Moi!
Kolmas kerta, kun meikäläinen on hylätty ammattiani vastaavasta työstä syystä, että toinen kilpailija saa paikan suhteilla. Alkaa kyllästyttää koko touhu! Virallisesti on annettu syyksi jotain ympäripyöreää sontaa, mutta olen kuulluut työhön valituilta oikeat syyt: "se on mun eno", "mun veli on sen pomo", "se on mun kaveri, tutustuttii laivalla vuonna nakki". Samalla oma työttömyys vaan jatkuu. Onko muille sattunut samaa?
Kolmas kerta, kun meikäläinen on hylätty ammattiani vastaavasta työstä syystä, että toinen kilpailija saa paikan suhteilla. Alkaa kyllästyttää koko touhu! Virallisesti on annettu syyksi jotain ympäripyöreää sontaa, mutta olen kuulluut työhön valituilta oikeat syyt: "se on mun eno", "mun veli on sen pomo", "se on mun kaveri, tutustuttii laivalla vuonna nakki". Samalla oma työttömyys vaan jatkuu. Onko muille sattunut samaa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
olen kyllä hommannut kavereita samaan työpaikkaan kanssani... kun on pomo kysynyt tiedänkö HYVIÄ työntekijöitä.... 3 on jo saanut näin uuden työpaikan.Eli kyse on siirtymisestä työstä toiseen.
Niin, niistähän ne puhuvat nykyään, sosiaalisista verkostoista, työnhaussakin.
Mutta kyllä näitä on ollut iät ja ajat. Ainakin pikkupaikkakunnilla. Itse kun olin omalla synnyinseudullani koulusta valmistunut ja hain paikkoja, niin en päässyt. Sen sijaan lukiossa samaan aikaan olleet ja saman jatkokoulutuksen käyneet saivat kunnan paikkoja (virkoja tai toimia) ihan tosta vaan, mutta, siinä olikin niin, että oli isä kunnallispolitiikassa mukana, oli suuren maatalon tyttäriä, oli tehtaan inssin jälkikasvua.
Eli... Ja mulle sanottiin jopa ns. työllistämistukitöitten haastatteluissa, että sä taidat olla ylikoulutettu tähän! Joo, en vaan ollut taustaltani paikkakunnan kermaa! Ja vaikka vanhemmat ja sisarukset paikkakunnalle töistänsä veroa olivat maksaneetkin, niin se kertymä taisi olla pienempi kuin näitten inssien ja maatalon tyttärien.
Eli siis, en yhtään ihmettele, jos jollakin nuorella lääkärillä esim. on facebook-kavereinaan vissiin koko yliopisto ikäkaudeltaan, onpahan ainakin sitä verkostoa ja voi kysellä ja kuullostella jos tarvii tietää työmahdollisuuksista. Muutenhan sitä ei usko kukaan, että jollakulla on aktiivisia kavereita pitkälti yli 500.
oikeita kavereita ei kellää normaali ihmisellä ole jos korkeintaan 10, loput on keksittyjä.... niitähän piisaa.
Piti olla varma projektipisteen vetäjän paikka, mutta paikka menikin myyntitykin insinöörikaverille, jotta tämä koulun penkiltä repäisty insinöörinplanttu pääsisi vähän "harjoittelemaan" työntekoa. Tätä päätöstä oli vielä pönkitetty palavereissa väittämällä minun olleen aikaisemmissa työtehtävissä "luistelija" ja oloneuvos.
Näin se prkl hyväveli-verkosto toimii, tässä ollut kokenut työmies 1,5 vuotta työttömänä ja juuri kun luuli että tästä kurjuudesta pääsee vihdoinkin eroon niin matto vedettiin alta.
Onko pienessä mielessäsi käväissyt sellainen ajatus, että olet vain yksinkertaisesti heikko työntekijä ja sinua parempia pursuaa ovista ja ikkunoista? Työntekijän täytyy jatkuvasti olla valmis kehittymään työssään ja oppimaan uusia asioita, eikä vain notkua työpaikalla palkkaa nauttimassa!
Kannattaa miettiä mikä on se oma juttu,eiks vaan?
No hei, tuo on elämää! Jos haluaa pärjätä työmarkkinoilla, niin PITÄÄ OLLA SUHTEITA, ellei ole, jää aina kakkoseksi. Ne, joilla on suhteita, pääsee aina sinne minne haluaa.
