Jos nyt kuvitellaan, että sen laasasen pöljän pojan jutuissa ois jotain päätä ja häntää, niin miten pitäis verrata miestä ja naista ja että voisko toinen kiinnostua toisesta ja onko niitä mahiksia vai ei?
Juu en ole keskenkasvuinen kakara, vaan ihan aikuinen nainen, jolla niinsanotusti palaa päreet omien tunteidensa kanssa, kun en tiedä haaveilenko turhaan tunteideni kohteesta vai en.
Mitä sellaiset kolmeviitoset eronneet miehet elämältään ja naiseltaan haluavat? Nuorempaako tietysti? Mitä eivät halua?
Juu en ole keskenkasvuinen kakara, vaan ihan aikuinen nainen, jolla niinsanotusti palaa päreet omien tunteidensa kanssa, kun en tiedä haaveilenko turhaan tunteideni kohteesta vai en.
Mitä sellaiset kolmeviitoset eronneet miehet elämältään ja naiseltaan haluavat? Nuorempaako tietysti? Mitä eivät halua?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Enpä tiiä muuta, kun ei se parisuhteiden luominen mitään ruudinkeksintää ole. Näinhän nämä tietyt tyypit ja teoreetikot koittaa asiaa kuitenkin esitellä yleisölle.
Mä en ole miettinyt mitään laasaslaisia teorioita koskaan tai mitään markkina-arvoa ja silti mulla on elämässäni parisuhteita ehtinyt olemaan ja on. Ja mäkään en mikään missi tai ruudinkeksijä ole. Josta päästään siihin virteen, "naiset saa aina miestä, vaikka rumemmatkin". Mikä minusta taas kuulostaa sille, että miehet on sitten epätoivoisempi sukupuoli, jos näin on. Ja heikko hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen. Missä on itsensä arvostaminen muiden ihmisten vertaisena?
Miksi pitäs olla yli tai ali, miksei vaan voi olla ja elää omalla tyylillään alituksia ja ylityksiä miettimättä? Just nää teoriat on se syy miksi ihmiset ei enää uskalla tai osaa muodostaa normaaleja ihmissuhteita missä vaan ollaan ihmisiä ihmisen kanssa, ilman mitään helvetin teorioita.
Minusta tässä Laasasen lanseeraamassa tasoajattelussa on vinha perä. Sen vastustajat ja siitä ärsyyntyneet sekoittavat mielestäni kaksi asiaa keskenään: Ihmisarvon ja ihmisen mahdollisuudet luoda parisuhteita.
Jokaisella on tietysti loukkaamaton ihmisarvo. Ja se, joka ei ei yrityksestä huolimatta onnistu luomaan parisuhdetta on ihmisenä aivan yhtä hyvä ja arvokas kuin se kukkulan kuningas, jota tullaan iskemään kadunkulmassakin.
On kuitenkin tosiasioiden kieltämistä, ettäkö kaikilla olisi samat mahdollisuudet löytää mieleisensä kumppani. Ja jos sellaisen aikoo saada, pääsee helpommalla, kun tunnistaa omat rahkeensa. Tätä Laasanen on mielestäni tarkoittanut, vaikka alkuperäistä ideaa moni koittaa vääristellä ja vähätellä.
No joo kyllähän tuossa perää on tietyiltä osin. Osa porukasta jää aina ilman kumppania, mutta kauhean vaikea sanoa kuka ja ketkä siihin osaan lukeutuu. Kun tosiasia kuitenkin on, että se mikä sinusta tai minusta on helvetin ruma tai tyhmä, saattaa toiselle ollakin oikea kultakimpale. Niinpä tuon Laasaslaisen ajattelun pohjalla on hirmuisen hankalaa määrittää ketkä näitä ihmisiä ovat jotka ilman jäävät?
Kun minusta moni turhautunut sinkku alkaa näiden teorioiden valossa pitämään itseäänkin tyyppinä, joka ei voi saada ketään. Ihan vain siksi kun joku paukapää keksii teorian ja määrittelee teoriassaan mimmoiset jäävät ilman. Tyyliin ranskalaisin viivoin listaa ominaisuuksia joilla ilman jää. Vaikkei se oikeasti mene niin viimeistä piirtoa myöden. Vaikka linjauksia olemassa oliskin.
Siitä mä en tykkää, ettää teorioilla masennetaan ihmisiä luulemaan, että he ovat nyt tuota ns. "pohjamutaa" joka ei kellekkään voi kelvata, koska teoria niin sanoo. Ennakkoluuloilla on kuitenkin niin vahvasti näppinsä pelissä ihmissuhdemarkkinoilla ettei tosikaan. Noista tietyistä teorioista tuppaa tulemaan ikään kuin uskontoja, jota palvotaan ja ylistetään. Ällöttävää.
