pariskunta kertoo todellisen syyn eroon?
Moniko
miksi pitäisikään
21146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kenelle pitäis kertoa? Ei ole pakko eroavien kertoa kellekään syitä, mitäs ne muille kuuluu. Mahtaako eroavilla olla edes yleensä samaa mielipidettä mikä oli eron syy ?
En ole ikinä kysellyt syitä, miks ihmiset eroo, joku kertoo, jos haluaa avautua. Jos eroaisin, varmaan pitäis siipan kans miettii yhdessä joku lyhyt, tyhjentävä lause, millä sais sukulaiset ja tuttavat hiljaiseksi.
Niin. Syyt ovat aina henkilökohtaisia. Miten sitä ns. syyllinen osapuoli saisi huomion siirrettyä muualle. Kyllästynyt spekulointiin. Miksi ihmiset niin kauan pohtivat erotilanteita ja kuka niitä pitkittää. Jättäkää eroavat/eronneet pariskunnat rauhaan.
Onko teillä parisuhteessa kumpikaan koskaan ehdottanut eroa ?
En ole koskaan ajatellut, että missään mun tietämässä eroissa olis ollut syyllisiä osapuolia.
Mä olen joskus,mutta siitä on vuosia. Toinen osapuoli ei. Mutta nyt täytyy mennä, uimakamppeet laukkuun..:)
se oli yyberi incognito=O)
Onhan niitä aina välillä semmosia ihmisiä, jotka jätetyksi tultuaan soittelee jättäjän sukulaiset ja ystävät ja tilittävät eron syitä ihmisille, jotka eivät halua kuulla. Parhaat jopa varaavat omin päin aikoja parisuhdeneuvontaan. Voihan sinne yksinkin mennä tietysti.
Erojen syyt on usein monimutkaisia, ajan kanssa ne vaan kasvavat ja paisuvat. Tilanteet muuttuu, vanhat käsittelemättömät ongelmat eskalotuu. Lopulta umpisolmuun mennyttä prisuhdetta on vaikeaa lähteä purkamaan. Ei niistä halua ulkopuolisille kertoa, liian henkilökohtaisia ja satuttavia asioita.
Miksi pitäisi, koska muut "tietävät" syyn paremmin
En tiedä muista, muiden syyt erota ei varsinaisesti kuulu minulle vaikka toki olen käytettävissä, jos esim ystävä haluaa omaa eroaan kanssani pohtia. Itse en ole oman eroni syitä mitenkään tietoisesti peitellyt, joskaan en kaikkien kanssa jaksa/halua aiheesta sen syvällisemmin keskustella.
Eroni jälkeen olen huomannut, että taustalla tuntuu käyvän kova kuhina ja pörinä tilanteestamme. Onneksi ne ihmiset, joilla on aidosti merkitystä, ovat suhtautuneet ihanasti ja jättäytyneet pörräysten ulkopuolelle. Eräät ovat kuitenkin jopa koko illan yhdessä miettineet eroamme, siihen johtaneita syitä ja sitten se kerrotaan minulle säälivin katsein "kyllä me niin mietittiin, että miten sä nyt oikein pärjäät" tms ja sitten alkaa tsemppi "mutta kyllä sä vielä uuden miehen löydät, olet vielä niin nuori ja sun kaltainen nainen kyllä löytää ja blaah blaah blaah...". Se vituttaa välillä enemmän kuin itse ero ja se on paljon se. Pahoittelut kielenkäytöstä.
Tiedän tunteen :) Varsinkin jos on itse päättänyt ottaa ja lähteä, niin ei välttämättä kaipaa tätien ja muiden vanhempien sukulaisten osaaottavia huokauksia ja halauksia silmät vetisinä - kun on juur ite valmistautunut elämänsä jännittävimpään kesään vapaana naisena ja tuskin malttaa odottaa!!
No minun tapauksessani en päättänyt itse lähteä enkä voi sanoa odottavani kesää mitenkään erityisesti, mutta niin tai näin, niin muiden juoruiluja ei vain jaksaisi.
Ihanaa kesää sinulle! :)
Ei kun se kesä mistä puhuin meni jo, mutta taas tulee uusi, entistä jännittävämpi :)
Samoin sinulle :)
Kertoo kelle sen syyn? Toisilleen vai ulkopuolisille?
Eroan susta koska vai erottiin koska?
