Ihannemies + arpi/arpia kasvoissa?

Voi olla. Ei se/ne useinkaan haittaa mitään ja parhaimmillaan voi tehdä jopa kiinnostavamman näköiseksi.

Arvet lisää miehen kiinnostavuutta monen naisen silmissä. Ehkä se on joku evolutiivinen juttu: arpi mahdollisesti kertoo siitä, että mies on selvinnyt elossa kuolemantappelusta (tosisin sanoen mies on selviytyjätyyppiä) tai on sen tyyppinen mies joka uskaltaa ottaa riskejä, mistä seurauksena tulee välillä kolhujakin.

Toivottavasti olette rehellisiä vastauksissanne, ettei ole vaan ns. sääli vastauksia et ei tuu jollain arpi-naamalla paha mieli. En toki epäile vastauksianne, mutta puolesta ja vastaan otetaan mielipiteitä. Rehellisiä ja kaunistelemattomia. Käy sääliksi vastaukset voi unohtaa. Kiitos kuitenkin teille muutamalle myönteisestä palautteesta. Itselläni on nuoruudesta muutama vanha viilto arpi tikin jälkineen jäljellä. Jengi tappeluita ja sain kerran puukosta naamaan. Plastiikka kirurgilla tosin siloiteltu ja paranneltu etteivät nyt sinänsä näy enää kuin vasta lähempää katsottuna.

Arpia on niin monenlaisia. Mutta jos ovat tuollaisia, että "eivät näy enää kuin vasta lähempänä", niin eivät voi olla ongelma ainakaan suurimmalle osalle naisista. Eri asia sitten ehkä sellaiset isot arvet, jotka muokkaavat koko naaman epämääräisen muotoiseksi tai vääristävät voimakkaasti ilmeitä tms.

Enemmän olisin huolestunut siitä, että haluanko miehen, joka joutuu jengitappeluihin ja saa puukoniskuja naamaan. Onko pelkoa, että niitä tappeluita tulee yhä tai jotkut vanhat huumevelat tullaan väkivaltaisesti perimään keskellä yötä tai uhkaillaan miestä tai koko perhettä? Enkä kauhean innolla ottaisi sellaista miestä, jonka riski kuolla tai vahingoittua tuollaisissa on normaalia suurempi tai joka kerää ympärilleen porukkaa, jonka kanssa tuollainen riski on olemassa.

Mulla ei arpi/arvet haittaa, ja kyllä se "hyvännäköisyys" muodostuu kokonaisuudesta, ei jostain yksityiskohdista.
Ennemminkin epäilyttäis se, että miksi ja mistä arpi on saatu?
Viiltoarpi esim. kasvoissa; tappelun jälki? Väkivaltaa?
Jos viilto on saatu esim. onnettomuudessa, sairaalassa tehdään paras mahdollinen työ että arpi/arvet saadaan mahd. vähän haittaaviksi. Niitä usein korjataan myös myöhemmin.
Toinen asia joku vankilatappelu esim. tai huumeporukoitten yhteenotto. Silloin kyllä usein jää vammojen jälkihoito vähän niin ja näin.

Siis; arpi/arvet sinänsä ei minun kohdallani tee kesää eikä talvea. Se, mistä ne on saatu, esim ym. syyt, vaikuttaa.

Niin no, ei ole mitään huume velkoja (en ole ikinä kovia käyttänyt) ja huonoa seuraa ympärillä enää. Alkoholiakin olen juonut viimeksi 2009 kesällä, eli ei ole mitään degu velkojakaan. Vietän melkein erakon elämää. Valitsen tuttuni hyvin, hyvin, liiankin tarkkaan. Siksipä niitä ei oikein olekaan.

Olen kyllä huomannut että ihmiset välillä katsovat hieman epäilevin silmin minua, kun näkevät kasvo arpeni. Meinaan silloin kun tietyllä tavalla valo/auringon valo osuu kasvoihini, niin arvet näkyvät selvemmin. 90-luvulla kun arpeni sain ne olivat tuoreempia ja ei vielä jälki korjailtuja.

Niin kun hain töitä monista eri paikoista, moni työpaikan saanti tyssäsi työhaastatteluun. Ei naama miellyttänyt (arpia naamassa) työn antajaa, näin sen ymmärrän. Toki työn saantia vaikeutti vielä lama ja pelkkä huonosti käyty peruskoulu ilman jatko-opiskeluja.

