Petetyt ja pettäjät, huomioikaa sellainen asia, avioliittoa purkaessa laissa ei tunneta syyllistä niin kuin ennen aikaan!
Law & order
Scröt¥ bey
22183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei. Mutta usein uskottomuuteen liittyy valheita, hyväksikäyttöä, henkistä, jopa fyysistä väkivaltaa. Näistä asioista on olemassa suomalaisia laintuomioita, joissa uskoton on kokonaisuus huoimoiden, tuomittu petoksesta.
Kyllä, erityisesti henkinen väkivalta pettäjän taholta uskottomuuden aikana koko perhettä kohtaan on jotain kauheaa, mutta onko sekään sitten lain edessä enää mitään? Tuskin.
Harmi, että aikoinaan kansanedustajat muuttivat ja sorkkivat pettämiseen liittyvää lakia ja nyt on kansakin oppinut rellestämään. Ennen oli sentään edes pieni pelote, nyt pidetään haarlemia avioliitossa. Odottelenkin, koska säätävät lain moniavioisuudesta.......
Valheita, hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa on vaikea näyttää toteen, joten melkeinpä turhaa sanahelinää.
Fyysinen väkivalta on asia erikseen, mutta sitä esiintyy monessa muussakin yhteydessä kuin uskottomuuteen liittyen.
Mutta edelleenkään em seikat eivät vaikuta millään tavalla esim ositusta tehtäessä. Silkka taloudellinen petos on asia erikseen - mutta sekään ei eron yhteydessä välttämättä liity uskottomuuteen.
Henkisen väkivallan voi todeta hyvin monin tavoin, mm. nauhoittamalla pettäjän puheita, lääkärinlausunnoilla, uhrien sairaskertomuksilla, väärää käyttäytymistä todistaneilla todistajilla.... näistä myös tuomitaan rahallinen korvaus uhreille.
Maksaako oikeasti vaivaa? Itse lähdin menemään ja jätin exän manipuloimaan salarakastaan. Mielenterveyteni on minulle HUOMATTAVASTI rahaa tärkeämpi asia!
Toisille maksaa vaivan, toisille ei. Henkisen väkivallan uhri päättää itse, haluaako tekijän edesvastuuseeni. Fyysinen väkivalta menee eteenpäin uhrin halusta riippumattakin nykyään.
Siksipä heidän kannanottojaan perheiden pahoinvoinnista ei voi ottaa todesta!
Elatusvelvollisuus kuuluu parisuhteeseen. Jos varoja on käytetty rakastajan matkoihin ym., voivat todellakin vaikuttaa ositukseen.
Todellakin voi näyttää toteen henkistä väkivaltaa. On tallessa sähköpostit ja facebookit, jotka pettäjä huonona hetkenä näytti ja tulosti. Kyllä tämä salarakaskin joutui selvittelemään pettäjän rahankäyttöä kun ositusta tehtiin. Tiukassa paikassa selvittelyissä oli mukana aika iso joukko. Muistakaa miettiä näitä asioita kun petätte tai osallistutte tähän jollain tavalla. Se avioliitossa oleva pariskunta on kuitenkin ainoa laillinen suhde, edelleenkin, vaikka mitä väittäisitte.
Minua ahdistaisi, jos pitäisi elää "laillisessa parisuhteessa". Kuulostaa vankilalta. Vanki taisi tässä tapauksessa päästä karkuun.
Ihan uteliaisuudesta: miten sait salarakkaan vedettyä vastuuseen pettäjän rahankäytöstä..?
Koskaan ei voi tietää, jos vaikka ko tiedosta olisi hyötyä...
Ihan vaan tiedoksi, että jos on naimisissa, on omaisuus yhteistä (ellei ole avioehtoa). Jos pettäjän on hassannut rahaa suhteeseen, ei sillä ole yhtään mitään merkitystä, niitä ei jäljestäpäin voi mitenkään itselle osoittaa, että niitä on käytetty "väärin". Yhteinen liitto, omaisuus puoliksi. Sen mukaan omaisuus ositetaan, mikä on eron alullepanon päivämäärä. Mitä silloin on tilillä, mitä omaisuutta muuten on. Niiden mukaan se menee puoliksi kaikki.
Ei pysty mitään osoittamaan, että "tuo on käyttänyt viisi tonnia toiseen naiseen - haluan saman itselleni" - näin se ei mene. Mikä on mennyt, se on mennyt. Vain osituspäivämäärällä on merkitystä.
"jos on naimisissa, on omaisuus yhteistä"
Täysin väärää tietoa jaat täällä "ihan vaan". Avioliitossa puolisoiden kesken vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate. Avioliiton johdosta puolisoiden omistaman omaisuuden omistussuhteet eivät siis muutu. Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.
Molemmilla puolisoilla on omat rahat ja oma omaisuus, johon toisella ei ole oikeutta toisen omaisuuteen. Elatusvelvollisuus on. Vasta erossa omaisuus tasataan, jos ei ole avioehtoa. Eli avio-oikeus toisen omaisuuteen astuu voimaan vasta avioliiton päättyessä.