Harva, koska riitaisissa eroissa totuuksia on yleensä ainakin 2 kpl. Kasvoimme klassisesti erilleen mutta olemme ystäviä-tapaukset on kait harvinaisempia vaikka helpompia kertoa. Ei tarvikaan kertoa, kahden välinen juttu ellei sitten ole sen ikäisiä lapsia, jotka jo ymmärtävät tällasiakin asioita.
Luultavasti noin 1 per 1000 eroa, jos sitäkään.
Uskallan väittää että useimmat parit höpöttävät erosta mitä mieleen juolahtaa, vaikka todellisuudessa eron syistä ei ole kuin hatara, suuntaa antava aavistus, jos vihanpito antaa järjelle hitusenkaan tilaa.
Oma totuus löytyy sitten joskus ajan kanssa jos sille antaa mahdollisuuden ja sitten olisi rahkeita kertoa se oma versio "todellisesta" syystä erolle.
Mutta siinä vaiheessa, mitä väliä?
Ehkä siinä vaiheessa, kun eron todellinen syy on selvinnyt itselle, sillä ei enää olekaan väliä muille, mutta itselleen sillä saattaa olla hyvinkin suuri merkitys. Ymmärtäminen auttaa jatkamaan omaa elämää, vaikka se ei muuta tapahtunutta miksikään.
Juu ja ei tai ehkä. Siinä vaiheessa kun homma aukeaa itselle, niin valaistuminen on koettu jo matkalla. Ei sillä ole enää väliä muuta kuin havaintona, nimenomaan valaistumisesta, ja sekin korkeintaan itselle. Eikä mulla ainakaan olis mitään intressiä alkaa avautumaan kavereille vuosien takaisten erojen "todellisista" syistä, mitä väliä, riittää kun kuvittelen itse vihdoin ymmärtäväni.
Sanoisin että selviytyminen tehdään ensin ja ymmärtäminen tapahtuu sitten kun on jo selvitty. Elämä jatkui vaikkei ymmärrystä ehkä ollutkaan, mutta elämän jatkuminen antoi ymmärrykselle aikaa kerätä ittensä. Ja sitten ehkä oppii itsestään lisää.
Mun "totuuteni" tollasten keissien taustoista, kullakin omansa.
Jokainen kokee nämä asiat tavallaan. Toinen jatkaa elämäänsä liikoja miettimättä, toiselle tie on kivisempi.
En osaa väittää vastaan tuohon, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Aurinko nousee huomenna samalla tavalla kuin tänään. Posti ilmestyy postilaatikkoon ja ekaluokkalaiset odottavat koulutaksia pysäkillä ylikokoiset reput selässä kuten aina arkiaamuisin. Oma olotila vain saattaa jäädä pysähtyneeksi, jollei onnistu käsittelemään kipeitä asioita niin, etteivät ne liikaa vaikuta siihen kuka oikeasti on.
Tuo pysähtynyt olotila on kuin kokisi olevansa kaiken ulkopuolella. Katsoo vierestä kun "kaikki muut" elävät, mutta itse ei pääse mukaan siihen. Sen takia olisi ymmärrettävä, jotta saa elämästä uudelleen kiinni. Ei selittääkseen muille vaan antaakseen itselleen mahdollisuuden taas elää.
Ei varmaan monikaan, mut ainakin jätettynä on helppo todeta tosiasia. Tiedän, et olen vältellyt ihmisiä ettei joutuisi kertomaan. Myötätunto satttuu. Samoin piilotettu vahingonilo. Myös ihmettely ja epäuskoisuus. Samoin jonkinlainen hyökkäävyys - on tavallaan menettänyt suojan joka turvannut. Kysymykset ahdistavat. Hylätyksi tuleminen myös entisten perheystävien kohdalta tai jonkinlainen pyörittelyn tunne. Pärjäämiset ja jaksamiset juoruilun toiveessa kyselemiset. Olen ihan vereslihalla ja arka aiheelle minut tunteville tuttavilleni. Paremmin viihdyn, kun kukaan ei tunne.
Maailman typerin kysymys "mikä teille tuli" S-marketissa joku äidin puolituttu kyselee!!!! Miten junttimaista. Tekisi mieli sanoa suoraan: löysin kuule paremman k... taikka v..
Ja oma avioliitto on ollut näillä niin showta ettei tänäpäivänä kukaan kattelisi semmosta.