Niin juu, Olen jo sairas eläkkeellä (pitkä tarina alkaa tässä kertomaan, mutta nuoruus ajan jutuilla syy ja seuraus pohja) Mulla olisi tuttuja ja kavereita vaikka heti kyllä jos haluaisin, mutta kun kuulun ns. white-trash alimpaan sosiaaliluokkaan tuloiltani, niin se määrää aika paljon myös mahdolliset tutut ja kaverit.

Eli ympärillä pyörii juoppoja, nistejä, pahasti vajakkeja, alamaailman tyyppejä ja näin. En ala heidän kanssaan kaveeraamaan (enää) ja sellainen sanontakin on että parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Se on tullut huomattua että minua ylemmät sosiaaliluokat yhteiskunnassa eivät seuraani kaipaa. Näin nää jutut vaan täällä menee. Ja ehkäpä heillä on myös ennakkoluuloja, jos ja kun ovat kuulleet ilkeitä juoruja menneestä hurjemmasta elämästäni ja karttavat sen takia.Ulkoasussa ja näin ei pitäisi olla karttamisen syytä, siistit vaatteet, lyhyt tukka ja parta ajettu, en näytä ns. syrjäytyneelle ja rutiköyhälle panostan kuteisiin jonkinverran.

arvissa mun mielestä mitään vikaa ole!

Scarface, nuo arvet tuntuu olevan sulle tosi arka paikka?
Ymmärrän kyllä..
Itse nuorempana, 13-16-vuotiaana leikkelin itseäni tosi pahasti. Siis viiltelin. Käsivarret täynnä tosi isoja punaisia arpia. Ne ei olleet mitään leikki-raapaisuja eikä huomion hakua, se oli jotain ihan muuta.
Olin niin alhaalla kun alas voi mennä. Poltin myös itseäni sytkärillä yms.
Sitten vähän vanhempana aloin hävetä arpiani. Ne haittasi tosi paljon elämää, olen tyttö joten arvaat että ne oli miltei kaksinkertainen painolasti!
Ei ikinä lyhythihaisia toppeja, ei puhettakaan esim. uimarannnalle menosta. Aina sai vahtia ettei arvet näy.
Nyt niistä osa on vaalenneet. Kaikki ei. Ja lopun ikääni saan arpeni kantaa. Näytin niitä lääkärille, kuulemma hirmu vaikea niitä yrittää korjata, on ollut niin isoja haavoja ja osa tulehtuneet ja jääneet vaille hoitoa. Laserilla ei kuulemma kannata edes yrittää, plastiikkakirurgia ehkä jotain korjaisi?
Nyt olen kuitenkin vihdoinkin hyväksynyt ne! Ne on osa minua ja menneisyyttäni, ja olen suorastaan ylpeä että siitä mustasta rotkosta pääsin kipuamaan ja ihan varmasti kasvoin huimasti ihmisenä sen prosessin aikana!
Olen nyt 22-vuotias, asun avoliitossa maailman ihanimman pojan kanssa, ja opiskelen maskeeraus- ja meikkialaa.
Jos joku kysyy arvistani, kerron avoimesti. Jos joku ei mua arpineni hyväksy, olkoot.
Pukeudun miten itse tahdon, en enää anna minkään estää itseäni elämastä!
Toivon sulle voimia! Kumpa sinäkin pystyisit ja jaksaisit kääntää kopko homman voitoksi! Kaikki ei sinusta koskaan tule tykkäämään sen kummemmin kuin sinäkaän tykkäät kaikista. Niin se vaan menee. Mutta tarvitsetko niitä jotka ei sua hyväksy? Eikö tärkeimmät/ tärkein ole se joka hyväksyy ja rinnalla pysyy, arpia tai ei!

Seebratyttö, ymmärrän sinua enemmän kuin tiedätkään. Todennäköisesti kuljen lopunikäni pitkähihaiset päällä itse. 90-luvulla viiltelin kanssa itseäni sain puukosta ja eräs nisti sekopää viilteli minua. No keksin "kuningas idean" ja aloin tatuoimaan viiltojälkiä peittoon käsivarsista. Sinänsä voi olla hyvä idea, jos suunnittelee ton hyvin ja oikein.

