Utelias..

Pari kertaa. Olin vasta vajaan vuoden hakenut kumppania kun reilummin nuorempi mies vastasi, ja vaikutti ihan ok ihmiseltä ja oli vieläpä akateeminen (jota tosin en itse ole). Muutamat puutteeni olisivat olleet hänelle ihan ok, mutta hänellä oli pikkulapsia ja minulla ei ole mitään tajua siitä miten lasten kanssa ollaan, joten friikkasin ja skippasin. Jotenkin mies joka on jättänyt vaimonsa kun lapsissa on vielä vaippaikäisiä tuntuu epäluotettavalta, vaikka voihan tietenkin olla että vaimo jätti miehen kun sai haluamansa eli lapsikatraan. Lisäksi pelkäsin että saan sen ex-vaimon silmilleni jossain vaiheessa jos tämä suhtautuu kriittisesti lastensa isän uuteen naisystävään.

Toisella kertaa vaikutti ihan kivalta tyypiltä yksi mies ja juttukin luisti, jopa tuntikausia, mutta en ekalla tapaamisella saanut mitään fiiliksiä ja menin möläyttämään hänelle ettei kannata toivoa mitään. Halusin ettei hän pety jos en saa kiinnostusta aikaiseksi, mutta sitten kumminkin tulin olleeksi noin tyly kun olisi ollut parempi olla sanomatta kai mitään. Hän sitten katosi kuvioista, mutta otti reilun vuoden päästä yhteyttä ja tapasimme toisen kerran. Sillä kerralla huomasimme sitten kai kumpikin ettemme kiinnostu toisistamme, ja se siitä. Sen jälkeen ei enää tarvinnut sitä katua ja harmitella, kun tuli testattu toistamiseen.