Olin matkalla pendolinolla muutama vko sitten su:na takaisin kohti opiskelupaikkakuntaani. Olin aivan tajuttoman väsynyt vkonlopun hommista ja juhlista. Istuin käytäväpaikalla. Tampereen pysäkillä, punahiuksinen nainen astui vaunuun ja herätti minut hymyilevästi ja sanoi: "Anteeksi, minulla on toi ikkunapaikka". Päästin hänet paikoilleen ja yritin jatkaa unta. En vaan saanut. Punahiuksinen nainen vieressäni alkoi kutoa sukkia ja kuunteli musiikkia. Hänen sisäisestä kuoresta en tiedä mitään, kun emme keskustelleet. Jälkeenpäin alkoi harmittaa vietävästi, kun en jutellut hänelle. Yritin vakuuttaa mielessäni itselle, olen nyt liian väsynyt, ja uusia naisia, juuri tollasia tulee viel jatkossa vastaan. Ei ole vielä tullut.
Olin täysin vaikuttunut hänen ulkonäöstään, olemuksestaan, ja siitä hymystä. Aiaiai! Kun on mahdollisuus, käyttäkää se hyväksi. Juttele ja pyydä vaikka treffeille, juomaan kuppi kahvia. Itseäni ei tavallisesti jää mikää naisasia jälkeenpäin kovasti harmmittaan, mut nyt luulen et kohtasin ulkoisen kuoren kriteerin mukaan Ihannenaiseni. Voi v*ttu, olin tyhmä :/
Olin täysin vaikuttunut hänen ulkonäöstään, olemuksestaan, ja siitä hymystä. Aiaiai! Kun on mahdollisuus, käyttäkää se hyväksi. Juttele ja pyydä vaikka treffeille, juomaan kuppi kahvia. Itseäni ei tavallisesti jää mikää naisasia jälkeenpäin kovasti harmmittaan, mut nyt luulen et kohtasin ulkoisen kuoren kriteerin mukaan Ihannenaiseni. Voi v*ttu, olin tyhmä :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin olen punahiuksinen nainen ja en nyt kyllä ole se ketä kaipaat.Olen vaan huomannut saman asian että miehet ovat arkoja luomaan kontaktia päiväsaikaan :) Tai selvinpäin.Vilkuillaan ehkä mutta ollaan hiljaa.Kyllä rohkeutta vaan lisää miehet.Ei ne naiset pure.Ja jos on tuikea-parempi että rupattelu loppuukin alkuunsa mutta voipi olla naisen häviö.
Tapasin punahiuksisen naisen, rakastuin häneen ja otin sen verran itseäni niskasta kiinni, että kysyin häntä ravintolaan syömään (jännitti sairaasti). Ja hän suostui tulemaan syömään ja me vietettiin mukava päivä yhdessä ja se oli elämäni paras päivä. =) Valitettavasti olen sen verta raukka, että en uskalla enään sen jälkeen ottaa yhteyttä häneen. Uskon, että ei hän pahastuisi ja kenties oikeastikin haluaisi tavata minut uudelleen, mutta en uskalla. Hän oli erittäin ihana ja henkisesti (mahdollisesti myös fyysisesti) vahva nainen...