Reiluako? No sitä on turhaa spekuloida, näin se nyt vaan menee ja on mennyt aina.
Tuonpa takia en ole pärjännyt, kun ei ole suhteita. Kerran oli työharjoittelupaikkaa vailla ja kun tilanne oli huono soitin jopa sukulaiselle, ett tietäisikö hän jonkun joka vois ottaa mut harjoittelijaksi, eipä löytynyt paikkaa vaikka oli laajat suhteet moniin yrittäjiin. Ei halunut ottaa riskiä siitä, ett olisin ollut huono. No, enpä jäänyt kiitollisuudenvelkaa kellekään. Yksin ja omin avuin on aina pitänyt työpaikkansa löytää ja saada ilman suhteita. Joo, olen huomannut, että suhteilla pääsee mihin haluaa vaikka ei olis pätevä siihen tehtävään, mutta jossain vaiheessa loppuu heiltäkin se suhteiden avulla töiden saaminen, pitäähän sitä osata tehdäkin sitä työtä mihin on palkattu, ei sitä palkkaa pelkällä hyvällä suhteella ansaita. Ei kukaan työnantaja katsele pitkään sellasta työntekijää, joka kerää kunnian toisten tekemästä työstä ja pitää itseään ylivertaisena muihin nähden, suhtautuu jopa johtajaan alentuvasti. Sitten, kun tulee vaikeata, niin hommaa suhteellaan uuden paikan, jossa päteä. Mitäs sitten, kun se henkilö josta on hyötynyt, tuleekin vanhaksi eli alkaa olla ulkona kuvioista, mistäs sitten hankkii uuden hyötymiskohteen, jolla saa hankittua uuden paikan entisen tilalle.
ja tulee menemään niin...se hyvä suhde voi olla myöskin sellainen työkaveri suhde, toinen hommaa toisen kanssaan samaan paikkaan kun töitä on tarjolla... työnantajakin saa jo etukäteen hyväksi tiedetyn, ei ole riskiä ottaa kuin jonkun tuntemattoman kanssa.
en oo koskaan ollut työtön, olen voinut vaihtaa työpaikkaa mieleni mukaan, vain siksi että ammattitaitoni on kohdillaan ja pomot ovat suositelleet.
ja merkonomin koulutuksella mennään ja kokemuksella sekä asenteella.
olen itse aika epätoivoinen sillä opiskelen tällä hetkellä ulkomailla ja täältä on vaikea saada töitä kun ei yksinkertaisesti näin pienessä kaupungissa riitä töitä kaikille, opiskelen siis opiskelijakaupungissa ja olen kysynyt töitä menemällä paikan päälle mutta on sellainen yleinen tunnelma ettei töitä irtoa kun paikat ovat jo täyttyneet.
olen myös kenties harvinainen tapaus siinä mielessä että ikää on 21 vuotta mutten ole koskaan ollut palkkatyössä, viime kerta työelämässä oli peruskoulun järjestämä työharjoittelu eikä tämä ole auttanut saamaan töitä.
omalla kohdallani tilanteeseeni ovat vaikuttaneet se että lukion viimeisenä vuotena keskityin kokeisiin enkä edes tajunnut hakea töitä samaan aikaan, jouduin pitämään välivuoden ja sen aikana vanhempani kehottivat lähinnä lukemaan avoimen yliopiston kursseja, hain välivuoden keväällä ulkomaille opiskelemaan ja sain paikan.
nyt kuitenkin olen vaihtamassa alaa kun en näytä pärjäävän tarpeeksi hyvin tässä tutkinnossa ja kesällä saan tietää mihin toiseen tutkintoon pääsen.
etsin todella ahkerasti ja monipuolisesti töitä, suomesta ja 3 muusta maasta.
olen aika surullinen ja pettynyt siihen etten ole saanut työkokemusta, tuntuu että jo 15-vuotiailla taitaa olla nykyään enemmän kokemusta kuin mulla.
sukulaiset ovat töissä joihin vaaditaan korkea koulutus enkä ole koskaan päässyt heille töihin, ystäväni eivät ainakaan tänä kesänä voi auttaa koska heillä on myös vaikeuksia löytää töitä.
