Siis onko elämäsi siinä kunnossa että olisi ylipäätään mahdollista aloittaa seurustelu - tai parisuhde?
Vai onko asioita jotka on kuntoonlaitettava ennen kun kumppanin kanssa olo olisi edes mahdollista.
Vai onko asioita jotka on kuntoonlaitettava ennen kun kumppanin kanssa olo olisi edes mahdollista.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ensin pitäisi saada rahaa ja statusta, että naiset kiinnostuisi.
mä en asiaan liity, mutta kovastihhan tää tapailu on siihen suhde-kategoriaan menossa...
Kyllä on, minulla on oma asunto (enää 40% pankin), työpaikka yrityksessä jolla on vakaa tulevaisuus, pidän itsestäni niin henkisesti kuin fyysisestikin hyvää huolta, minulla on sosiaalista elämää ja osaan jopa siivota asuntonikin joka viikko ja käydä siellä suihkussa ennen treffejä.
Mutta omasta mielestäni olen vielä sen verran nuori (27) etten halua vielä sitoutua kovinkaan vakavasti ja perhettä perustaa, se tulee vasta joskus 5-10 vuoden kuluttua, tai jos satun tapaamaan sellaisen naisen joka todellakin vielä ns. "minulta jalat alta". Nyt olen tyytyväinen elämääni ja tapaan uusia mukavia naisia aina silloin tällöin ja se riittää ihan hyvin. Suurin osa ystävistänikin on sinkkuja tällä hetkellä, joten on en näe mitään syitä pariutua kovinkaan nopealla aikataululla.
Saatava töitä - työtön ei kelpaa.
Rahaa - ei kukaan nainen katsele tyhjätuskua
Hankittava auto - kyllä autoileva mies on naisten mieleen
Itsetuntoa lisää - työttömyys aiheuttanut omanarvontunnon rajun laskun
ELI MINUN ON SAATAVA TYÖPAIKKA, että katsoisin olevani kelvollinen. Työpaikan saaminen toisi rahaa, auton, itsentoa ja statusta.
En helvetissä ja sen vuoksi en parisuhdetta etsikkään.
Ensin pitäis vaihtaa kaupunkia ja siivota ex pois nurkista narisemasta,
sen jälkeen vielä laittaa raha asiat ja omistusasiat sille tolalle, että muijan ei tarvitse kun heittää jalat telineillä ja aloittaa pentutehtailu.
Tässä vasta laitetaan kroppaa kuntoon, sellainen realistinen 3-10 vuotta
vielä kun mietin edes naista.
Nainen tarvii kuitenkin velattoman talon ja auton ennen, kun se pystyy olemaan
edes etäisesti paikallaan. Ja kait sitä pitää kisutellakkin jollain
etelänlomalla tai sit sukeltaa baariin sellaista etsimään. Voi olla, et menee jopa 13 vuotta mut antaa noitten sisukalujen parantua rauhassa ja ihmetellään sitä, että ollaan hengissä ja sit vasta mietitään naista.
Kyllä mulla on kova kunto. Käyn salilla 5 kertaa viikossa. Rahaa ei hirveesti ole mut pärjään hyvin itse. Eli naista mä en ala elättämään joten miksi se rahan pitäis olla tärkeetä. Autoa en omista ja tykkään kulkea fillarilla. Olen sellanen sissi et kovakaan pakkanen ei haittaa. Säästän siis paljon raha bensoissa ja autoveroissa kun en omista autoa. Fiksu ajattelee taloudellisemmin.
Olen siis täysin parisuhde kelpoinen.
Kyllä, vaikka olenkin työtön ja ylipainoinen niin on sitä oltu ennenkin hyvässä suhteessa hyvän naisen kanssa.
Nyt kun miettii...
* kenties pitäis saada ex pois kimpusta: ollut jo kaks kuukautta härnäämässä mua ja läheisiä.
* enemmän itsetuoa; nollilla narsistimiehen takia
* töitä; kohta valmistun ammattiin
* asunto; toistaiseksi asustelen vanhemmillani
Ja sitten pitäis vissiin jotain tehdä tälle naamalle, kun kaikki sanoo petolinnun perseeks ja mollaa mun naamaa, niin kenties lopetan yrittämistä saada mies. Katson asiaa 10 vuoden päästä, kenties jannut ei olis niin vaativii kuin ne omanikäiset nyt on. Kaunis pitää olla ja hyvä luonne, mutta ei kelpaa se pelkkä hyvä luonne!
Älä oota 10 vuotta, vaan ota heti 10 vuotta itteäs vanhempi mies.
Mulle kelpais vähemmän kaunis ja hyvällä luonteella varustettu nainen, mutta vain jos se luonne on kanssa hyvä. Sellaisen ihmisen kanssa olisi miellyttävä elää.