No kännipäissäni silloin itse en niin loppuun asti tota ajatellut (olin sekaisin) ja tatskoista tuli ns. tökeröt ja huonosti suunnitellut, omasta mielestä. Eli juttu alkoi kaduttamaan. Nyt käyn 2-3 kuukauden välein Helsingissä Eirassa tatuoinnin poisto hoidossa, joka tehdään laserilla. Monien, monien tuhansien eurojen juttu ja vie vuosia lopputuloksesta ei varmuutta. Sairas eläkkeellä kun olen, niin tohon vielä tollanen kululisä elatusmaksut, kun on jälkipolveakin. Välillä ihmettelen millä elän, kun vuokrat vaatteet ja ruoankin vielä kustannan. Ja jos onnistuukin tatska poisto, niin arvet on taas näkyvillä, (no voihan ne tatuoida uudestaan sitten) ..aika sotku koko juttu.

Sanotaanko että syö mieltä ja pahasti. No pitkähihainen päällä ei onneksi huomaa mitään. Olen jo ajatellut ja sisäistänyt, että voi sen elämän viettää pitkässä hihulissakin. Onhan esim. Romani miehet aina pitkähihaisissa julkisesti. Ja ei kädet nyt sentään yhtä rankasti hakatut tatskoihin kuin esim. Juha Valjakkalan kädet. Ton kaverin käsiä ja kaveria voi Googlen kuvahausta käydä zekkaan ken tahtoo. Juhalla on aika sotku hihoissa kanssa, eikä mitään ns. muoti tatuointeja, vaan vallan jotain muuta, tatskaa tatskan päälle kun yritetty korjailla yms... ja tollasta se sitten on, kuvahausta voi tarkistaa. Jos nyt Juha tätä luet niin älä pahastu ja suutu.

juu, tupakankin jätin just pois ja kasvot hyvää vauhtia muuttumassa rööki-pöhö ihosta terveen näköiseksi. Iho saa enemmän verenkiertoa ja kollageenia. Ton tupakan lopetuksen pitäis edesauttaa, että arvet kasvoissa siloittuvat entisestään. Hihallisen paidan kun pidän päällä ja pukeudun siististi niin aika asiallisen oloisen näköinen olen. Harmittaa vaan kun tullut toi oma ulkonäkö vedettyä vessanpöntöstä alas. No onneksi paita päällä on vielä näköä jäljellä.

Tietysti riippuu vähän arvista, mutta aika rajuja saavat olla jotta niillä mitään isompaa merkitystä olisi. Mutta jos kasvot näyttävät siltä, että villipeto on joskus raadellut niin se saattaa hieman pelottaa. Ei siksi, että ne edelleenkään suuremmin haittaisivat, vaan koska on vaike olla pohtimatta mitä miehelle on tapahtunut, mistä ne arvet ovat tulleet ja millainen ihminen kenties on kyseessä. Tutustumista ne pahemmatkaan arvet tuskin todellisuudessa sitten haittaisivat :)

Omalla avokillani on arpia kasvoissa. Eivät ne ole koskaan haitanneet, mutta eivät ne ole koskaan mitenkään kiinnostavuuttakaan lisänneet. Ne vain ovat. Toki tunnen tarinan jokaisen takaa. Onhan niitä tullut katseltua ja kysyttyä, että "mistäs toi sitten on" ja ei ne tarinat aina niin mieltäylentäviä ja häntä kovin positiivisessa valossa esittäviä ole xD

kaikilla meillä on menneisyytemme, eikä se miestä pahenna

Niin, täällä eräässä toisessa viestiketjussa oli juttua Danny Trejo nimisestä kaverista. Hän on entinen San Quentinin-vankilan läpikäynyt heppu. Nykyään jo kohta 30 vuotta ollut elokuva näyttelijä. Netin kuvahausta kun häntä katsoo, niin linna vuodet näkyvät edelleen kaverin kasvoista ja koko hepusta.

Toinen malli esimerkki on Mickey Rourke. Hän oli jossain vaiheessa nyrkkeilijä, mutta ei oikein menestynyt lajissa. Pataan tuli oikein urakalla. Hän on myöhemmin läpikäynyt useita plastiikka-kirurgin toimenpiteitä, missä yritetty parannella nyrkkeily uran ruhjeita kasvoista. Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä, no netin kuvastosta voi häntäkin käydä ihailemassa.

