Olen vaikeassa parisuhteessa ollut jo useamman vuoden, enkä osannut tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Kunnes sain käsiini Iiris Aroniemen kirjan Narsistin Vuoristorata. Ajatuksia herättävää tekstiä, joka oli kuin suoraan elämästäni. Vihdoinkin tajusin mikä suhteessamme mättää ja uskalsin lopulta irrottautua ja lähteä elämään omaa elämääni. Kirjalla oli minulle myös terapeuttinen vaikutus. Suosittelen lukemaan!
narsismi
entinen narskun uhri
13661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tsemppiä! muuta en osaa sanoa kun vain tsemppiä! Jos todella narsistiseta puolisosta yrität selvitä. Tsemppiä! Vielä kerran tsemppiä! Pidä pintasi, älä sorru äläkä anna periksi, siis tässä irrottautumisvaiheessa. Helppoa se ei tule olemaan (sitä se ei ole koskaan narsistin kanssa). Tsemppiä!!!
Hei, molemmille itselläni noita narsistisia piirteitä ja kun minulle tämä asia tuotiin julki tuli aivan hillitön itsesyytösten vyöry, sitä en voi sanoin kuvailla kuinka paskaksi itseni olen tuntenut ja kun olen lukenut asiasta olen ollut elämälle/itsellleni vihainen, miksi minä ja miksi en ole ymmärtänyt tai kyennyt ymmärtämään asiaa. Kun asia minulle esitettiin ja ensimmäisen kerran asiasta luin...hetken päästä tuli kyynel jos toinenkin silmäkulmasta. Näiden itseni kanssa vietettyjen ajatusten ja puolison kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen minulla ollut (toivon että tunne on aito) hirmuinen tarve korjata ajatus maailmaani, ajatella toisen tarpeita ja muuttaa omia toimintatapoja. Itse tunnen, tahdon ja toivon sydämmeni pohjasta että kykenen muuttumaan. Lopuksi vaikka olen lähes ydinjätettä jota kukaan ei kaipaa (ajatuksia pohjalta) haluan luottaa erityisesti itseeni ja perheeseen että olisimme kaikki riittävän vahvoja menemään tämän asian kanssa eteenpäin yhdessä.
Jos tunteesi ovat aitoja, et kovin vahvasti narsisti voi olla. Narsistihan ei näe itsessään mitään vikaa, vaikka kuinka faktaa lyödään nenän eteen.
Ennen eroani minäkin yritin sitä. Rakastin, lasten takia halusin yrittää jne... Mutta kun ei toista voi muuttaa. Tietysti kuulin vaikka ja mitä lupauksia. "Kaikki muuttuu". Paskat. Nyt kun kuitenkin puoli vuotta sitten lähdin, niin exä ei todellakaan hakeutunut terapiaan, vaikka muka sellaista joskus mulle lupasi. Hän elää jo uudessa suhteessa, ja käytös on tasan yhtä hankala ja ailahtelevaista, kuin aina ennenkin. Uudelle kumppanilleen hän tietysti esittää viatonta uhria.:(
Voimia kaikille. Myös sinulle ehkä paranevalle. Vaikka eroaisit, niin pidä kiinni siitä, että hoidat itsesi kuntoon. Et saa muuten elämästäsi ikinä mitään todellista irti.
Ongelma lähtökohtaisesti MINÄ, mutta...kuinka saada se tärkein takaisin...luottamus, tahto on kova. Ja aika pelottavaa kun olen nyt lukenut näitä juttui täällä ja tuolla tuntuu että kun tän leiman (ehkä täysin oikeutettu)saa on toivoton tapaus eikä tätä "sairasta" kannata parantaa. Ja paremmasta ei ole toivoa saatikka että kykenisi muuttamaan toiminta tapojaan. Ehkä en ole toivoton tapaus, mutta ilman perheen luottamusta kaikki tuntuu hyvin tyhjältä.
Toistaiseksi unohdat sen miettimisen, luotetaanko sinuun. Ethän sinä vielä voi itsekään luottaa itseesi.
