Historiani lyhyesti..
16 vuotiaana aloin seurustelemaan, suhdetta kesti 8v, josta syntyi myös 1 lapsi (nyt 14v). Erottiin kun poika oli 3v, sen jälkeen vain muutama lyhyt suhde, 2 pidempää 6kk suhdetta, toisesta syntyi tyttäreni (nyt 3v), toisen kanssa koitettiin uusperhearkea..ostettiin talo jne. Molemmat tuntuivat alussa oikealta ja hyvältä, mutta tosiaan kestivät vain sen 6kk, jolloin huomasin että ei tule toimimaan, emme sovi yhteen.. mä en voinut hyvin näissä suhteissa. Kaiken kaikkiaan olen ollut pian 11v yksin, poislukien siis nämä kaksi 6kk:n suhdetta tuona aikana.
Viimeisimmän loppumisesta aikaa nyt vuosi ja koko vuoden olen ollut sitä mieltä että mun on paljon parempi olla yksin lasten kanssa kuin enää yrittää mitään...elämä näin PALJON helpompaa. Kuitenkin jossain alitajunnassa kaipaan rakkautta... Ja nyt olenkin "tavannut" miehen... emme ole jutelleet mitään, ainoastaan tervehtineet kun näemme (johtuen hänen työstään) ..katseita ja hymyjä myös olemme vaihtaneet useasti.. Mä en tiedä tästä miehestä mitään muutakuin nimen, mutta jotenkin vaikuttaa todella mukavalta ja lämpöiseltä mieheltä. Nyt onkin ajatukset olleet hänessä parisen viikkoa lähes koko ajan MUTTA, vaikka sydämessä onkin lämmin ja hyvä tunne enimmäkseen kun häntä ajattelen, niin epäröin suuresti... Ensinnäkin, miten antaa hänelle ilmi että olisin ehkä kiinnostunut ? Jos tämäkin vain aluksi tuntuu hyvältä ja taas joudun pettymään ? Sen kyllä opin viimeisimmästä suhteesta, että ei pidä kiirehtiä vaan rauhassa katsella miten suhde etenee ja ennenkaikkea pitää tutustua siihen toiseen ihmiseen perinpohjin!
Näen miestä siis hänen työssään, aina monesti olen rohkea tekemään aloitteen mutta jotenkin nyt on vaikeaa, ehkä epäröin niin paljon tunteitani...halauaisin olla varma että onko tunne oikea vai onko tämäkin vain mun "typerä" ihastuminen..ihastun nimittäin aika helposti...enkä haluasi enää pettyäkään, ikääkin kuitenkin alkaa olemaan jo sen verran että se oma perhe ja rakkaus saisi jo tulla.
Vinkkejä ja kokemuksia otetaan siis vastaan, jos joku nyt tästä selostuksesta jotain ymmärsi :D
16 vuotiaana aloin seurustelemaan, suhdetta kesti 8v, josta syntyi myös 1 lapsi (nyt 14v). Erottiin kun poika oli 3v, sen jälkeen vain muutama lyhyt suhde, 2 pidempää 6kk suhdetta, toisesta syntyi tyttäreni (nyt 3v), toisen kanssa koitettiin uusperhearkea..ostettiin talo jne. Molemmat tuntuivat alussa oikealta ja hyvältä, mutta tosiaan kestivät vain sen 6kk, jolloin huomasin että ei tule toimimaan, emme sovi yhteen.. mä en voinut hyvin näissä suhteissa. Kaiken kaikkiaan olen ollut pian 11v yksin, poislukien siis nämä kaksi 6kk:n suhdetta tuona aikana.
Viimeisimmän loppumisesta aikaa nyt vuosi ja koko vuoden olen ollut sitä mieltä että mun on paljon parempi olla yksin lasten kanssa kuin enää yrittää mitään...elämä näin PALJON helpompaa. Kuitenkin jossain alitajunnassa kaipaan rakkautta... Ja nyt olenkin "tavannut" miehen... emme ole jutelleet mitään, ainoastaan tervehtineet kun näemme (johtuen hänen työstään) ..katseita ja hymyjä myös olemme vaihtaneet useasti.. Mä en tiedä tästä miehestä mitään muutakuin nimen, mutta jotenkin vaikuttaa todella mukavalta ja lämpöiseltä mieheltä. Nyt onkin ajatukset olleet hänessä parisen viikkoa lähes koko ajan MUTTA, vaikka sydämessä onkin lämmin ja hyvä tunne enimmäkseen kun häntä ajattelen, niin epäröin suuresti... Ensinnäkin, miten antaa hänelle ilmi että olisin ehkä kiinnostunut ? Jos tämäkin vain aluksi tuntuu hyvältä ja taas joudun pettymään ? Sen kyllä opin viimeisimmästä suhteesta, että ei pidä kiirehtiä vaan rauhassa katsella miten suhde etenee ja ennenkaikkea pitää tutustua siihen toiseen ihmiseen perinpohjin!
