Joskus kun iskee yksinäisyys naisettomuuteni tähde, niin kuuntelen musiikkia. Löysin aika hyvä pianistin , jonka musiikista olen alkanut tykkäämään todella paljon. Aika hauska, että normaalisti kuuntelen pääosin heviä ja rokkia. Nyt jotenkin tämä vain iski. Ludovico Einaudi, italialainen pianisti. Tuossa ehkä paras tunnelmabiisi livenä, Divenire (käännös: Becoming):
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=KIprTEhr9lE
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=KIprTEhr9lE
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tämä oli loistava vinkki. Kuunnellut jo useampaan kertaan peräkkäin. Täytyy laittaa itsellenikin talteen.
Hämsy paralle vaan seuraavaan konsertiin parannettavaa. Yleisön nälkä kasvaa syödessä.
Itse asiassa langan innoittamana löin kosketinsoittimet (kyllä, hankin tässä uuden syntikan edellisen rinnalle ja se on kytketty "sarjaan") tulille ja aloin miettiä, miten säveltäisin jotakin naisettomuudesta, yksinäisyydestä ja toivottomuudesta kertovaa, joka kiertäisi kehää eikä nostattelisi... mutta en jostakin syystä saa itsestäni irti mitään sellaista nyt. Sormet ja pää vain hakeutuvat niihin eeppisiin duurisiirtymiin pois melankoliasta, tai vähintäänkin melankoliaa glorifioimaan.
(Tarkoitus oli myös olla kuuntelematta lankaan linkitettyjä ja tehdä oma homma tietämättä mitään noista. En vieläkään ole niitä kuunnellut, mutta ehkä ne pitää tarkistaa.)
Voisit kokeilla itsellesi tuttua ironista lähestymistapaa. Ironinen duurisiirtymä. Vähän kuin Douglas Sirkin elokuvien loppukohtaus, jossa näennäisen onnellisen loppukohtauksen alla kytee kuitenkin tuhon ja toivottomuuden kyyninen siemen.
Elokuva joka kertoo poikamiehen turhista yrityksistä saada naista.
Poikamies kuolee neitsyenä.
Lopputekstit & tämä musiikki.
OIH.
Uudelleen nimeämme kappaleen: "ATM:n sielunlauluksi", hiljaiseksi säveleksi jota atm:n sielu laulaa soitimelle, mutta jota ei kukaan muu kykene koskaan kuulemaan kuin yksinäinen atm itse. Kaikkeni annoin, mutta epäonnistuin silti. Niin kaunista mutta samalla traagista.
Miehille tämä on ATM:n surulaulu kun taas muijat hehkuttaa kommenteissa miten tuo mieleen rakkaan pusuttelun yms. ggraaaahhh
Koska sielu syntyy paineessa kuten kirkkaimmat timantit. Sieluja ei massa tuotetta tehtaissa tai jokaisella olisi sellainen. Siksi naisilla ei ole sielua ja he eivät voi käsittää tämän sävelen kaikkein syvintä traagista olemusta. Heille sävel kertoo vain pusuttelusta poikaystävän kanssa.
Kaunis kappale. Osta kitara tai sähköpieno ja opettele soitamaan?
Löytämääsi säveltäjää kuvaillaan wikissä "Hänen musiikkinsa on usein mietiskelevää ja minimalistista. Einaudi on jättänyt musiikillaan merkittävän jäljen elokuvamaailmaan ja voittanut useita palkintoja."
Linkkaamasi kappale kuulostaakin elokuvamusiikilta. Upeaa jälkeä.
Olen jo pitkään täyttänyt yksinäiset vapaahetkeni jollain luovalla harrastuksella. En tahdo että aika menee hukkaan odotellessa, kun ajan käyttää tehden jotain itselleen mieleistä. Sitä kautta löytyy samanhenkisiä ystäviä jos tahtoo. Jos ei muuten niin aika kuluu paremmin ja sielu voi paremmin.
Maalaan, piirrän, kirjoitan, soitan, laulan, kuuntelen, liikun....
Itseasiassa omistan sähkökitaran ja olen sillä ajatellut opetella tätä soittelemaan.Pistäisin taustalle vähän särökitarasointuja jne. Kunhan tässä jaksan ja ehdin niin voisi opetella.