Oma lukunsa mikä kanssa pöhöttää näiden kavereiden naamavärkkejä on että ymmärtääkseni pojat vetävät kessua ehkä liiankin tiuhaan, vähentäisivät edes. Huomasin itsekkin kun siirryin aski päivässä menosta pariin per päivä niin juttu alkoi näkyä positiivisesti naamassa. Nyt olen yritellyt 0-linjaa.

Monesti jos itsellä on jokin omaan ulkonäköön liittyvä kipupiste, niin jokainen katse tuntuu kiinnittyvän juuri siihen. Vaikka se toinen ihminen ei juuri tätä ko. kohtaa katsoisikaan. Vaikka hän ei sitä edes huomaisi. Toinen voi olla ajatuksissaan, tuijottaen jonnekin omaan tyhjyyteensä, miettien omiaan. Itsestä kuitenkin tuntuu, että jopa jokainen vilkaisu osuu juuri siihen ei toivottuun kohtaan ja jokainen ihminen tuijottaa juuri minua.

No suht koht just noin se menee. Sit jos vielä joku nainen katsoo sillä silmällä kiinnostuneena, niin itse luulee että katsoipa se pitkään, arpeni näytti varmaan aika ilkeän pahalta juuri tässä valossa, kun noin pitkään katsoi. Näin tää mun päässä toimii. Et eipä näistä arvista nyt hyötyä mulle ole, vaikka joku siinä jotain charmia näkisikin.

Taitaa mennä niin, että vaikka pystyisi kaiken täydellisesti korjaamaan ulkonäön suhteen, niin psyykkkinen puoli päässä ei muutu arpien suhteen ollenkaan. Kait vähän sama kun olen kuullut kätensä amputoineen puhuneen ns. haamu-kivusta amputoidussa kädessä. Eli on kokenut mielestään aitoa särkyä näkymättömässä kädessä. Todellisuudessa omien korvien välissä tapahtuva kiputila harha.

Tohon tatuoinnin poisto juttuun mulla heräsi toivo että vois olla mahdollista, kun löysin täysin sattumalta netistä tapauksen: BRYON WIDNER. Kaveri on entinen uus-natsi, jolla nyt sattui poliittinen mielipide muuttumaan. Samoihin aikoihin harmitteli kun ei tahtonut saada töitä, eikä saanutkaan... Juttu selviää kun käytte katsomassa netistä kuvat lukemassa jutun. Näyttävästi kaikki on mahdollista, kun katsoo minkä naamanpesun hän on onnistuneesti suorittanut. Tossa samassa prosessissa mä olen nyt käsieni kanssa. Ja sattuu muuten poisto-laser paljon enemmän kuin tatuoinnin otto.

Toistaiseksi ei ole koskaan kiinnostus mukavannäköistä ja miellyttävänoloista miestä kohtaan taulun arpiin lopahtanut. Ehkä ei ole tullut "riittävän" disfiguring arpia vastaan, en tiedä sitten. Lähes jokaisella miehelläni on ollut arpia ympäri kehoa, myös kasvoissa. Nykyisellä miehelläni on näkyvä mutta seksikäs arpi joka ns. katkaisee kulmakarvan ja jatkuu pitkälle otsaan, tosin sydän syrjällään kyllä mietin miten hän on sen saanut kun menee niin läheltä silmää kuitenkin... Kuulemma joku lapsuuden rasavilliyden tuotos. Pidän silti tuosta arvesta kun se antaa hänelle sen hänen oman persoonallisen komean silauksensa. Hänellä on myös paljon pienempiä, hieman huomaamattomampia arpia ja tikkiarpia leuassa, nenässä ja poskissa (ja joka puolella kroppaa muutenkin), rajujen urheilulajiensa jäljiltä. Minun silmissäni hän on komeimpia miehiä joihin koskaan olen törmännyt, arpineen kaikkineen :)

Te naiset olette kyllä kummallisia olioita. Mutta hyvä niin, ei meidän miesten tarvitsekkaan aina ymmärtää teitä. Ja ei meidän aivo-kapasiteetti siihen taida riittääkkään.

