Asun avoliitossa Tyttöystäväni kanssa. Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja kaikki on mennyt pitkään hyvin. Viime aikoina minua on alkanut ahdistaa ja Minusta tuntuu, että en ole valmis vielä näin vakavaan suhteeseen. Olen vasta 22 vuotias ja haluaisin asua yksin, jotta voisin mennä ja tulla niinkuin haluan. En ole onnellinen, ahdistaa. Meillä on ollut ongelmia ja tyttöystäväni sanoinkin, että hän pelkää jätetyksi tulemista. Itsestäni tuntuu siltä, että haluan erota, mutta en kuitenkaan tahdo satuttaa häntä. Olenko vain itsekäs kun tuntuu tältä?
Ahdistaa
Mitä teen?
8526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kokeilkaa asua erikseen? Silloin suhde voi tuntua paremmalta? Puhu tarkkaan miltä susta tuntuu, mitä kaipaat.
Joskus sääli on sairautta. Ajattele tyttöystäväsi hieman kiristää tahattomasti sinua omilla tunteillaan..ja sitten säälistä et jättäisi häntä koska se on hänen pelkonsa.
Teet reilusti kun teet asian mikä tuntuu vaikealta, ilma puhdistuu ja jälkeenpäin kiität itseäsi ettet tuhlannut enempää aikaa ja molemmat pääsevät eteenpäin.
Jos jäät säälistä jonkukanssa olemaan, niin se on myös omalla tavallaan epäkunnioittavaa häntä kohtaan. En kiellä etteikö se voi sattua, tai ettäkö toisten tunteita ei pidä ajatella, mutta isojen päätösten teko pelkän säälin takia ettei toisesta tunnu pahalta, niin ei se lopulta ole sen epäitsekkäämpää.
Aina se on elämässä niin, että kun jonnekin kumartaa niin toiselle tulee samalla pyllistettyä hanuria. Kehu tyttöä jakerro mikä suhteessa oli hyvää, ja mitä jäät kaipaamaan, mutta ole silti jämerä ja tee niinkuiin vaisto sanoo.
Jos et ole valmis, niin et ole, ja kokemuksesta tiedän että jos suhtee toinen osapuoli ei ole valmis niin se alkaa näkyä jossain kohtaa kuitenkin, jolloin sinusta tulee jokatapauksessa se "sika" ja ennenpitkää jompi kumpi kyllästyy.
Elämä on elämistä varten eikä nykimistä. Itsekin tein ratkaisun että kerran niin vaikeaa on, hyppään suhteesta ulos ennenkuin alan isommin oireilla jolloin satutan toista ihan tosissaan.
Se miten selviää erosta, on jokaiselle oman kasvun paikka, et ole vastussa tyttöystävästäsi ja hänen koko elämästään, vaikka pitääkseen sinut itsellään hän varmasti mielihyvin antaa ymmärtää.
Ja katkaise välit kokonaan äläkä jää miksikään "ollaan kavereita" koska sitten joudut lohduttamaan tyttöä ja hän pääsee temppuilemaan, esim jotkut ihmiset kostavat uhkaamalla tehdä itselleen tms..mutta jos et ole näkemässä koko asiaa niin toisen kapinayrityksetkin jäävät turhiksi ja hän pärjää paremmin. Minun jätetty siippani alkoi kuulemma ryyppäämään minun jätettyäni hänet, tämä on klassinen "kato mitä sä nyt teit" -oireyhtymä, joka on siis pelkkää kiristystä. Ihminen ei tee sitä tahallaan mutta vaikutus on varma, kannattaa olla rohkea ja kunnioittaa itseään.
Sinä et pysty muuten kovin pitkäaikaista parisuhdetta rakentamaan, mutta eiväthän kaikki sellaista kaipaakaan.
Puhu heti tuntemuksistasi. Vaikka ette eroasi samantien niin tyttöystäväsi pääsee vähemmällä surulla kun ero ei tullut ihan yhtäkkiä.
Jos jo tuossa vaiheessa ahdistaa, niin kannattaa lähteä. Sulla on elämä vielä edessä ja et vielä luultavasti edes tunne itseäsi tarpeeksi hyvin sitoutuaksesi loppuelämäksesi. Voin kokemuksesta sanoa että on erittäin v*ttumaista alkaa purkaa sotkua useamman vuoden jälkeen.
Jättäminen on aina perceestä! Toisesta kun välittää ja tykkää kuitenkin jollain tapaa, mutta ei missään nimessä halua sitoutua vakavasti, koska ei ole se oikea. Toinen ei anna tilaa hengittää, ei jaksa kuunnella jne. Ajan mittaan vaan roikkuu rutiineissa vaikka pitäisi erota. :/ Elämässä menee muutenkin huonosti.
mikä estää sua menemästä ja tulemasta suhteessa miten haluat?
kyllä oikeassa parisuhteessa molemmille on omiakin menoja!
ahdistaa niin paljon suhde et alkaa masentaan.kun rakastaa kumppania niin paljon et sattuu.kun toisella ei ole rakkautta itseäni kohtaan.ei tiedä mitä tekisi lopettaako suhteen vai jatkaako suhdetta lasten takia,ja itse tuhoutuu rakkauden kaipuuseen.se kalvaa hitaasti sisältä päin,toisen sanat sattuu.