Ja vie sua syömään usein?
Olen tapaillut muutaman kuukauden erästä miestä ja viime aikoina olen alkanut miettimään, arvostaako hän minua. Itse kaipaisin enemmän huomiota, yllätyslahjoja ja vaikka ravintola-illallisia..
Olen tapaillut muutaman kuukauden erästä miestä ja viime aikoina olen alkanut miettimään, arvostaako hän minua. Itse kaipaisin enemmän huomiota, yllätyslahjoja ja vaikka ravintola-illallisia..
Vastaukset 32
Vanhimmat
Just joo. Vaatimustaso varmaan kasvaa vielä suhteen edetessä?
Ilmeisesti et itse arvoista kuin miehen lompakkoa, kaltaisiasi on aivan liikaa.
Tapailu vaiheessa en ostais naiselle kuin kahvin ja kerran veisin raflaan syömään. Taas se nähtiin et aloittajan kaltaisia naisia on miljoonia jotka ajattelee vain rahaa ja kuinka paljon lahjoja saa.Ei taida aloittajalla olla suhteessa mitään annettavaa.
Eikö ole ihan oikein, että kun mies ajattelee vain pillua, niin nainen saa sitten ajatella vain rahaa?
En mä tiedä, mutta se on ainakin ihan oikein, että ne hyvät miehet kiertää jatkossakin sun kaltaiset katkerat naiset kaukaa.
Ei sellaisia miehiä ikäväkyllä ole, jotka tuollaisesta hömpästä välittäisi. Ne jotka on, on yleensä sitten jotain pelimiehiä jotka surraa kukasta kukkaan. No ehkä joskus harvoin vaikka vuosipäivinä voi mennä ravinteliin..ja lahjoja saada jouluna ja synttäreillä. Yllätä sinä hänet?
miksi miehen pitäisi kantaa naiselle kaikkea nenän eteen kun tuskinpa tämäkään akka kantaa sille miehelle yhtään mitään?
Meillä ainakin kustannellaan vuorotellen. Tosin eipä varmaan ikinä oo tullu ostettua mitään yllätyslahjoja ei puolin eikä toisin. Vaikka olenkin vaatelias seurastani, en todellakaan oleta että kumppani hössöttää ja huomioi kokoajan, kaikista vähiten oletan että ostelee mitään. :D
Meillä muistetaan vaan synttärit ja joulu. Minun toiveestani.
oletko sä joku huora kun sulle pitää maksaa sun seurasta?
AAHHAAHHAAHHAAHAAAHHHAAHHAAAAAAAAAAAAAAA
Mun mies ei juurikaa ole ku pari kertaa vuoden aikana ostanu jonku lahjan ja seki on ollu joku lempiruoka jne. Ei ees synttäreinä jne.......
Aika suppeeta maailmaa elät jos ostaminen = arvostaminen. Minulle tulee arvostettu olo, kun mies aidosti ilahtuu kun teen hänelle hyvää ruokaa, kun seksin jälkeen hän on maailman tyytyväisin mies, kun tulen töistä ja (työtön) mieheni on siivonnut tai tehnyt minulle välipalaa, kun illalla hän tulee kanssani sänkyyn vaikkei häntä nukutakaan, kun illalla hän ottaa minut lusikkaan, rutistaa oikein kovaa itseään vasten ja sanoo että olen ihanin nainen ja että hän rakastaa minua.
Tosin viime synttäreillä sain häneltä ruusuja joita siis en ole koskaan miehiltä aiemmin saanut. Olo ei ollut ehkä "Hän arvostaa minua" vaan lähinnä "hän haluaa miellyttää minua, hän tekee sen hyvin, ihana mies" (ja lähinnä parasta oli se yllätys, en todellakaan olettanut hänen edes muistavan synttäreitäni, koska hän ei muista sellaisia juuri koskaan).
Ravintolassa käytiin kerran, silloin kun tuli 1 vuotis kihlajaispäivä, mutta ei se oikein ollut tärkeää. Ravintolassa mies totesi, että minun tekemä kasvisgratiini savulohi hakkaa härkäravintolan tarjonnan mennentullen. Tuosta toteamuksesta tuli olo että hän todella arvostaa minua, ei siitä, että hän maksoi ravintolareissumme.