Jos tässä nyt vielä yhden kummallisen olion sallitaan kantamaan kortensa kekoon, niin sanon vaan, että jos sinut tapaisin et pitkään olis sinkku!
Mulle sinä et kyllä takuulla olis mikään Arpi Kasvoissa, kyllä jo sun postausten perusteella voi nähdä että siellä arpien takana piilee tosi hieno nuori mies!
Kerrot että sulla on rankka menneisyys. On arpia muuallakin kuin ne näkyvät arvet, mutta sinä oot päässyt/hyvää vauhtia pääsemässä niitten yli, ja sieltä altapaljastuu hieno mies!
On mahtavaa ettet ole jäänyt uhrina ruikuttamaan ja vetämään päätä täyteen ja pilleriä ym. turruttamaan oloa! Hienoa että "katsot sinne tuulilasiin etkä tuijota peruutuspeiliä", jos tajuat mitä tarkoitan!
Jatka samaan tyyliin niin se hieno tyttö tulee takuulla vastaan ja sua ei enää pois päästä! Jos jollekin Blondille et kelpaa, se on heidän tappionsa, ei missään tapauksessa sinun!
Jatka samaan malliin!!!

Kiitos, olen hämilläni ja imarreltu kun olen enemmänkin tottunut ottamaan puukkoa, nyrkkiä, ja arvosteluja vastaan, mennä vuosina (toki sitä joskus myös sai toisetkin, en ollut Peter-Pan). Tämä maailma on paha paikka ja aika paljon määrää mihin porukoihin syntyy ja kasvaa. Toki löytyy ryysyistä rikkauksiin ja päinvastoin kultalusikka suussa syntyneiden vajoamisesta crack-whore tasolle tarinoita. Mutta yleisesti, kyllä moni itsestä riippumaton juttu vaikuttaa elämässä ikävä kyllä. Mitä tohon mun ikään tulee niin kello tikittää ikävästi.. Olen nyt (jo) 39v. tosin kun en enää hölmöile alkoholin muun kanssa ja uunituore tupakkalakkokin jopa pitää, niin näytän millin yli 30-kymppiseltä..jopa vain.

Kaipa me vähän kummallisia olioita ollaan. Ainakin osa meistä. Mitä näitä tekstejäsi on lukenut, niin todella toivon, että törmäät siihen omaan kummalliseen olioosi. :)

Mitä siihen tuijottamiseen, tai tunteeseen silmätikkuna olosta tulee ... niin opettele vastaamaan niihin katseisiin. Ne ovat vain katseita, eivät ne sinua pääse satuttamaan. Jos kyseessä on ihminen, joka tuijottaa arpiasi, niin yleensä se katse kääntyy hyvin nopeasti kun tajuavat tuijottavansa ja olevansa epäkohteliaita. Jos taas kyse on muunlaisesta katseesta, niin voi se silloinkin pois kääntyä, mutta palaa yleensä takaisin.

Niin, se mikä on ollut, on ollut. Pääasia että pystyt sen jättämään sinne taaksesi, olleeksi.
Edelleen sanon, että olet todella hienon työn tehnyt, ja toivottavasti jaksat jatkaa! On todella tärkeää tuo, että ei käperry ja jää siihen itsesäälin mutaan napaansa tuijottamaan.
Ja okei, olet 39 vuotta, sinulla on arpia kasvoissa ja muualla, so what?
Kuten sanoin, minulle sinä et olisi mikään Arpi Kasvoissa, vaan kunnioitettavan työn ja kasvun tehnyt mies, j o l l a on arpi kasvoissa. Ihan niinkuin joku muu on mies jolla on siniset silmät jne.
Ei aikuinen kypsä ihminen osta tuotetta vain korean pakkauksen takia, oli siellä sisällä sitten mitä tahansa. Ja tässä iässä haetaan myös parisuhteelta jotain paljon syvempää ja kestävämpää kuin joku mainen "kauneus" jolla ei sitten sen enempää arvoa ole kuin jollain lapsen puhaltamalla saippuakuplalla. Kimaltelee sekin kauniisti hetken auringonpaisteessa kunnes poksahtaa.
Uskon edelleen, että Sen Oikean tulet kohtaamaan, ja muista; älä tyydy niihin "saippuakupliin" ;-)

Ei haittaa, ja sitä paitsi kauneus on katsojan silmissä :) Ja mulla ainakin luonne on se ensisijainen, joka ratkaisee kokonaisuuden

Kiitoksia suojelus enkelimäisestä asenteestasi ad astra. Tarkoittaako nimimerkkisi jotain syvällisempää, vai onko se viesti jostain? Tiedän kyllä sen Suomennoksen, se ei ollut pointti tässä, vaan kerrot jos kerrot...