Usein narsistin oireet vähenevät selvästi 5 vuoden terapialla, ja katoavat melko hyvin 10 vuoden terapialla. Ns. terveen papereita harva narsisti saa silti koskaan, vaikka hoitoa saakin. Mutta hänestä voi tulla tasapainoinen ja onnellinen ihminen.
Juuri nyt on kuitenkin sulle ajanhukkaa miettiä vain sitä, että tarvitsisit perheen luottamusta. On tervettä olla nyt luottamasta sinuun. Aika näyttää pysyvätkö rinnallasi, mutta niin tai näin, vuosien myötä löydät sisällesi erilaisen ja paremman olotilan.
Mistä noi numerot/ vuodet tulee sekä on kohtuullisen kovaa puhetta että perhe pitäisi unohtaa. Se on varmaan totta et vanhan koiran opettaminen uusille tavoille ei sormia napsauttamalla onnistu, mutta perhe on perhe. Omassa tapauksessa olen saanut "tunnustusta" perheeltä välittömästä asiaan/toimeen ryhtymisestä mikä todellakaan ei ole vähentänyt omaa motivaatiota joka ollut koko ajan hyvä asioitten tunnistamisen sekä tunnustamisen jälkeen. Tuntuu vaan kovin yksioikoiselta kommentilta että "kaikki" olemme samasta muotista.
Nuo numerot/vuodet ovat tulosta vuosikymmenien tutkimuksista. En muista kaikkia lähteitä. Kuten kerroin, olen itse ollut liitossa narsistin kanssa, ja opiskelin aiheesta paljon. Toivon niin pohjattoman paljon, että hän olisi hakenut apua. Olisinun kyllä ne vuoden rinnalla pysynyt... Mutta yhden kerran mies kävi terapiassa, ja lopetti.
En tarkoita että unohda perhe, vaan tarkoitan sitä, että se ei saa olla ainoa motivaatiosi lähde. SINULLA on oltava halu parantua, perheestä riippumatta. Jos siihen lisäksi perhe päättää itse tukea, niin hyvä. Mutta älä tee enää mitään epäaitoa, vakuutellaksesi perhettä. Niin toimii narsisti, ja sitä sinä et halua enää olla.
Lisään myös, että narsismi on vakava sairaus. Siitä paranemiseksi koko minuut pitää rakentaa uudelleen. Kyse ei ole siitä, että hoidetaan ongelmakäytös pois, vaan ne hyviltäkin vaikuttaneet jutut menee uusiksi. Kaikki on pohjautunut sairaalle minuudelle. Eli koko ihminen muuttuu monella tapaa.
Jos joku, esimerkiksi puolisosi, kuvittelee että narsismin paraneminen tarkoittaa sitä, että ne pahat jutut vain jää pois, niin teille tulee pahoja mutkia vastaan. Ottakaa asiasta lisää selvää. Narsisti on kokonaisuus, sairas sellainen. Koko paketti muuttuu.
Voimia sulle ja läheisillesi.
Mulla sellainen käsitys että ei ole luokiteltu sairaudeksi vaan häiriöksi persoonallisuudessa, no samapa tuo ongelmia kuitenkin aiheuttanut. Mitä tarkoitat "koko paketti muuttuu"? Jos tiedät asioista paljon voitko vihjata jonkun hyvän julkaisun johon voisin tutustua.
"Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se on vuonna 1980 hyväksytty psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään. DSM (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä ja siitä on nykyään käytössä neljäs versio DSM-IV.
Käytössä on myös WHO:n kehittämä kansainvälinen tautiluokitusjärjestelmä ICD-10. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden osalta ICD-10 on pääosin yhteneväinen DSM-IV kanssa."
Siis kyllä, persoonallisuushäiriö, jolla on myös tautiluokitus.
Aiheesta on tosi paljon kirjallisuutta, ja netistä löytyy paljon tietoa. Tosin pidä sinä ja läheisesi huoli siitä, että älkää surffatko millä tahansa sivuilla... Pysykää asiallisissa lähteissä. Itseasiassa en tiedä onko nettailu sulle yksinään nyt paras juttu. Keskity enemmän terapiaan. Tai kysy terapeutin näkemystä, mitä sun kannattaa lukea. Tauti kuitenkin ilmenee eri potilailla vähän eri tavalla. Sinun tapausta en tunne.