Lue täältä:
..näin ollen, jos vie puolisoltaan tämän luvatta rahaa ja käyttää ne kakkoseen tms, johon puoliso ei ole antanut luoaa, se on lain mukaan varkaus. Tällainen varkaus on todella helppo todistaa.
No ei kai kukaan niin tyhmä ole, että jos on erilliset pankkitilit... Tai KUN on, niin antaa toiselle käyttöoikeuden?
Vai mihin tällä nyt viittaat? Jos lompakossasi on 100 euroa ja vien sen ostaakseni rakastajattarelle ruusuja ja parfyymin, miten todistat minun käyneen lompakollasi? Voinhan aina sanoa, että muistat varmasti väärin, ei sinulla satasta ole ollut...
Vaikuttaisikohan tähän se seikka, kun avioliittolaissa lukee että puolisoiden pitää toimia yhteisesti perheen hyväksi. Ilmeisesti tarkoitetaan sitä omaa perhettä, ei rakastajan perhettä.
Minä sain todisteet varkaudesta (pankkitileilltä, ja ostoskuiteilta), jossa mies oli rahoillani ostanut kakosen kotiin viinaa ja ruokaa.
Kumma aloitus. En minä parisuhteessa ole elänyt lakia noudattaakseni. Laki tuli avioliiton sivuseurauksena. Ja avioliitto solmittiin rakkaudesta.
Ihan sama, kuka tai mikä on SYYLLINEN eron tullessa. Parempi kun molemmat osapuolet keskittyvät etsimään niitä virheitä joita ovat mahdollisesti itse tehneet. Niitä virheitä kun pystyy korjailemaan.
Eteenpäin vain, on sitten petetty, pettäjä tai kakkonen. Katse omaan peilikuvaan, niin eteenpäin pääsee paremmin.
Ja kyllä minä petetyn tuskan tunnen. Itsekin olen sellainen. Tuska menee kuitenkin jonain päivänä ohi, mutta oma elämä ei - ainakaan vielä. Siihen minä takerruin, enkä murehdi syyllisiä. Pettäjä tekee mitä tekee ja petetty päättää omasta puolestaan. Voi jäädä tai lähteä, molemmista päätöksistä vastuu jää itselle.
"Ihan sama, kuka tai mikä on SYYLLINEN "
'Normaalieroissa' varmaan näin. Mutta joissakin eroissa on mukana erittäin julmaa, lain mukaan rikoksi tuomittavaa käytöstä, johon uskottomuuden peittely on osaltaan voinut johtaa ja myös puolisolle kuuluvan rahan varastamista. Tuskin julmissa väkivaltarikoksissa tai omaisuusvarkauksissa kehottaisit uhria kärsimään ilman hänelle kuuluvaa oikeutta.
Ei meillä mennyt mikään kauniisti tai "normaalisti". Päinvastoin. Mutta juurikin sen vuoksi oli tärkeintä, että katsoin rehellisesti itseäni. Mitä opin, jotta rajojani, itsemääräämisoikeuttani ja luottamustani ei koskaan enää käytettäisi niin julmasti. Paljon helpompi olisi ollut jäädä syyttämään ja asettua uhriksi. Kieltäydyin kuitenkin siitä, sillä halusin takertua kiinni siihen elämään, joka minulla vielä oli jäljellä. Alkuvaiheessa sitä ei tuntunut olevan edes nimeksi, mutta pikkuhiljaa....
Rahat ja omaisuus ovat vain materiaa. Tuskin väkivallan uhriakaan kiinnostaa revennyt takki, ja varkaustapauksessa rahatkaan eivät ole se tärkein asia. Ainakaan minun henkilökohtaisen kokemuksen mukaan. Enemmän ottaa päähän se, että joku ottaa.
Se, että parisuhteessa saisi "oikeutta" pettämisen jälkeen on illusio. Useinmiten parisuhteen epäkohdat korjaantuvat vain ja ainostaan silloin, kun "uhri" ottaa oman elämänsä haltuun ja lakkaa olemasta uhri. Ja kun ei ole uhria, ei ole myöskään syyllistä.
Raha on todellakin vain materiaa. Mutta pettäjän on lähes mahdoton myöntää itselleen tehneensä vääryyttä - asiaan liittyvän varkauden todistamisen avulla oman väärän teon ymmärtäminen menee hän elle vähän nopeammin perille. Uskotonkin yleensä ymmärtää, kun selittää, että hän on myös varas.
Pettäjä on monin tavoin ajatuksissaan teinin tasolla. Hän voi todella käydä puolison kukkarolla, kuten teini vanhempiensa, rahaa ottamassa tai käyttää perheen yhteisiä talousrahoja "omiin huvituksiinsa" siis vieraisiin suhteisiin ja alkoon. Kuten teini, hän kokee, että rahat kuuluvat hänelle, eikä tajua että kyse on varkaudesta. Jokainen aikuinen tajuaa, että tuollainen käytös osoittaa suurta kypsymättömyyttä ja vastuuttommuutta aikuiselta.