Tuntuu kurjalta menettää 30 v. aikainen ystävä hänen narsistimiehensä takia! Mies otti nokkiinsa muutamasta kommentistani, jotka eivät edes suoranaisesti häneen kohdentuneet, mutta turha selitellä, hän kun on aina oikeassa ja muut väärässä. Sanoi vaan, että katsotaan, vieläkö minun ja ystäväni ystävyys jatkuu kauankin.
Siitä lähtien ei ole viestejä tai yhteydenottoja ystävältäni kuulunut. Muutaman viestin olen lähettänyt hänelle maililla ja puhelimella, mutta vastaus on ollut kiitos tai jotain pientä kommenttia. Ei mitään selitystä. Ennen viestiteltiin lähes päivittäin ja kerrottiin toisella kaikki jutut, hauskat ja ikävät. Sitten ei mitään. Neljän kuukauden hiljaisuus takana.
Aina huomasin, miten miehensä "kusetti" häntä kaikin tavoin, valitti, että heillä on menoja, kun meidän piti lähteä jonnekin, vaikka lenkille koirien kanssa. Oli sairas ja vaivainen, että sai myötätuntoa, mutta juoksee ja kilpailee, ei laskenut vaimoa yksin minnekään, soitteli perään, tekstaili yölläkin, jos oli reissulla ja auta armias, jos ei vastausta tullut. Vuosikaudet yritin saada ystävääni pois tästä narsistikoukusta ja olemaan oma itsensä, onnistumatta.
Mies on riitaantunut puolen seutukunnan kanssa ja aina, kun hän vihansa jonnekin suuntaa, ei ystävällänikään ollut asiaa sinne päin. Olihan se ajan kysymys, että sai minutkin pois ystävän elämästä. Toivon vain, että hänen psyykensä kestää ainaisena kynnysmattona olemista ja ukkonsa mielialojen myötäilyä. En osaa enää tehdä mitään hänen hyväkseen ja olen tosi surullinen tästä!
Siitä lähtien ei ole viestejä tai yhteydenottoja ystävältäni kuulunut. Muutaman viestin olen lähettänyt hänelle maililla ja puhelimella, mutta vastaus on ollut kiitos tai jotain pientä kommenttia. Ei mitään selitystä. Ennen viestiteltiin lähes päivittäin ja kerrottiin toisella kaikki jutut, hauskat ja ikävät. Sitten ei mitään. Neljän kuukauden hiljaisuus takana.
Aina huomasin, miten miehensä "kusetti" häntä kaikin tavoin, valitti, että heillä on menoja, kun meidän piti lähteä jonnekin, vaikka lenkille koirien kanssa. Oli sairas ja vaivainen, että sai myötätuntoa, mutta juoksee ja kilpailee, ei laskenut vaimoa yksin minnekään, soitteli perään, tekstaili yölläkin, jos oli reissulla ja auta armias, jos ei vastausta tullut. Vuosikaudet yritin saada ystävääni pois tästä narsistikoukusta ja olemaan oma itsensä, onnistumatta.
Mies on riitaantunut puolen seutukunnan kanssa ja aina, kun hän vihansa jonnekin suuntaa, ei ystävällänikään ollut asiaa sinne päin. Olihan se ajan kysymys, että sai minutkin pois ystävän elämästä. Toivon vain, että hänen psyykensä kestää ainaisena kynnysmattona olemista ja ukkonsa mielialojen myötäilyä. En osaa enää tehdä mitään hänen hyväkseen ja olen tosi surullinen tästä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella surullista, mutta elä hylkää siltikään ystävääsi. Todellinen ystävyys mitataan juuri elämän kolhuissa eli tue ystävääsi eroamaan miehestä ja jos hän vieläkin haluaa olla miehensä kanssa niin jatka ystävyyttä kuitenkin, sillä olethan hänen ystävänsä et välttämättä miehen. Keskustele ystäväsi kansssa suoraan tilanteestasi ja klerro, että autat ja annat olkapäätä ja tuet, sillä tukeasi hän tarvitsee.
30v. kallisarvoinen ystävyys on aivan turhaa katkaista vain miehen takia. Soita ja tapaa pian , aika on rahaa. :)
Ystäväsi on narsistin uhri. Hänellä tuskin on voimia taistella enää miestä vastaan, tai pitää yllä ihmissuhteita. Niin uuvuttavaa on narsistin kanssa eläminen. Voi myös olla että hän haluaa suojella sinua mieheltään.
Toivoisin ettet anna periksi. Hänellä on varmasti vaikeaa kun on ilmeisesti itsekin jo huomannut millainen mies hänellä on, ja koittaa itselleen keksiä syitä oikeuttaa miehen teot. Narsistithan syyllistävät uhriaan siis siten että ottavat nokkiinsa vaikka jostain mitä toinen on sanonut tai tehnyt ja sitten sillä oikeuttavat hirveät raivokohtauksensa ja sättimisensä. Olen varma että jossain vaiheessa ystäväsi tarvitsee vielä olkapäätäsi.