Näen miestä siis hänen työssään, aina monesti olen rohkea tekemään aloitteen mutta jotenkin nyt on vaikeaa, ehkä epäröin niin paljon tunteitani...halauaisin olla varma että onko tunne oikea vai onko tämäkin vain mun "typerä" ihastuminen..ihastun nimittäin aika helposti...enkä haluasi enää pettyäkään, ikääkin kuitenkin alkaa olemaan jo sen verran että se oma perhe ja rakkaus saisi jo tulla.
Vinkkejä ja kokemuksia otetaan siis vastaan, jos joku nyt tästä selostuksesta jotain ymmärsi :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, mitä sinä odotat mieheltä, jonka rinnalla haluat elämääsi elää, analysoi sitä.
Millaisia toiveita ja vaatikuksia sulla on sen ihmisen suhteen nyt kun olet jo äiti? Siitähän ne sun vaikeutesi kuulostavat aina alkavan, kun toinen ei yhtäkkiä enää ylläkään sille "jollekin" tasoille, jolla sinä odotat hänen ikuisesti vaan pysyvän.
Kannattaa siis analysoida niitä menneitä suhteitaan ja niiden etenemistahtiakin. Aika nopeahan se tahti on ollut, kun on lapsiakin keretty siittää...
Ei kannattaisi toistaa enää samaa vanhaa kaavaa ja kiirehtiä kohti raskautta, sillä se ei takaa pysyvää parisuhdetta, vaan keskittymistä jälleen kerran lapsiin ja vanhemmuuteen.
Et voi vielä tietää onko tämä viimeisin ihastuksesi edes vapaa mies, hänhän vain hymyilee sulle. Se hymy ei tarkoita vielä yhtään mitään, mutta totta kai siihen on kiva tuudittautua, koska kaikki miehet eivät hymyile.
Miten päästä tutustumaan ihmiseen, jonka näkee vain hänen työnsä kautta, kas siinäpä kysymys. Hänkin saattaa olla jo naimisissa ja isäkin, joten mitä uutta tarjottavaa sulla on silloin hänelle?
Siis ennen kuin siirryt lassoamaan enää ketään, mieti mitä sinä kumppaniltasi haluat - rakkaudentunteen lisäksi. Sillä sitten kun se ajatusmatka on tehty ja päämäärä selvä, on paljon helpompaa alkaa tunnistamaan niitä tarvittavia merkkejä miehissä, eikä vain ihastua ja ihastua ja ihastua taas pelkän tunteennälän tyydyttämiseksi.
"Järki ja tunteet",
hienosti sanottu!
Tiedän virheeni mitä olen menneisyydessäni tehnyt. Halusin toista lasta liian kovaa ja "tein" sen ensimmäisen kanssa jonka sain siihen suostumaan..väärin, tiedän...Asiaa en silloin itse tiedostanut, luulin rakastavani miestä, mutta jälkeenpäin ovat nämä asiat mulle valjenneet. Toinen virheeni on ollut kiirehtiminen..liian kovaa halusin suhdetta, kotia ja perhettä...jälleen kerran luulin rakastavani miestä, mutta rakastinkin ajatusta kodista ja perheestä.. tämänkin valkeni mulle vasta jälkeenpäin. Nämä asiat ovat mulla nyt tiedossa, enkä enää yhtä helposti lähde omien tunteideni ja toiveideni perään. Tunne, rakkaus toista ihmistä kohtaan täytyy olla varmaa ennenkuin menee yhtään pidemmälle, toiseen ihmisen täytyy rauhassa ajan kanssa tutustua! Sen tiedän nyt!
