Mieheni sitten lankesi töissä työkaveriinsa. Siitä on aikaa jo kolme vuotta ja vieläkin se putkahtelee mieleeni kiusaamaan. Miehellä yhä sama työpaikka, samat työajat (=yövuorossa talossa hiljaista ja mahdollisuuksia kaksinkeskisiin hetkiin). Ko.nainen onneksi (kuulemma...) lomautettu. tapaus sattui, kun meillä oli muutokset (vauva tulossa) ja sen myötä pientä kriisiä ilmassa. Silloin se jopa jaksoin jotenkuten ymmärtää. Ja tavallani annoin anteeksi. Mutta AINA, kun vähänkin epäilen, että meillä menee vähän huonommin (tai arki jyrää), putkahtaa tämä tapaus pyörimään mieleeni. Josko hän taas hakee lohtua ja jännitystä muualta... Inhaa. Olisi pirulainen pitänyt omana tietonaan, kun tarina kuitenkin päättyi! Enpä olisi sitä varmasti muualta kuullut, kun ei niin paljon olla työkavereittensa kanssa tekemisissä. Höh. En haluaisi painia tän ajatuksen kanssa. Toisaalta (kun asioiden hyviä puolia pitää aina hakea), tiedostan aina vahvasti, että nyt taas pitäisi hoitaa suhdetta vähän enemmän, että alkaisi taas rullata paremmin. Raskasta kuitenkin olla aina vähän mieliksi..ettei tule tarvetta karata. ja kuitenkin se on niin turhaa, tiedän. Yksinkään ei halua olla. Ja rakastan miestäni.
Sekin ihmetyttää, kun itsellä ei ole minkäänmoista tarvetta muihin edes vilkaista (tarpeet on niin erilaiset ihmisillä). Joskus ehkä huomaan jonkun jopa flirttaavan minulle (esim.töissä), mutta minulta ei kyllä vastakaikua saa. Miksi tuhlaisin aikaa ja voimiani muiden kanssa kisailuun, kun oma mies on kotona "sitä varten". Olisiko terveempää joskus vastata flirtteihin (kiltisti tietenkin)??
Sekin ihmetyttää, kun itsellä ei ole minkäänmoista tarvetta muihin edes vilkaista (tarpeet on niin erilaiset ihmisillä). Joskus ehkä huomaan jonkun jopa flirttaavan minulle (esim.töissä), mutta minulta ei kyllä vastakaikua saa. Miksi tuhlaisin aikaa ja voimiani muiden kanssa kisailuun, kun oma mies on kotona "sitä varten". Olisiko terveempää joskus vastata flirtteihin (kiltisti tietenkin)??
Vastaukset 6
Vanhimmat
siinä suhteessa, että sinun kannaltasi olisi ollut parempi, ettei pettäminen olisi tullut tietoosi, kun se jäi lyhyeen. Toisaalta huomaat varmasti helpommin merkit, mikäli tilanne uusiutuisi.
Kostamisen tielle sinun ei kannta kuitenkaan lähteä, sillä se ei tilannetta korjaa yhtään.
En myöskään suosittele flirtteilyä koston vuoksi.
Itse koen saaneeni apua keskustellessani parisuhdeongelmista vastakkaisen sukupuolen kanssa s.postin kautta. Sitä näin on kuitenkin henkisessä yhteydessä jonkun toisen ihmisen kanssa ja oppii tätä kautta tuntemaan täysin vieraan ihmisen, mutta koska kummallakaan ei ollut tarvetta rakantaa uutta suhdetta, niin keskustelu pysyi vain keskusteluna vaikka hyvin avointa se olikin.
Uskoisin siitä olevan apua sinullekin ja sen lujittavan nykyistä parisuhdetta jatkossa.
Minulla ainakin oma suhteeni parani ja uskoisin myös keskustelukumppanini suhteen parantuneen.
Ainakin tuohon flirttihommaan voin sanoa, että flirtti kannattaa aina. Viattomassa ja mihinkään sen kummempaan johtavassa flirtissä ei ole mitään pahaa, päinvastoin, se piristää kummasti päivää ja saa molemmat hyvälle tuulelle.
Mitä tulee mieheesi, niin yritä selittää hänelle, että myös hänellä on yhtälailla vastuu suhteenne toimivuudesta. Eli siis hänkin voisi yrittää keksiä erilaisia piristysruiskeita siihen arkeen ja muutoin hoitaa suhdettanne, sen sijaan että lähtee vieraissa hyppimään.
... olsi mies kertonut tilanteen juuri siitä syystä mitä kirjoitit, eli "...olla aina vähän mieliksi..ettei tule tarvetta karata."
....ovat aina olleet mulle ongelma...olen nuori kaunis flirttailusta pitävä nainen. Entinen työkaverini joka on 20 vuotta mua vanhempi ja naimisissa ihastu muhun, mä tykkäsin siitä miehestä ihan kaverillisesti ja mulla oli hänen seurassaan hauskaa ja muutenkin synkkasi. Ei sillä että olisin ikinä antanu mitään tapahtua, koska naimisissa tai parisuhteessa oleviin miehiin sekaantuminen ei ole mun tyyliäni, mutta on silti ihan hyvä että mies vaihtoi työpaikkaa.
"Mielistely" ja "epäily" on mun mielestä asioita joiden ei pitäisi kuulua parisuhteeseen. Miehesi vei sinulta naisellisen itsetuntosi pettämisellä. Ei ole oikein, että sinun pitää jotenkin ansaita miehesi ja mielistellä ettei sille vaan tuu paha mieli.
Tiedät että on olemassa miehiä, jotka todella ihailisivat ja arvostaisivat sua, mut silti haluat jatkaa? Miksi? Ai siksi, kun et ole varma miten pärjäät ilman miestä? Kyse on juuri tuosta itsetunnosta.
Voi hyvänen aika, eihän pettämisen pitäisi kuulua kriiseihin. Tiiät tai ainakin epäilet joka kriisin ja riidan sattuessa että mitä mies tekee - ja se sama pelko raastaa sua koko ajan. Sitäkö parisuhteelta kaipaat?
Kannattaa vielä pohtia sitäkin, että jos miehesi pettää vielä - kestätkö sen?
Entäs jos tuntemasi tunne häntä kohtaan ei olekaan aitoa rakkautta, vaan halua rakastaa, tuntea hellyyttä tai olla turvassa? No itse tiedät mitä haluat, ja ihan rohkeasti teet myös niin, etkä mielistele enää yhtään, jos tahdot pitää mielenterveytesi.
Ja jos koet ettei miehesi panosta suhteeseen niin kuin sinä, tulevaisuutenne ei ole kovin valoisa. Opettelethan vaatimaan vähän enemmän, ettet nyt aivan olisi hyväksikäytetty.
joo-oh... tää nii tuttua...
avoliitossa 2v, mies sitten meni ja ihastu naiseen töissä. tänää sain tietää et heillä suhde...
mikä saa miehen tekee näin, oon iha rikki.
mies vaan sanoo et katellaa, ei tiä et tiän suhteesta...
pakkokai se on vaan pakata kamat ja muuttaa toiselle puolelle suomea takas mistä lähdinkin.
on vaan nii vaikeeta hyväksyä kun kaikki oli nii ihanaa ja hyvin...