloa lisää. Ihmettelin vähän että mikähän juttu tämä nyt on mutta pyrin olemaan pohtimatta liikaa. Mitään ei kuitenkaan ole tullu syöpöteltyä, niin miinuskaloreilla mennään.
No, kävin sitten huvikseni tänään puntarilla. Samalla tavalla aamulla kuten aina ja samassa vaatetuksessa. Nyt se vaaka mokoma näytti 67,1 kg. Ero eilliseen 1,7kg ... siis LOL. Nestettähän suurin osa tosta erotuksesta nyt selkeesti on, mutta mietin vaan mistä se on tullut. Kun tosiaan ne rutiinit on ollu ihan samat ja en mielestäni ole voinu kauheesti enempää juoda illalla tossa korkeemmassa painossa. No väliäkö tuolla, suunta on kuitenki alaspäin :)