Etkö huomaa, että miehesi ilahtuu, kun hän saa sinulta jotain? Ruokaa ja seksiä lähinnä.
Onko miehesi maailma siis suppea, kun hänelle arvostaminen on saamista sinulta?
Sinä taas kuvittelet, että mies arvostaa sinua, koska hän jotenkin kehuu sinua palveluistasi. Oletko varma, että hän ei sanonut sinun kokkauksesi voittavan ammatikokin tekeleet vain siksi, että pääsee halvemmalla, jos sinua ei tarvitse koskaan ulkona käyttää.
Mieheni ilahtuu kun teen jotain hänen eteensä. Mieheni siis ilahtuu minusta, koska minä olen tälläinen. Minä haluan tehdä mieheni eteen asioita, ja hän tekee minun eteeni asioita. Mies ilahtuu ruuasta ja seksistä, minä ilahdun miehen ilahtumisesta ja seksistä, joten kuka tässä häviää?
Lahjat ja ravintolaillalliset ovat nyky-yhteiskunnan haihattelua, että vain niitä saamalla nainen on arvostettu. Pah. Miksi toisen ilahduttaminen pitäisi olla aina itseltä pois? Esimerkiksi mieheni rakentaa minulle huonekaluja ja kaikkea tarvitsemaani. Minusta tämä on paljon suurempi ele, kuin se että kaivaa kuvetta, kun sitä minullakin on käytössäni.
Meillä on yhteinen talous, se siitä rahajutusta. Itse huomasin ravintolassa saman asian; minun tekemä ruoka on parempaa. Mielummin käymme matkoilla tai keikoilla tai festareilla kun käymme ravintoloissa.
Parisuhteissa on joku ihme vastakkainasettelu; sinä vastaan minä, kumpi antaa enemmän, kumpi on voitolla. Minä en halua enkä jaksa asiaa niin nähdä, siis en enää, aiemmin olin minäkin samanlainen, kunnes totesin että suhteet muuttuvat katkeruuden värittämäksi tuolla kaavalla. "Hän ei ostanut sitä ja tätä synttäreilläni" "Hän ei muistanut synttäreitäni" "Hän ei vienyt minua kalliiseen ravintolaan"... "Hän ei TAASKAAN tehnyt sitä ja tätä". Kun yhdessä rakentaa hyvää parisuhdetta, tekee oma-aloitteellisesti ja OMASTA tahdosta asioita toisen eteen, voi saada jotain onnistunutta aikaan.
Kyllä, minä olen se nainen joka varmasti sinun mielestä on jotenkin alistettu. Minä teen miehelleni aamiaisen lähes joka aamu (poislukien päivät jolloin menen aikaisin töihin ja työtön mieheni on kotona) ja minä teen lähes aina ruuat. Minä keitän kahvia tai teetä ja vien ne miehelleni, jos hän on vaikka koneella. Jos mies haluaa seksiä ja minulla on menkat, annan hänelle laadukkaan poskihoidon. Miksi? Koska minä saan nautinnon siitä, kun hän nauttii, koska minä haluan olla hyvä nainen hänelle. Tämä ei tee miehestäni huonoa tai laiskaa tai suppean maailmankuvan omaavaa. Kun hän pitää minut tyytyväisenä tavalla jonka vain hän osaa, minä pidän hänet tyytyväisenä tavalla jonka vain minä osaan. Kummallekaan tämä ei ole pakkopullaa, vaan -voi ei- on täysin vapaaehtoista. Kumpikaan ei joudu luopumaan mistään eikä joudu kärsimään.
Ps. ennen kun aloitimme seurustelun, mieheni sanoi ettei pidä isokokoisista naisista, mutta sanoi että ylipainoni ei kuitenkaan haittaa, koska en ollut suhteettoman iso, vaikka reeeilusti ylipainoinen olinkin. Ihan hänen takiaan aloin laihduttamaan ja monta kymmentä kiloa karisi sille tielleen. Mies pitää minua seksikkäänä ja minä nautin siitä. Toki myös muukin elämä on parempaa kevyempänä ja nautin siitä täysin rinnoin.
Kui onnelline naine on saanu näin paljo miinusta vaikka ei vaadi ukoltaan lahjoja ja on tyytyväinen rikkaaseen tunne-elämään ja puhuu suht järkeviä naiseks?? Asiat on hyvin jos molemmat on tyytyväisiä.