Narsistilla on vaara tulla terapiassa jopa vain paremmaksi narsistiksi, juuri siksi että onnistuu huijaamaan jopa terapauttia. Onnistuu "esittämään" katuvaa ja vilpitöntä. Paraneminen narsismista tapahtuu AINA syvän masennuksen kautta. On hyvin todennököistä, että sinusta tulee ainakin joksikin aikaa työkyvytön. Se on raskasta sinulle ja läheisillesi. Mutta jos et asioita käy läpi, et muutu.
Sillä että koko paketti muuttuu tarkoitan sitä, että monet narsistin läheiset kuvittelevat, että narsisti on ihana tyyppi, kunhan vaan ne "huonot pätkät" leikataan pois. Mutta koska koko persoonallisuus on sairas, lähtee huonojen pätkien mukana myös ne hyvät pätkät. Siis se hehkutus ikuisesta rakkaudesta jne on kaikki lähtöisin sairaasta persoonallisuudesta. Valitettavasti.
Etenkin perheellesi suosittelen:
http://www.narsistienuhrit.info
Mitä tämä vuoristorata tarkoittaa? Onko narsistin kanssa elävä vuoristoradalla koko ajan? Vai onko narsistin mielialat niin vaihtelevia että perässä ei pysy?
Kyllä. Siis narsistin kanssa saa kuulla olevansa vaikkapa maailman rakkain ja upein ihminen jne. Seuraavassa hetkessä koko ihmisarvo mitätöidään täysin jonkin triviaalin asian takia, vaikka siksi että kävi väärään aikaan lähikaupassa. Huora, itsekäs...
Kun narsisti pelkää menettävänsä läheisensä, hän lupaa vaikka kuun taivaalta. Hetken. Mutta narsisti ei koskaan syytä todella itseään mistään, vaan näkee itsensä uhrina. Eikä narsisti milloinkaan anna muille mitään anteeksi. Narsisti ei muutu, ilman mittavaa apua.
Mahtavaa elämää. En suosittele.
Hei, luin tekstejä ja pala tuli kurkkuun. Olen seurustellut kolme vuotta erään miehen kanssa, joka aluksi osteli kaikenlaisia lahjoja, osa niistä melko kalliitakin, hän ei koskaan hermostunut mistään, hän puhui aina hyvin kauniisti ja oli pohjattoman avulias, ystävällinen ja auttavainen - silloinkin kun en olisi apua tarvinnut. En tavallaan saanut valita tarvitsevaisuuttani suhteessa häneen. Tuntui, että sen kuuluu hänestä olla niin, että hän on alusta saakka korvaamaton. Vähitellen kuvioista tipahtelivat pois omien ystävien tapaamiset, siksi, että sain aina usean päivän kuulla niin etu- kuin jälkikäteen, miten olen ollut ajattelematon ja huono, kun olen meidän yhteistä aikaamme käyttänyt tapaamalla jotain muuta ihmistä. Muu tekeminen kuin yhdessä oleminen, ei ollut hyvästä. Mykkäkoulua, vihaisuutta, raivoamista. Aluksi olin hätääntynyt, vakuuttelin etten enää jne. Ja että en ollut ajatellut kuinka olin häntä loukannut. Voi kuinka monet itkut olen itkenyt, kunnes aloin pitää puoliani. Muttei sekään auta. Olen yrittänyt irtaantua, hän ei "päästä", uhkaa kaikenlaisella, sanoo ettei anna ikinä anteeksi ja haukkuu ja sanoo että tulen katumaan. Mikä pitää minut kiinni hänessä? Ensimmäinen asia on pelko, toinen asia on pelko, kolmas asia on se, millainen hän on silloin kun hän on ok. Niin hullua kuin se onkin, niin silloin kun hän on mukava hän on tosi mukava. Ja päinvastoin. Enkä helppo ole minäkään, en totisesti. Mutta tiedän että raja on ylittynyt, tiedän etten ole onnellinen, mutten tiedä, miten pääsen irti?