Minusta nuo teoriat tuppaa vaan vahvistamaan niitä ennakkoluuloja eikä suinkaan poistamaan. Jotta uskaltaa vapautuneesti tykätä itsestään ja tulla muidenkin tykkäämäksi, pitää osata luopua tai ainakin keventää ennakkoluuloista. Myös itseä, mutta muitakin kohtaan. Eli teorioista kiinni pitäminen ei ainakaan arkaa ja vetäytyvää yhtään auta parisuhteiden luomisessa. Tämä asia on ihan omakohtaisesti todettu, kun olen itsekin oppinut hölläämään ennakkoluulojen suhteen mitä itseeni ja ihmisiin tulee. Paljon on helpompaa sen jälkeen ollut kaikki ihmissuhteet ja niiden luominen.
Ihmisarvo on tietysti jokaisella, myös pariutumisarvo voisi nousta monen kohdalla, jos ei pidettäisi näistä luokituksista ja teorioista niin kamalasti ja tiukasti kiinni. Mikään kun ei oikeasti estä sitä sammakkoa ja prinsessaa tykkäämästä toisistaan, vaikka kovasti niin koitetaan luokituksilla väittää. :)
Tai siis kyllähän Lassaslainen luokittelee juurikin ne jotka ilman jäävät ja ketkä siihin yksin jäävien sakkiin lukeutuu. Ja se on se ongelma mikä tässä ainakin mua tökkii. Kukaan ei voi väittää etteikö jokaisesta ns. luokasta ja ihmistyypistä löytäisi kumppanin. Se että löytää sopivan on paljon itsestäkin kiinni, kuinka väkisin haluaa jotain joka ei halua sinua.
Muttei se tarkoita etteikö sitä kohdetta silti voi koittaa. :)
Jokainen varmasti on nähnyt mitä erikoisempia pareja ja itsekseen miettinyt, kuinkahan noistakin pari tuli. No mitä väliä, pääasia että uskaltaa heittäytyä pitämään itsestäänkin, muttei pakottamaan jotain kumppaniksi jos ei hän sitä itse halua.
Kun minusta tuntuu, että monella on utopistinen ja lapsellinen ajatus, että he saavat vaikka kuun taivaalta ja toisilla taas niin nollissa luottamus ettei he saa mitään, koska ei saa sitä kuutakaan. Kaikki kun kuitenkin edellyttää molemminpuolista kiinnostusta ja siihen ei voi kukaan määrätä mitään tasoa ja rajaa kuka kestäkin saa tai voi tykätä. Semmonen on huuhaata kuvitella, että niin voisi tehdä.
Vielä tasoista, että vaikka semmosen laatiskin kun tason ihmiselle. Niin jokainen tietää, että tasot sekoittuu keskenään ihan kuten rodutkin. Köyhä saa rikkaan, ruma kauniin, tyhmä fiksun jne. Ei ne pysy ihmisen laatimassa luokassaan, joten turha edes yrittää luokitella ihmisiä tuollaisten asioiden mukaan. Natsimaista menoa.
Ennen pidettiin tummahipiäisiäkin eri arvoisina ja katsokoon omasta "kastistaan" kumppanin, nykyään ei ole mikään ongelma olla eri "rotuisen" kanssa kumppani.
Rotukin on niin typerä sana. Ihminen kun ihminen, mitä sillä väliä.
Minusta koko tässä tasoajattelussa ei alunalkaen ole tarkoituskaan mennä yksilötasolle. On vain yleistyksiä, jotka pätevät tilastollisesti suureen joukkoon ihmisiä. On ominaisuuksia, jotka viehättävät valtaosaa ihmisistä, kuten vaikkapa tietyn tyyppinen ulkonäkö, älykkyys, sosiaalisuus, huumorintaju, varakkuus, uskollisuus, addiktioiden puute, terveys jne...
Ihmiset sitten tykönään ovat valmiita tinkimään osasta näistä hyveistä joko osin tai kokonaan. Toisaalta parisuhteen puutteesta kärsivä voi parantaa mahdollisuuksiaan pyrkimällä kehittämään jotain enemmistön positiivisina pitämiä asioita.
Tuota tasojen sekoittumistakin toki tapahtuu. Mutta harvoin nuorelle, hyvännäköiselle, uskolliselle ja raittiille naiselle kelpaa puolisoksi vanha, väkivaltainen, huorissakäyvä ja alkoholisoitunut pappa. Asiaa ei auta, vaikkei pappa itseään ATM:ksi lokeroisikaan.