Vaikka olen hankkiutumassa hissunkissun eroon itse tatuoinneista. Enkä niitä erityisemmin suosi enää, enkä rikollista elämäntapaa niin jos toi tatska juttu nyt kuiteskin jotain kiinnostaa? Täs olis vielä tällainen: Youtube: Russian criminal tattoo Mihail Krug-Kolschik ...mielestäni tän videon vangit ja videoon laitettu musiikki sopii hyvin toisiinsa. Taiteellisesti onnistunut kokonaisuus.

Ad astra - vaikeuksien kautta tähtiin.

Naivia? Joo, ehkä. Mutta se on mulla tatuoitu ranteeseen joskun hamassa nuoruudessa. Muistoksi ja kannustukseksi. Jostain.
Ihan nostalgia-mielessä käytin nimimerkkinä, en halua loukata tai esittää suojelusenkeliä. Olen pahoillani, ja vaihdan nimim.! ;-)

Tatskoja mulla on enemmänkin, ja lisää tulee!

Ad astra .. no taisit nyt käsittää minut hieman väärin. Et ole minua loukannut, päinvastoin kiva kun zemppaat ja olet kannustava persoona. Mielenkiintoinen yhteensattuma. Multakin löytyy toi ad astra kädestä tatuoituna. Se oli tää syy miksi kiinnitin asiaan huomiota.

Nuoruudessani muutama tuttuni (poikia ja tyttöjä) ajautui suoraan tienpinnasta Töölöön ensiapuun kursittavaksi ja siihen aikaan jos ihmiset kasvot piti nostaa uudelleen ylös, poskeen tehtiin sellainen sik-sak kuvio.

Ei millään pahalla, ilman Töölöön sairaalaa monikaan meistä ei olisi hengissä, kiitos sille mahtavalle henkilökunnalle. Mutta harva siihen aikaan pääsi korjauttamaan niitä arpia. Plastikkakirurgia koettiin turhamaiseksi ja se oli silmittömän kallista.

Nuoria kun oltiin, niin niihin kuvioihin naamasa vain totuttiin. Uskon jos joku on tuntenut kompleksia niistä, mutta ei ne minun silmää ole koskaan haitannu. Eikä haittaa edelleenkää. Itselläni on korjaamaton murtuma ja leikkausarpi naamassa, mutta en suunnittele niiden korjausta.

Meillä kaikilla on menneisyys. Elämä näkyy ihossa. Ymmärrän jos tahdot korjailla omiasi, se todella vaikuttaa muuhunkin elämääsi. Jo pelkästään siisti pukeutuminen tekee eri fiiliksen.

Eli ei ne sun arvet, vaan sun menneisyys. Olen jo saanut turpaani ja elänyt hälytilassa. En kestä edes ajatella väkivaltaa. Saati katsella toisen loukattua ihoa. Menisi liian kauan päästä yli siitä, että joku on ylipäätän viillellyt sinua noin. En kestä. Ehkä joku vahvempi tai ehjempi voisi olla sulle the One. Koska ihminen hyväksytään sellaisenaan, kokonaisena.

No, tosiasia on se että ei nämä kasvoissani olevat jäljet, arvet, enää niin näkyvän pahoja ole, kun vähän niitä vielä fiksaan itse jos haluan. Laitan leukaan sellaista arpi voide massaa, jos tahdon ns. meikata sen huomaamattomammaksi. Yhden, onneksi sileän arven voin meikata lasten leikkitusseilla huomaamattomammaksi. Puolitoista vuotta sitten Stephan Dietz niminen plastiikka kirurgi Mehiläisessä teki suht huokeaan hintaan aika hyvää jälkeä.