Koska tän palstan tyypillinen käyttäjä on keski-ikäinen, katkeroitunut akka jonka mielestä kaikki suomalaiset miehet on läpeensä p*skoja ja jota ärsyyttää toisten onnellisuus ja kaikki oman elämäntyylin vastainen.
Mua kyllä lähinnä ahdistaisi, jos mies ryhtyisi jo lyhyen tapailun jälkeen ostamaan lahjoja ja illallisia. Pitemmässä suhteessakin riittää mainiosti, jos vaikka jouluna jotain antaa (kuten minäkin teen) ja ostaa vuorollaan jääkaappiin ruokaa.
Ihan vinkiksi niin imuroippas Tauski itelles mieheksi, se kuulemma ostelee lahjoja, syöttää ja juottaa ja on todellinen herrasmies kaikinpuolin. Hääöisin se tosin vetelee muijaa turpaan mutta se nyt on pieni hinta kaikesta oheissälästä, eikö niin?
Arvostus siis mitataan lahjusten määrällä? Illallinen 50€, kukkapuska 10€, kaulakoru 100€, hmm... arvosi on siis noin 160€. Aika halvalla lähtee...
No jospa mä rohkasisin vastapainoksi, kun persaukiset suomalaiset taas junttaa omaa köyhäilevää evankelisluterilaisuuttaan täällä läpi oikeen urakalla :)
Onhan tuo yksi arvostuksen mittari, haluaako mies tarjota parastaan ja osoittaa, oletko tärkeä. Se voi olla mitä tahansa pikku luksusta, jota voi järjestää ilman huomattavia taloudellisia ponnistuksiakin. Että onko sitä ymmärrystä romantiikalle vai ei.
Nyt kun kesä tulee, pienemmällä budjetilla voi vaikka soutaa saareen eväsretkelle, ja poiketa paluumatkalla Rosendahlissa näkäräisillä...tai yrttiteellä :)
Olen ihan samaa mieltä, että on ihanaa, jos huomaa, että mies "muistaa". Lahjan arvolla ei ole väliä. Miehelläni ei ole tällä hetkellä työtä, mutta hän saattaa joskus muistaa minua esim suklaalevyllä tai kantamalla kassini tai joskus hän on tuonut kukkasenkin. Kukat ovat minulle aina tervetulleita. Rakastan kukkia. Jos kukaan ei tuo niitä minulle, niin monesti ostan itse kukat ruokapöydälle. En minäkään usko, että arvostusta voidaan mitata lahjoilla. Pikemminkin se vaan tuntuu ihanalta tulla muistetuksi.
No kuulehan... Sanopa yksikin hyvä syy, miksi miehen pitäisi muutaman kuukauden tapailun jälkeen alkaa ostella lahjoja?
Ilmeisesti sinä sitten olet keksinyt jonkin erinomaisen hienon tavan osoittaa hänelle arvostustasi, kun kerran odotat tuollaista..?
Kerro toki?
Täytyypä näin vanhana, 40vee naisena todeta, että kyllä: nykyinen mieheni tarjoaa minulle AINA ravintolassa, ostaa yllätyslahjoja ja tekee myös yllätysaterioita. Tiedän että hän tekee sen, koska on umpirakastunut ja tiedän että se tulee kuherruskuukautemme - jota nyt on kestänyt vuosi - lievennettyä myös muuttumaan.
Nuorempana en olisi voinut sietää rahoilla pätevää miestä, mutta tässä suhteessa se on tuntunut todella mukavalta, koska miehellä on todella muitakin avuja päteä. Lisäksi meidän molempien talous on ihan ok, emme ole enää mitään köyhiä opiskelijoita, joten kohtuuttomia ponnistuksia tämä huomaavaisuus ei kummallekaan tuota. Enkä epäile hetkeäkään etteikö rakkautemme - myös minun puoleltani - kestäisi sitäkin, jos jompi kumpi jäisi vaikkapa työttömäksi.