Totta on, etten tiedä onko tämä "hymyilevä mies" vapaa vai varattu... sormusta hänellä ei ole, mutta tiedän että ei se mitään kerro... Sen verran olen ollut utelias, että olen hakenut hänen osoitteensa nimen perusteella eikä samaan osoitteeseen ole merkitty muita asukkaita..ja tiedän, tämäkään ei vielä merkitse sitä, että hän olisi vapaa. Aion kyllä ottaa asiasta selvää, en tiedä millä tavalla ja miten ja missä, mutta uskon etten saa mielenrauhaa jollen saa varmuutta asiaan...tietoa onko vapaa vai varattu ja merkitsevätkö ne katseet ja hymyt jotain vai eivät.... Jos merkitsevät, niin sitten katsotaan miten asiassa edetään ja jos hän sattuisikin olla varattu niin sitten tiedän senkin ja voin jatkaa rauhassa eteenpäin :)
En siis todellakaan aio toistaa menneisyyteni virheitä, vaan jos eteen tulee vielä mahdollisuus suhteeseen niin haluan olla 100% varma omista ja myös toisen tunteista... Jos mut onkin tarkoitettu olevan loppuelämäni yksin lasteni kanssa, niin ei siinä mitään, sitten olen... jos se on Jumalan tahto, niin sitä seuraan ja kunnioitan..en enää etsi vain omaa etuani ja pyri täyttämään omia tarpeitani, ne eivät ole enään etusijalla. Tuon viimeisimmän suhteeni jälkeen tulin uskoon, jonka jälkeen todellakin tajusin virheeni enkä enää ikinä halua niitä toistaa... ne olen nyt anteeksi saanut ja voin jatkaa luottavaisin mielin eteenpäin.. Jumala antaa sen minkä tarvitsen. Jos hänen suunnitelmiin mun varalle kuuluu vielä joku mies, niin sen otan vastaan, mutta vain sen jonka hän on mulle tarkoittanut...tai jos suunnitelmiin kuuluu että olen yksin, niin sitten otan sen vastaan.
Senpä takia aion miettiä asiaa tarkkaan ja tietenkin rukoilla johdatusta asiassa...mä EN halua tehdä niin kuin itse haluan/toivon vaan niinkuin Jumala toivoo minun tekevän...mitä tuleekin vastaan, niin se on mun parhaakseni.
Se mitä mieheltä haluan....millään ei oikeastaan ole väliä, toivon vain että mies on myös uskova, muuta tietä ei enää ole... Ja sen tiedän, että tämä "hymyilevä mies" on uskova, tiedän sen hänen ammattinsa puolesta.
Nyt aloin sitten miettimään että miksi olen tänne tätä asiaa kirjoittanut....koska Jumala on kuitenkin se ainut, joka johdattaa oikeaan suuntaan.... Ehkä sitä jollain tasolla kuitenkin kaipaa myös maallisia vinkkejä tai jotain..en tiedä.
Ahdistavaa että toinen kyttää ja kaivaa osoitietoja jostain jota ei edes tunne, eikä ole edes kunnolla jutelut toisen kanssa. Hrrrr!
Hienovarainen tosiasioiden varmistaminen on ihan OK. Jos aloittaja olisi ollut kovin aloitteellinen ja sitten vasta mies osoittautuisi "ukkomieheksi", noloa..
Kyllä varovaisesti voisi olettaa että ehkä miehessä on potentiaalia. Ja huomaan että et ole esim. ryntäämässä päätä pahkaa intiimiin tutustumiseen (enää). Kun muutaman viikon tai kuukauden tunnustelet, ken tietää vaikka olisikin johdatus. Ymmärrä kuitenkin myös mitä on ongelmakenttänä tapauksissa kiltti/läheisriippuvainen nainen, narsistisuuteen taipuvainen mies. Eli tässä suhteessa yritä olla varovainen, äläkä kuvittele että esim. aviomies saa määrätä miten mielii Raamattuun vedoten. Uskovaisissa piireissä on paljon ongelmia tässä suhteessa.
Toivon että kaikissa tilanteissa uskallat pitää kiinni omista rajoistasi ja arvoistasi. Rakkaus on hieno asia mutta vaarallinenkin, jos itse on hauras ja manipuloitavissa. Hyvää kevättä!
Sanos muuta. Aikuinen nainen käyttäytyy kuin teinityttö. Tosi ahdistavaa ja vähän pelottavaakin.
Hyvä, että mietit menneisyyttäsi ja tekemiäsi virheitä. Sinulla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet onnistua tulevaisuudessa. Mutta kannattaa pitää jalat maassa ja järki tallella. Mielestäni mietit asioita vähän liian pitkälle, kun ette edes tunne miehen kanssa ja vaikka tutustuisitkin häneen niin ei se automaattisesti, että mies haluaa kanssasi suhdetta tai mitään muutakaan.