Tykästyin ehkä juurikin melodioiden yksinkertaisuuteen. Monesti klassisessa musiikissa melodiat ovat aika monimutkaisia ja vaikeita soittaa. Tässä melodiat ovat simppeleitä ja silti kauniita. Upeita biisejä. Kuunnelkaapa vaikka Primavera (käännös: Kevät).Aika samankaltainen kuin tuo Divenire:
http://www.youtube.com/watch?v=qmxFAT581T4
Turhan melodramaattista mun makuun. Tuollaista ihmeen nostattavaa surumieltä, tulee vähän mieleen joku ätämi joka ylpeilee uhriudellaan.
Tätä olen itse joskus kuunnellut krapulassa. Tästä puuttuu tuo Lassie palaa kotiin fiilis.
http://www.youtube.com/watch?v=7vdgZAJVnes
Surumielisyyshän kato onkin juuri se POINTTI! Me yksinäiset olemme surumielisiä koska olemme yksin. Tällainen musiikki on terapeuttista..ainakin minulle.
Mutta nimenomaan tuollainen nostattava optimistinen surumieli, jollaiseksi tuon koen on aika äitelä yhdistelmä. Siinä on ihan liikaa toivoa tai ylpeyttä. Sellaista että kuollaan näyttävällä paikalla kuin marttyyri ja kaikki itkee. Tykkään enemmän sellaisesta että näännytään kuistin alla ilman että kukaan tietää. Siinä sitä vasta jotain.
Ludovico Einaudi ei ole äitelä, hän maalaa sävelillä. Hieno löytö. Tyyli lähtee minimalismista. Vähän on joskus enemmän. Viimeisin linkin biisin saisi sovitettua pienolle ja akustiselle tai sähköskitalle aika äkkiä.
Kuuntele jos kiinnostaa Moby: a
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moby
Albumit : Play (1999) ja Play: The B-Sides (2000).
Siellä on helmiä muillakin lätyillä.
Tässä yksi mielenkiintoinen
http://www.youtube.com/watch?v=No3geK49LAo
Ja toiselta levyltä, pitkiä jousia. Biisi kehittyy edetessä.
http://www.youtube.com/watch?v=sQbE48cpZEk
Hyh, kuuntelin nyt tuota toistakin biisiä. Ei ole minun makuun. Tuollaista tunteikkaan toiveikasta surumieltä. Ei tullut yllätyksenä kun googlaamalla huomasin, että on säveltänyt viime vuoden feel good hitin Koskemattomat leffan musiikin. (Tuo linkkaamaani Pärt on minimalisti myös, vaikkei olekaan pianisti.) Makunsa kullakin.
Pärtissä ei ole mitään minimalistista. Kuulosti runsaalta.
Kyllä, makunsa kullakin. Sitten sä et tykkää tästäkään, joten laitan sen silti.
Griegin biisit on toivoa täynnä :DD
Ja miesvoittosalle palstalle, Soveigin laulu.
http://www.youtube.com/watch?v=bR3N1yBEGbw
Ai ei? Arvo Pärt on aika tunnettu minimalismistaan. Enpä tiedä miten tuosta saat "runsasta". Onhan tuossa tietysti useampaa kuin yhtä soitinta samassa kappaleessa, mutta ei kai kaiken minimalismin ehtona ole että vain yhtä soitinta pimputellaan harvakseltaan.
Tuossa vielä yksi linkki. Ludovico Einaudi soitti 9.1.2013 uudelta levyltä biiejä livenä kotoaan (Italian Milanosta käsittääkseni). Muutama biisi on vanhempia, mutta suurin osa on uuden levynsä "In A Time Lapse" biisejä. Tämä tuli livestreamina youtubessa silloin tammikuussa:
http://www.youtube.com/watch?v=4ImZTkeCHgA
Siis 19.1.2013 tietenkin. :D
Elokuvasävellykset ovat ihan oma genrensä
http://www.youtube.com/watch?v=WYigD6h8GPc
Näppäile näitä kitaralla. Näistä saisi biisit jo akustisesti ja sanoituksilla.
Hirmu surullista musiikkia täällä kuunnellaan? Tänään olen saanut pudotettua painoa viime kesästä yli 22 kg ja älytön boosti on päällä! Nuorena kollina 1990-luvulla ei tarvinu baarissa kauaa bailata kun joku muija tuli persttä tyrkyttämään, oli se hyvä kun oli kunnossa. Nyt on hyvä tunne kun kesä on tulossa, että tästä suosta noustaan vielä :)
Iloista menoa, punnerran kannettavani edessä ja kuuntelen hyvää mielen nostatus musiikkia!
http://www.youtube.com/watch?v=rd5tJtQF_Eg