Yleensäkin mies tekee vaikutuksen jos hän tekee jotain POIKKEUKSELLISTA. Valittava nuuka mies tai muiden kustannuksella elävä ei pitkällä tähtäyksellä tee vaikutusta edes verovirkailijaan.
mitenkäs SINÄ osoitat tälle miehellesi arvostuksesi?
ja mitenkäs se SINULLE kuuluu
koska turha se on vaatia jos itsellä ei ole mitään annettavaa takaisinpäin
No niin, mutta puhehan ei nyt ollut siitä, mitä nainen antaa miehelleen, vaikka siihenkin aiheeseen olisi varmasti voinut vastata pitkät pätkät. Aloittaja kuitenkin kysyi nimenomaan, mitä mies antaa naiselle.
Eipä ole tapana ostella lahjoja tai kiikuttaa ulos syömään ellei yksissä tuumin todeta maailmalla kulkiessa, että hitsi vois syödä jotain ja sitten mennään syömään siltä istumalta. Jompi kumpi maksaa, ei suinkaan aina vain toinen.
Itse en taas kaipaa edes mitään lahjoja. Nuorempana pidin itsekin tuota lahjomista eräänlaisena välittämisen mittarina, mutta näin vähän vanhempana olen ajatellut että lahjominen on turhaa. Tykkäämistä/välittämistä voi osoittaa monella muulla tavalla vielä paremmin. Niinkin ettei siihin rahaa tarvi ollenkaan.
Tänäpäivänä kultaakin arvokkaampaa on kun puoliso auttaa kotiaskareissa, hieroo niskaa tai jalkoja, halaa kun on paha mieli, on läsnä ja tukena kun elämä retuuttaa. Tai antaa aamulla suukon kun minä vielä nukun, mutta tajuan horroksessani, että nyt napsahti pusu päähän ja käsi silittää hiuksia tai kietoutuu ympärille halaukseen. "Mä lähden nyt töihin" sanoin saattelemana.
Tämmösiä toisenlaisia lahjoja elämältä ja ihmiseltä jota rakastaa ja kaipaa elämäänsä.
Noh mun mielestä ihan perus viedä nainen usein raflaa niin että minä tarjoon. Lahjoja ostan naiselle silloin ku on siihen aihetta, kute synttärit, joulu jne.
Ite noin 2kk tapaillu yhtä naista ja ollaankohan me käyty ravintolassa syömässä about 5 kertaa ja 4 kertaa olen itse omasta tahdosta maksanut koko laskun.
Oman mieheni kanssa käyn ulkona syömässä n. viikoittain, ja mies lähes aina maksaa. Välillä totean että on minun vuoroni tarjota, mutta pääsääntöisesti mies haluaa kustantaa. Hän tosin käy muutenkin arjessaan enemmän ravintoloissa, minä taas teen itse ruokaa myös hänelle ja esim. leivon (emme asu yhdessä). Lahjoja en juuri saa merkkipäivien ulkopuolella, huomiointia on kyllä runsaasti puolin ja toisin.
Itse tapailuvaiheessa (joka kesti n. 3kk ennen esim. seksiin siirtymistä) mies kyllä halusi maksaa useimmat treffikulut, mutta ei käyttänyt rahaa minuun yhtä hövelisti, eikä tietysti pidäkään. Suhteemme vakiintuessa ja syventyessä tämä tarjoaminen on ilmeisesti muokkautunut miehen mielessä "asioiden luonnolliseksi järjestykseksi", eikä hän mieti minuun kulunutta rahaa.
Tässä on nyt taustalla kaksi tärkeää asiaa:
- Minä en odota tai vaadi, että mies maksaisi mitään edes ensitreffeillä saati jatkossa. Alussa tämä asianlaita tuntui minusta vähän vaivaannuttavalta, mutta toisaalta tuntuu epäkohteliaalta ja kiittämättömältä jatkuvasti yrittää kieltäytyä, kun toinen haluaa tarjota. Olen myös aiemminkin ollut tekemisissä tällä tavoin arjen antavaisen miehen kanssa, ja oppinut vastaanottamaan.
- Mies perustaa toimintansa siihen, että tuloeromme ovat huomattavat. Minä olen kevyin sivutuloin varustettu yliopisto-opiskelija, kun taas hänen yrityksensä alkaa olla jo ihan menestynyt. Tämä ei tietenkään velvoita miestä mihinkään, mutta hän nyt valitsee toimia näin.
Olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta, ja olemme samanikäisiä.
