Joo elikkäs ole tämmönen 16-vuotias nuorimies (kyllä, täällä "aikuisten alueella" pyörii myös alaikäsiä) ja kaipaisin hieman vinkkiä.
Alotin tupakoinnin tossa vähän reilu vuosi sitten (hieman vajaa 15v) ja sitä nyt on kestänyt sen vuoden. Vaihtelevaa tahtia on mennyt, joskus maxiaski päivässä ja joskus yksi ainoa savuke. Ja niitä on ollut noita jopa kolmen-neljän päivän savuttomia jaksoja kun ollaan oltu perheen kanssa ja ei ole pystynyt.
Tässä lähiaikoina ja lähimenneisyydessä vihdoin havahduin siihen, että kuntoni on tosiaankin heikentynyt huomattavasti, liikuntatunnilla juoksutesti meni aivan eri lailla (= päin honkia) kuin viime vuonna. On alkanut tässä itsekseen pohtimaan, että pitäisi lopettaa. (En ole kauheasti nikotiinikoukussa, enemmän tapariippuvainen ja sosiaalinen tupakoija)
Jos joku tämän lopettamisen suorittanut osaisi neuvoa, että miten tästä pitäisi alkaa "kuntoutumaan"? (En siis tarvitse apua lopettamiseen, vaan sen jälkeisiin toimiin)
Kaikkein huomattavin ja ilmeisin oire on, että hengästyn nopeasti, kun en saa vedettyä tarpeeksi happea, mikä johtaa nopeaan uupumiseen. (Ennen meni puoltoista kilsaa juosten ihan hyvin, nyt enää töin tuskin hammasta purren vajaa kilsa).
Pitäisikö vain brutaalisti aloittaa tervakeuhkojen rääkkäys (=lenkkeily ym. pitkäkestoinen liikunta) ja pyrkiä keuhkoja kuormittamalla saada niitä ja itseään ja kuntoaan kuosiin? Vaiko kevyempi aloitus? Miten kannattaisi menetellä?
Toivon asiallisia vastauksia vastapainoksi asialliselle ketjun aloitukselle :-)
Alotin tupakoinnin tossa vähän reilu vuosi sitten (hieman vajaa 15v) ja sitä nyt on kestänyt sen vuoden. Vaihtelevaa tahtia on mennyt, joskus maxiaski päivässä ja joskus yksi ainoa savuke. Ja niitä on ollut noita jopa kolmen-neljän päivän savuttomia jaksoja kun ollaan oltu perheen kanssa ja ei ole pystynyt.
Tässä lähiaikoina ja lähimenneisyydessä vihdoin havahduin siihen, että kuntoni on tosiaankin heikentynyt huomattavasti, liikuntatunnilla juoksutesti meni aivan eri lailla (= päin honkia) kuin viime vuonna. On alkanut tässä itsekseen pohtimaan, että pitäisi lopettaa. (En ole kauheasti nikotiinikoukussa, enemmän tapariippuvainen ja sosiaalinen tupakoija)
Jos joku tämän lopettamisen suorittanut osaisi neuvoa, että miten tästä pitäisi alkaa "kuntoutumaan"? (En siis tarvitse apua lopettamiseen, vaan sen jälkeisiin toimiin)
Kaikkein huomattavin ja ilmeisin oire on, että hengästyn nopeasti, kun en saa vedettyä tarpeeksi happea, mikä johtaa nopeaan uupumiseen. (Ennen meni puoltoista kilsaa juosten ihan hyvin, nyt enää töin tuskin hammasta purren vajaa kilsa).
Pitäisikö vain brutaalisti aloittaa tervakeuhkojen rääkkäys (=lenkkeily ym. pitkäkestoinen liikunta) ja pyrkiä keuhkoja kuormittamalla saada niitä ja itseään ja kuntoaan kuosiin? Vaiko kevyempi aloitus? Miten kannattaisi menetellä?
Toivon asiallisia vastauksia vastapainoksi asialliselle ketjun aloitukselle :-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.hyvinvointipolku.fi/web/polku/tupakoinnin-lopetus
Tuossa hyvä linkki, josta näet miten tupakoinnin lopettaminen vaikuttaa kehoon. Osa vaikutuksista alkaa nopeasti ja osa hyvistä puolista tulee esille pidemmällä aikavälillä. Tsemppiä lopettamiseen!