Tuo rotukommentti pisti hymyilyttämään. Kyllä me Rouva Ratikan kanssa tunnemme molemmat tasavertaisia ihmisiä olevamme, vaikka tiedostamme eri rotua olevammekin. Joku tosin väitti, että Rouva nimityskin on lokeroivaa ja alistavaa. Vaan kun minusta on mukavaa, että minulla on rouva ja RR on mielellään rouva. ;-)
Minusta koko tässä tasoajattelussa ei alunalkaen ole tarkoituskaan mennä yksilötasolle. On vain yleistyksiä, jotka pätevät tilastollisesti suureen joukkoon ihmisiä. On ominaisuuksia, jotka viehättävät valtaosaa ihmisistä, kuten vaikkapa tietyn tyyppinen ulkonäkö, älykkyys, sosiaalisuus, huumorintaju, varakkuus, uskollisuus, addiktioiden puute, terveys jne...
- No kyllä tuo käy ihan järkeen. Mun on vaan kamalan vaikea (oma mokani) olla ajattelematta, miten paljon kukin yksilö tuosta erittelystä kärsii ja joutuu kärsimään, koska ihmiset ovat päättäneet lyödä raamit kaulaan mistä pidetään ja mistä ei.
Mutta eikö näin ole joskus muinoin ollutkin, että eri rotuiset pyrittiin pitämään omiensa parissa? Onneksi sentään nykyään sen verran on edistystäkin tapahtunut, että iso osa ihmisistä alkaa tajuamaan ihmisten olevan ihmisiä jokainen, olipa sitten mistä tahansa päin maailmaa tai minkä rotuinen tahansa.
Rouva kuulostaa vähän vanhanaikaiselle. :) Alistavaa, no ei. Lokeroivaa tavallaan joo.
"Mun on vaan kamalan vaikea (oma mokani) olla ajattelematta, miten paljon kukin yksilö tuosta erittelystä kärsii ja joutuu kärsimään, koska ihmiset ovat päättäneet lyödä raamit kaulaan mistä pidetään ja mistä ei. "
Omenat ne vasta kärsiikin. Putoavat raukat puusta. Newtonin syy.
helpoimmalla pääset kun et mieti noita juttuja ollenkaan ja juttelet avoimin mielin kiinnostavien ihmisten kanssa itseäsi kellekkään tyrkyttämättä!
Komppi tähän. Pitää paikkansa.
Laasasen ajatuksissa on paljonkin käjistettyja totuuksiakin, seassa on vaan
naisvihaa huokuvia epätieteellisiä ja lainattuja virhepäätelmiä naisten suosiman
olohuonefilosfi Hellstenin tyyliin.
Himatuikku on vaan törmännyt vääriin miehiin, olisi kyllä useimpia miehiä kiinnostava herttainen nainen, vieläpä valtaisalla rahaomaisuudella buustattuna
joka vamasti saa kokoomslaiset auervaarat kiinnostumaan
Minulle himatuikku kelpaisi ilman rahojakin emännäksi ja aitan avaimen haltijaksi.
Nuorkokoomuslaisen Schuupaltin ihmiste lajittelua hyvään ja huonoon ainekseen
eivät edes kokomuslaiset hyväksyneet, sillä eihän himatuiku tarvitse mikkää ydinfysiikan pofessori ollakaan ollakseen ihana vaimo
himis on pätevä hoitamaan perhettä ilman silikonejakin, ylnpalttine kauneuskin on vain pahasta, sen saavat kokoomusjupit huomata ennenpitkää
Hyperkaunis missi on pelkkä statussymboli kateutta herättämään
Kun juppi tuskailee vipuvelkojensa kanssa ja hellii edustusvaimoaan vain
bemarin hankkimalla, alkaa vaimo etsimään erotiikkaa testosteronia huokuvilta
linnanvenkuloilta. Usein näkee bemarin ruoissa salskin linnakundin parkeeramassa motellin pihalle
Himatuikku on vaan törmännyt vääriin miehiin. Kuinka näin päättelit?
Olen toki törmännyt matkallani tähän päivään useisiinkin ns. vääriin miehiin, kuinka sen nyt ajattelee ja mistä näkökulmasta tarkastelee sitä "väärää". :)
Mutta on tullut törmättyä ihan passeliinkin mieheen. Tällä tarkoitan nyt sitten semmoista, josta haluan pitää kii ja jonka kanssa olla ja elää.