MINULLA ON IHANA MIES
Minulla on ihana, varakas ja hemmottleva mies. Mieheni on sanonut, että minun ei tarvisi tehdä ollenkaan töitä, jos en itse haluaisi, koska hän tienee niin hyvin ja hänellä on rikkaat vanhemmat. Mieheni on sanonut, että minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä lasta, vaan minä olen saanut olla hänen ainut prinsessa. Hän on hemmotellut ja hellinyt vain minua. Olemme eläneet upean elämän itsellemme ja toisillemme. Hän on pitänyt minua kuin kukkaa kämmenellä. En ole itse koskaan halunnut tehdä lapsia. Mieheni joutuu töiden takia asumaan, olemaan ja matkustelemaan ulkomailla. Aina kun hän on yksin niillä työmatkoilla ulkomailla, hän tuo minulle sieltä ihania tuliaisia mm. vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä, meikkejä, ihonhoitotuotteita, alusasuja, yöasuja, verhoja, pöytäliinoja, koriste-esineitä, hajuvesiä jne. Usein kun hän on niillä työmatkoilla yksin, niin hän soittaa, että milloin tulee kotiin ja käskee minun varata ajan kampaajalle ja meikkiin ja vie minut sitten ravintolaan syömään, elokuviin, konserttiin tms. Joskus hän myös ottaa minut mukaan niille työmatkoille ulkomaille ja antaa siellä rahaa, että saasn käydä kauneushoidoissa ja shoppailemassa. Rakastamme molemmat myös matkustamista. usein mieheni ostaa minulle jonkin matkan merkkipäivälahjaksi ja saan ostaa matkalta vaatteita, koruja, laukkuja ja kenkiä. Tai sitten vie minut merkkipäivän kunniaksi Tukholman tai Helsingin keskustan liikkeisiin ja saan sieltä ostaa alusvaatteista päällysvaatteisiin kaikki uudet vaatteet ja laukut sekä kengät. Sitten menemme ravintolan syömään, elokuviin ja lopuksi kermavaahtokaakaolle. Meillä on asunnot sekä Suomessa, Ruotsissa ja Thaimaassa. Tai sitten ostaa minulle merkkipäivälahjaksi esim.peililipaston, kampauspöydän, talon Thaimaasta, antaa rahaa johonkin kauneusleikkaukseen tms. Osti hääpäivälahjaksi talon minulle vuonna 2005 thaimaasta. Vietämme siellä aina aikaa kun kerkeämme ja voimme. kehoittaa aina minua myös opiskelemaan, harrastamaan ja toteuttamaan itseäni ja tukee minua niissä asioissa. Tällainen on unelma mieheni. Olen rakastanut tällaista prinsessa elämääni. Jotkut ovat minulle kateellisia miehestäni ja toiset ovat sanoneet, että pidä kiinni miehestäsi, tuollaisia on harvassa. Tämä tarina on sitten tosi
Oon muijalle 300 euroa velkaa, eli ei tuu kauheesti osteltua lahjoja! Mut eipä haittaa, muija kinuaa silti seksiä joka päivä ja tekee mulle palveluksia.
Tietysti jos miehessä ei ole munaa ja on p*ska sängyssä, niin voihan se olla että muijaa pitää lahjoa ettei se lähde kävelemään.
Pikkulahjat ovat puuttuneet ja puuttuvat tulevaisuudessakin.
En pidä sunnuntaisia ravintolalounaita lahjoina vaan tapana.
Minä hankin kaikki merkki- ja juhlapäivälahjat koko suvulle, molemmin puolin ja tuttaville.
Pidän myös huolen joulu- ym. korttien postittelusta.
Jne. Jne. Jne.
Toisaalta mieheni toteuttaa toisentyyppisiä, kukkapuskaa mittavampia mielitekojani.
Muutamaa kallista, ilmeisen sijoitusmielessä ostettua korua lukuun ottamatta, olen ostanut ne itse. Jonkin arvokkaamman kohdalla olen kysäissyt hänen mielipidettään eikä mieheni ole empinyt hetkeäkään kannustaessaan minua ostokseen.
Arkeeni kuuluu myös se, että elän täyden palvelun taloudessa. Tai ainakin melkein.
Pienet huomaavaisuudet olisivat ihania mutta karujen alkuvuosien jälkeen minulle tuotu ruusukimppu herättäisi vahvat epäilyni sen aiheesta. Mitä se on mennyt tekemään!