On täysi myytti että parisuhteissa kuuluu riidellä. Mun havaintojen mukaan suurin osa suhteiden riidoista on yhdentekevistä asioista tai muuten täysin turhia. Mun väite on että kahden aikuisen ihmisen ei tarvitse riidellä.
Mä en ole nykyisen 3-vuotisen parisuhteeni aikana riidelly yhtä ainutta kertaa. Miksi? Me molemmat tiedostetaan että mikä on fiksua aikuisen ihmisen käytöstä, mistä pitää ottaa vastuu (omat asiat, joihin voi vaikuttaa), mistä ei pidä ottaa vastuuta (kaikki muut asiat), että asioista pitää uskaltaa sanoa suoraan sen sijaan että patoaa asiat sisälleen ja myöhemmin kilahtaa esittäen marttyyria jne.
Mun omat vanhemmat riiteli aina turhanpäiväisistä asioista. Mitään oikeita riidanaiheita niillä ei ollut. Joskus luulin että niin ne hommat vain menee, mutta se on täyttä skeidaa. Avainasemassa oli oikeastaan mun faijan käytös. Mitään riitoja ei olisi ollut, tuskin yhtäkään, jos mun faijalla olisi ollut selkärankaa olla asioista mieltä, tehdä päätöksiä, sanoa äidille suoraan että käyttäytyy fiksummin silloin kun siihen on aihetta jne. Tyypillistä oli se, että isä muutti aina mielipidettä äidin mukaan, yritti tehdä KAIKEN niin että äidillä on varmasti kivaa. Hän yritti lukea äidin ajatuksia jos ei saanut selvää vastausta. Oikeastihan miehen pitää vaatia että nainen sanoo mitä haluaa, jos haluaa että mielipide otetaan huomioon. Tyypillinen keskustelu oli tällainen: "Mennäänkö huomenna huvipuistoon? Lapset ainakin haluaa? Mitä sanoo äiti?" "Kaipa (kyllästyneellä äänellä)" "No ei sit mennä" "Ei kun mennään vaan" "No okei mennään sitten" "Tai en mä tiedä onko huominen hyvä päivä" "(turhautuneena) No ei sitten mennä"
Samanlaista lapsellista p*skaa melkein aiheesta kuin aiheesta. Samaa se on mun kavereilla. Ei uskalleta tehdä tai sanoa oikein mitään mistä nainen olisi eri mieltä. Eipä ne naiset kyllä kovin tyytyväisiltä vaikutakaan noissa tilanteissa. C'mon miehet, ette te ole mitään marttyyreita, joiden elämäntehtävä on miellyttää naista. Nainen voi joskus kiukutella, mököttää, huutaa, lähteä ovesta... ihan sama. Jokaisen pitää uskaltaa elää omaa elämäänsä ja olla ottamatta vastuuta toisten tunteista ja ajatuksista. Sillä te ajatte naiset karkuun että ette uskalla tehdä asioita, olla eri mieltä, pitää omaa päätänne ja tehdä omia valintojanne. Sillä te ette aja naisia karkuun että ette miellytä naista kaikilla tekemisillänne tai sanomisillanne.
Mä en ole nykyisen 3-vuotisen parisuhteeni aikana riidelly yhtä ainutta kertaa. Miksi? Me molemmat tiedostetaan että mikä on fiksua aikuisen ihmisen käytöstä, mistä pitää ottaa vastuu (omat asiat, joihin voi vaikuttaa), mistä ei pidä ottaa vastuuta (kaikki muut asiat), että asioista pitää uskaltaa sanoa suoraan sen sijaan että patoaa asiat sisälleen ja myöhemmin kilahtaa esittäen marttyyria jne.
Mun omat vanhemmat riiteli aina turhanpäiväisistä asioista. Mitään oikeita riidanaiheita niillä ei ollut. Joskus luulin että niin ne hommat vain menee, mutta se on täyttä skeidaa. Avainasemassa oli oikeastaan mun faijan käytös. Mitään riitoja ei olisi ollut, tuskin yhtäkään, jos mun faijalla olisi ollut selkärankaa olla asioista mieltä, tehdä päätöksiä, sanoa äidille suoraan että käyttäytyy fiksummin silloin kun siihen on aihetta jne. Tyypillistä oli se, että isä muutti aina mielipidettä äidin mukaan, yritti tehdä KAIKEN niin että äidillä on varmasti kivaa. Hän yritti lukea äidin ajatuksia jos ei saanut selvää vastausta. Oikeastihan miehen pitää vaatia että nainen sanoo mitä haluaa, jos haluaa että mielipide otetaan huomioon. Tyypillinen keskustelu oli tällainen: "Mennäänkö huomenna huvipuistoon? Lapset ainakin haluaa? Mitä sanoo äiti?" "Kaipa (kyllästyneellä äänellä)" "No ei sit mennä" "Ei kun mennään vaan" "No okei mennään sitten" "Tai en mä tiedä onko huominen hyvä päivä" "(turhautuneena) No ei sitten mennä"
Samanlaista lapsellista p*skaa melkein aiheesta kuin aiheesta. Samaa se on mun kavereilla. Ei uskalleta tehdä tai sanoa oikein mitään mistä nainen olisi eri mieltä. Eipä ne naiset kyllä kovin tyytyväisiltä vaikutakaan noissa tilanteissa. C'mon miehet, ette te ole mitään marttyyreita, joiden elämäntehtävä on miellyttää naista. Nainen voi joskus kiukutella, mököttää, huutaa, lähteä ovesta... ihan sama. Jokaisen pitää uskaltaa elää omaa elämäänsä ja olla ottamatta vastuuta toisten tunteista ja ajatuksista. Sillä te ajatte naiset karkuun että ette uskalla tehdä asioita, olla eri mieltä, pitää omaa päätänne ja tehdä omia valintojanne. Sillä te ette aja naisia karkuun että ette miellytä naista kaikilla tekemisillänne tai sanomisillanne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.