Ottaisin joo, mutta se olis aitten 29 v. ja suht aikuinen kun mä vasta aloittelen sitä... Mutta mikäs siinä, jos se ei kumpaakaan haittais. Jos sellain ihanuus vaan osuis kohdalle, mutta ei... Toistaiseks musta on kiinnostunu vaan nörtit, narsistit, mielenterveysongelmaiset ja äylllisesti vammaiset. Ei kukaan täysjärkinen.
Huoh. Olishan mies kiva, mutta mistä löytää: taiteilijamainen, hauska, boheemi, huumorintajuinen, rehellinen, avoin ja uskollinen. Joka ei käytä alkoholia eikä polta. Inhoo ajatustakin huumeista.
- mä tiedän; haaveista, unelmista, toiveista.
Jollekin kelpaa vähemmän kaunis, toiselle ei. Riippuu, millainen on hyvällä luonteella varustettu.
Olisin valmis seurustelusuhteeseen. Edellinen suhde yli vuoden sinkkunaoloaikana käsitelty läpi ja olen sinut myös itseni kanssa. Niitä minulle potentiaalisia kumppaneita ei ole osunut kohdalle. No, kesä tulee ja ihmiset suuntaan kodeistaan ulkoilmaan... :)
Muuten ok mutta pieni asunto kertoo taloudellisen tilanteen eli kalliisti ydinkeskustassa niin en toisi välttämättä kyläilemään miestä kotiini. Isomman asunnon kautta ruokatreffit kotonani onnistuisi. Nyt rajoittuu kahvilaan eikä jatkoa synny häpeän takia.
Mitäs väliä, itekin asustelen 300 egen 35 neliön kämpässä. Tosin hiukan pitäisi ehkä siivota ennenkuin naisväkeä päästäisii sisään.
En usko olevani - mitä kauemmin on elänyt yksin, sen vähemmän sietää häiriötekijöitä. Ainakaan saman katon alle kenenkään kanssa ei minusta ole. Käämit palaisivat.
Vatsan päältä keskellä yötä kirmaavat kissat eivät luonnollisestikaan ole häiriötekijä ;)
Muuten kaikki kunnossa, paitsi että tunnen olevani ruma...
Ei kukaan mies halua itseään rumaksi tuntevaa naista.
Olen vasta vuoden ollut valmistumisen jälkeen työelämässä (vaativa ala ja haasteikas työ (lue: ongelmia siinä miten sitä työtä teetetään), työkokemusta kuitenkin useampi vuosi takana vaatimattomista tehtävistä) ja erilaisten terveydellisten vaivojen vuoksi vuosi on ollut rankka. Edellisestä lomasta jo pari vuotta aikaa ja liikuntaakin on voinut harrastaa vain muutaman kuukauden ajan. Joten tällä hetkellä tilanne on se, etten ole pystynyt pitämään itsestäni hyvää huolta ja olen liian väsynyt esim. vapaa-ajan rientoihin ja varmaan menettäisin hermoni, jos kaiken kukkuraksi joku vaatisi itsekkäästi minulta jotain (esim. mies vaatisi seksiä). Joten ei, en todellakaan ole parisuhdekuntoinen, kun en ole missään nimessä edes treffikuntoinen.
Eli ensin pitäisi saada terveydentila kuntoon, aloittaa liikunnan harrastaminen ja viilata ulkonäkö huippuunsa ja levätä tarpeeksi niin sitten saattaisin ehkä olla valmis parisuhteelle.
Jos saisin naisen kiinnostumaan itsestäni, niin tietysti olisin. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, että saisin jonkun naisen kiinnostumaan itsestäni...
Olosuhteet ovat seurustelua ajatellen kunnossa: on omistusasunto, auto, vakituinen työ, hyvät suhteet sukulaisiin, ystäviin ja kavereihin.
Rajoittavana tekijänä on ylipainoni. Pitäisi saada painoa pudotettua noin 20 kg ennen kuin kelpaisin kenellekään. Toisaalta sitä miettii, että miksi pitää laihduttaa, kun itselleni kelpaan tällaisena ihan hyvin. Laihdutinpa tai en, olen silti ihan sama ihminen ajatuksiltani ja elämänarvoiltani. Olen ihan mukava tyyppi ja ollut pitkään parisuhteessa, joten siitä asia ei ole kiinni. Nyt ei vaan viitsi edes käydä missään, kun tiedän, etten kuitenkaan kelpaa.
En. Elämäni alkaa muuten olla opiskelujen jäljiltä, mutta henkisesti olen luultavasti parisuhdekunnoton. Minulla ei ole minkään näköistä itseluottamusta naisasioissa. En usko kelpaavani kenellekkään naiselle parisuhteeseen.
En koska ei ole rahaa elättää kuin itseni.
Olisin joo mutta sitä olen oikeastaan aina, ongelma en ole siis minä vaan sopivien vapaana olevien parisuhdekelpoisten naisten kohtaaminen.