Alaleuassa, alahuulessa ja silmän/nenän välisellä alueella arpi paikat. Leuan ja alahuulen pystyn peittelemään suht hyvin niinkuin äskön kerroin. Lisä harmi on, että kävin jo 13 vuotta sitten "plastiikkakirurgi" Pietilällä Westendin klinikalla operoitavana. Kaverilta vietiin plastiikkakirurgin lääkärin oikeudet pari vuotta käyntini jälkeen. Nettiin kun heittää kaverin nimen niin juttu aukeaa paremmin. No mulla meni mummon markkoja reilu 10000 markkaa ja täysin hukkaan.

Alkuun näytti leikkaus tulos hyvälle, mut muutamia vuosia leikkausten jälkeen alkoi näyttää huonommalle lärvi. Mitä lie täyteainetta laittoi että näyttää muutamia vuosia o.k. mutta kun täyteaine ei ole pysyvää niin lopun jo arvaattekin. Stephanilla kun kävin operoitavana hän sanoi että mun arvet oli vaan aukaistu ja parsittu kiinni. Mitään plastiikkakirurgista ei oltu siis loppujen lopuksi tehty. No nyt mulla ongelmana noi kädet, mistä jo aiemmin kirjoittelin kanssa.

>> Mulla olisi tuttuja ja kavereita vaikka heti kyllä jos haluaisin, mutta kun kuulun ns. white-trash alimpaan sosiaaliluokkaan tuloiltani, niin se määrää aika paljon myös mahdolliset tutut ja kaverit.

Kirjoittelet ihan fiksun oloisesti, en tosin koko ketjua lukenut lävitse.

Aivan ensiksi kannattaisi tunnustella omia mielenkiinnon kohteita ja suunnistaa terveiden erilaisten harrastusten, aktiviteettien ja kurssien piariin, iltakursseille, musiikikurssille, taidekurssille, kielten opiskeluun, keittiö-ruoanvalmistuskurssille, liikuntaan, hyväntekeväityhön jne. mikä sitten itseään voisikin kiinnostaa. Mielenkiinnon kohteet voivat myös olal eri perioeihin liittyviä, vaikkapa keittiökurssi voi innostaa ja toisella kerralla siten jo jokin toinen juttu. Eli mennä samalla sinne missä potentiaalisti tapaa aivan terveasenteisia ja normaaleja ihmisiä.

Mahdollinen paikkakunnan vaihtokin jos tarpeellista ja mahdollista voisi olla sysäys uuteen.

Joskus nuorena erinäisistä syistä johtuen saattaa valita hunot ladut itselleen, mutta muutos ei ole koskan liian myöhäistä. Muutoin vaikuttaisit jo tärkeimmät prioriteettisi hyvin valinneen, eli huno seura ja kaikki mitä se seurauksineenkin edustaa pois omasta elämästä. Myös ulkoinen habitus ja siisteys ok. Tuosta on hyvä jatkaa.

tyräleikkauksesta (lichtenstain) n. 10 cm arpi mulkun vas puolella. Läheltä katsottuna se on aika rajun näköinen. Olen ultimaattinen riskinottaja ja siinä kydissä vatsanpeitteet eivät kestäneet. Söin edeltävästi pelkästään hamppareita ja pizzaa ja lihoin 15 kg. Vattanahka oli tiukilla. Tuunko näyttämään?

Selvästi täällä palstalla on joku ihan hullu mies, joka haluaa jotain vimmatusti. En kyllä ymmärrä nuita kaikkia hänen juttujaan. Entäs jos naisellakin on arpi keskellä naamaa. Tekeekö se arpi naisesta uskottavamman ja elämänkokemuksista saaneen. Höh ei olis tarpeen. Ei voi paljon partaa kasvattaa ku vain yrittää olla niinkuin ei olisikaan. Toki jos siitä joku kysyy niin saa pitkän esitelmän lääkäreistä jotka on muka ammattitaitoisia, mutta jotka onneksi ovat vuosien myötä siirtyneet opetustehtäviin. Niillä lääkäreillä ilmeisesti tyylinä opettaa, tehkää niinkuin opetan eikä niinkuin olen itse tehnyt. Eli heilutteli kirurginveistään huolimattomasti ja sitten syytteli vielä potilasta, että liian kapea suu.

Kysyjälle: Ei haittaa! Söpöys/komeus jne. ei katso arpia.