en haluaisi maksaa kesän asuntovuokria lainalla joka kesä, tiedän kuitenkin että suurin osa työnantajista haluaisivat pidemmän työsuhteen ja aikaisemmin aloittavalla on suurempi mahdollisuus saada töitä. mutta mitä voin tehdä asialle ottaen huomioon ettei tästä kaupungista löydy töitä ja opinnot loppuvat vasta kesäkuun ensimmäisellä tai toisella viikolla? tuntuu että tulen aina olemaan ilman kesätöitä, en kuitenkaan halua toista välivuotta vain töiden takia vaan mielummin suoritan tutkinnon loppuun, tosin pelkään etten saa heti tutkinnon jälkeen töitä jolloin olisin ollut työttömänä kaikki kesät ja tutkinnon jälkeisen vuoden..tiedän kyllä etten voi hakea korkeisiin työtehtäviin ja haenkin aivan tavallisiin töihin kuten kauppoihin tai huoltoasemille.
täällä ulkomailla ei ole tietenkään kontakteja muuten kuin poikaystävän perhe joka yrittää auttaa mutta olen nyt hakenut ainakin 60 eri työtä ja tähän mennessä olen saanut vain yhden haastattelun..työnhaku tuntuu samalta kuin loton pelaaminen.
Joku omasta mielestään fiksu on sanonut että kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet sekä kouluttautumiseen ja työpaikan saantiin. Well, terve tuloa reaalitodellisuuteen!
kyllä ne on samat mahdollisuudet.... pitää vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan
suurin osa työpaikoista menevät suhteilla tai suosituksilla, sitten taas on mahdollisuus saada töitä, jos vain on tuuria...siinä kai ne vaihtoehdot olivatkin.
no jos satut tuntemaan jonkun hyvän työntekijän jostain firmasta niin kysäsepä jos hän sinut saisi kesätöihin... tai miksei muutenkin kuin kesäduuniin... firmat ottaa työntekijöitten suosittelemia, koska yksikään työntekijä ei huonoa kehtaa tarjota...
Harmi, kun esim. Nokia ei enää palkkaa muuta kuin vuokrafirmojen kautta kokoojia jne... Sinnehän pääsi töihin samasta suvusta olevia, ei tarvinut olla koulutustakaan, riitti kun oli joku siellä duunissa esim. insinöörien vaimot saattoivat päästä kokoojiksi tai kumminkaiman lapsetkin. Mistäpä kukaan varmaksi voi tietää tuttunsa työtaidot, tuskin mistään.
työtaidot kylläkin opitaan työssä...se toinen tuntee sinut HYVÄKSI siinä mielessä että pidät minkä lupaat, tunnet kellon, eli tulet ajoissa töihin ilman sitä ikuista mä en jaksanut herätä-laulua, olet luotettava kaikin puolin ja toimit tehtävissäsi ripeästi ilman turhaa velttoilua.Minä kylläkin menin takuuseen niistä 3 jotka samaan työpaikkaan hommasin sillä tunsin ja tiesin ihan tarkkaan heidän osaamisensa, olihan he olleet kanssani samassa työpaikassa yli 10v ajan.
Myöskään ei kannata mihinkään paskapaikkoihin mennä, katsokaa tarkkaa se työpaikka mihin pyritte. Koska sieltä pitää niitä suhdeverkkoja sitten löytää ja tarvittaessa samaan firmaan on mentävä töihin uudestana jos et uutta löydä. Sen mukaan etsii niitä töitä ja rakentaa sitä verkostoaa. Esim. mol.fi sivustolla noin 90 prosenttia on työpaikkana ihan olematonta. Voi olla hetkellisesti hyvä paikka ja muutenkin. Mutta työpaikaa ei voi oikein välttämättä tai ei kehtaa laittaa CV:hen tai esim sieltä kaivaa jotain suosittelijaa. Työnantajan pitää sinua kohtaan olla myös reilu jos on kusipää pomona, se tuskin sinua koskaan suosittelee mihinkään muualle. Eli pelivaraa ja pelisilmää mukana niin homma luistaa.
MOLin työpaikat on silmänlumetta, ei niihin kukaan oikeasti ole koskaan päässyt, paitsi ehkä rekryfirmojen orjahommiin. Jokaiseen MOLissa ilmoitettuun avoimeen työpaikkaan tulee satoja hakemuksia päivässä, ja ne menee lukemattomana suoraan mappi Ö:hön.