Romantiikka ällöttää

Mitä oikein ajattelet kun tunnet tarpeen nauraa tai koet pakokauhua? Mistä se fiilis tulee? Ihan mielenkiinnosta. Kuulostaa vaan siltä että jotain ongelmia pään sisällä.

Onko sillä vaikutusta että kuka se mies on, joka kynttiläillallisen järjestää, jos oisitkin korviasi myöten lääpällään olisiko se silloinkin naurettavaa? Vai joku nysvö, joka toivoo tekevänsä vaikutuksen illallisella..?

Ällöttää vai... pelottaa? Epäromanttisiin sikamiehiin on helpompi suhtautua kuin romanttisiin ja kiltteihin. Sikamiehistä tietää, että ne on sikoja, kivojen ja mukavien paljastuttua sikamiehiksi tippuu korkeelta, jos on ehtinyt alkaa luottamaan.

Hui.

Olen nainen ja oikeastaan aina olen ollu tämmöinen ei romanttinen ihminen :D
Tosin, ei mulla paljo semmosia yltiöromanttisia meihiäkään ole ollu....
Mutta mua on aina inhottanu semmoset hempeilynimet ja lässytykset.... Okei, kulta on iha ok sana toisesta, jota rakastaa...
Mutta kun keksitään kaikenlaisia sanoja.
Miksi ei voi vaan käyttää sitä oikeaa etunimeä.
Sanon kyllä suoraan jos joku erehtyy mua kutsumaan jollaki keksimällään "nimellä"
En muutenkaa jaksa semmosta miestä katella joka koko ajan minussa roikkuu ja tunnustaa rakkauttaan.
Ihan normaalia on syödä kahden kesken kummankin herkkuruokaa ja jutella päivän kuulumiset ja kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Mutta mies, jolla olisi kokoajan minulle yllätyksiä, lahjoja ja kynttiläillallisia, miettisin lähinnä että mitäs pahaa tuo on tehnyt tai tekemässä, kun noin hyvittelee. :D
Kyllä se vähempiki riittää.
Ninku vaikka se, että sanoo ja vielä sanojensa todisteeksi näyttää, että haluaa olla minun kanssani oikeasti.

Minä. Jostain syystä "lällyys" lähinnä ärsyttää tai suorastaan raivostuttaa. Olen kovasti koittanut miettiä mistä tuo saattaisi johtua, mutten ole päässyt mihinkän kovin konkreettiseen käsiksi. Muutenkin voimakkaat tunteen osoitukset (ilo ehkä poikkeuksena, nauraa saa aina) ovat minulle jotenkin vastenmielisiä.

Ikävä ominaisuushan tämä on, ainakin minulle tuottanut päänvaivaa. En haluaisi vihata ihmisiä vain sen takia että he ovat yltiösiirappisia, mutta hankala olla viihaamattakaan.

Siis mun mielestä "hyihempeily", oon samaa mieltä. Romanttiset miehet romanttisine aikeinee oksettaa. Tuntuu et ne yrittää liikaa

Toihan on ihan normaalia??? Jos koko ajan vie illallisille ja ostaa lahjoja???? EI KUKAAN sellaseta tykkää`???

Kuulostat tavalliselta suomalaiselta naiselta.

Voit olla ihan vaan nainen, joka ei pidä romantiikasta, meitä on niin erilaisia. Mutta taustalla saattaisi olla muutakin. Romantiikka on toisen huomioonottamista kauniilla tavalla. Esim. jos ihmisellä on itsetunto-ongelmia tai jos hän ei välitä romantiikkaa tarjoavasta ihmisestä kovinkaan paljon, romanttisia eleitä on vaikea ottaa vastaan.

No näin sinkku miehenä voin sanoa että joskus ällöttää. Kattele siinä sivusta sitten toisten onnea. Tietenkin jos olis itellä menossa jotain niin tilanne vois olla toinen. Ihan kiva kuitenkin jos joku löytää onnen.

Jos romantiikka on keinotekoista, valheellista esitystä, se tosiaankin etoo. Mitä se todellinen romantiikka sitten missäkin tilanteessa on, sitä en pysty määrittelemään, koska se on niin tilannesidonnaista.

Luonteva romantiikka on ok ja mukavaa. Keinotekoinen romantiikan esittäminen niin, että pitäisi mennä mukaan toisen valheelliseen näytelmään, se etoo tosiaan.