Onko täällä muita jotka olisi alottanut kitaran soittamisen vähän vanhemmalla iällä ja miten meni alku ja miten nyt, itse aloitin pari vuotta sitten 17 vuotiaana mutta nyt yksi kaveri miettii että voisiko aloittaa 20 vuotiaana enää soittamaan, itse oon kyllä sanonu sille että kitaran soittamisen voi aloittaa ihan minkä ikäisena tahansa, onko muut samaa mieltä?
vanhemmalla ilällä?
stuba 93
44436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Aluksi kuvittelinnkun sanoit että vanhemmalla iällä niin olisi kyse jostakin 40 vuoden ikäisestä mutta tosi nuoriahan vielä 17-20 vuotiaana ollaan.
Hyvin voi opetella soittamaan, vanhempanakin.
Ja miten nuorena oikein kuvittelet monen ammattilaisenkin aloittaneen, vauvaikäisenä?
No ei todellakaan, 15 vuotiaasta ylöspäin ne yleisimmin aloitetaan.
Kolmivitonen nimimerkille
Aika moni maailman tunnetuista kitaristeista on aloittanut aikas nuorena ikähaarukassa 6 - 12, tosin löytyy tästä muitakin kuten Hedrix, joka tosimielessä alkoi soittaa vasta 16 vuotiaana, tosin oli jo ennen sitä kyllä soitellut vaikka ei tosimielessä.
Eli kyllä aika moni siis aloittaa jo ennen 15 vuoden ikää.
Mutta eihän ikä kaikkea ratkaise, joskin motoriikan oppiminen kun sen nuorena opettelee menee paremmin ja nopeammin selkärankaan noin yleisesti ottaen, toki yksilötasolla on tässäkin eroja ja aivan hyvin 35-40 ikäinen voi kehittyä hyväksikin kitaristiksi kun he asiaan paneutuvat ja korvaavat sen tehokkaalla motivoituneella asenteella vaikka motoriikka ei olisikaan niin helppoa oppia kuin nuoremmalla (n. 6 - 15 vuoden ikäisellä).
12 vuotiaalla ei ole kiinnostusta yleensä soittimiin tai ei omaa kiinnostusta, tutustumista voi olla.
Lähinnä tarkoitin sitä että oikeasti alkaa kiinnostamaan soitto plus/miinus 15 vuoden iässä, toki onhan niitä harvoja virtuooseja jo 5 vuotiaanakin mutta ymmärtääkö edes sitten mitä tekee onkin eri asia.
Hmm.. yhä useampi lapsi ja nuori on kiinnostuneempi soittimista ja soittamisesta nykyään, eihän kaikista tule huippuja tai edes hyviä ja osalle jää tutustuminen lyhykäiseksi, ne ketkä jatkaa sitten syventyy musiikkiin paremmin.
Kuitenkin se mitä tuossa ylempänä halusin tuoda esille on se, että puhuttaessa ammattilaisista niin pääsääntöisesti ne on aloittaneet musiikillisen juttunsa ikäluokkien 6 - 12 välillä, tämä siis kun puhutaan ammattilaisista.
Kun tuossa puhuin, että yhä useampi lapsi ja nuori niin myös aikuisikäisistä yhä useampi on hurahtanut soittamiseen mikä on erittäi hieno asia koska kyseessä on varsin mielekäs ja antoisa harrastus, josta osa myös ponnistaa tuonne puoliammattilaisen puolelle ja jopa ammattilaisten puolelle.
Iso tekijä musiikin kiinnostuksessa on nykyään sen helppoa saatavuus ja myöskin se, että musiikkia opeteltaessa tietoa on saatavissa netistä nopeasti ja myös tehokkaastikin ja osin netti kilpailee myös ammattimaisten opettajienkin kanssa mitä tulee musiikin opetukseen.
Osa nuorista tietää ja osa ei mitä ne tekee, kovin on yksilöitä ihmiissä tässäkin suhteessa, osa ponnistaa omasta halustaan ja osa ponnistaa kun vanhemmat vaatii vaikka pianokoulussa käyntiä, kaikista paras vaihtoehto on kuitenkin musiikin suhteen se, että sitä haluaa eikä siihen pakoteta (ainakaan sitä halua ei voi pakottaa se pitää tulla sisältä).
Tottahan tuo, että eihän se 5- 7 vuotias vielä välttämättä tajua täysin mitä tekee tai millaisia vaikutuksia ym. asialla on, välistä ei sitä kyllä tiedä aikuinenkaan ;)
Kyllä kitaran soittamisen voi aloittaa iästä riippumatta eli olen samaa mieltä tästä.
Olen samaa mieltä tuosta, että soittamisen voi aloittaa milloin tahansa, mutta ammattilaiseksi voi tulla vasta pitkäaikaisella ja tehokkaalla harjoittelemisella tai aloittamalla hyvin nuorena, niin että oikea soittotekniikka on motoriikan osalta helpompaa oppia.
Aloitin itse kosketinsoiton vasta 11-vuotiaana. Opettelin ennen soittotunneille menemistäni useimmat nuoteista ja soinnuista omatoimisesti kotona, vaikka kukaan muu perheenjäsenistämme ei soita mitään, ja pääsin samoilla taidoillani myös musiikkiluokalle. Kitaransoiton aloitin vasta 14-vuotiaana, ja soitan nykyisin kitaraa eräässä jazzorkesterissa. Olen huomannut, että esim. jotkin barreepohjaisiin sointuihin tarvittavat otteet tuntuvat hyvin vaikeilta, sillä en ole aloittanut kitaran soittamista jo aikaisemmin ja tunnen että en saa käsiäni taipumaan niin, että soittoni kuulostaisi sävelpuhtaalta. Myös nuottiasteikkojen muistaminen kitaran kaulalta otettuna on vaikeaa, koska ensimmäinen soittimeni oli kosketinsoitin.
Myöhemmin soittamaan opettelevasta ihmisestä siis ei tule todennäköisesti ammattilaista, mutta musiikki voi toimia ainakin hyvänä ja monipuolisena harrastuksena kaiken ikäisille ihmisille.
No tuo käden taipuminen ei liity pärkääkään kyllä siihen missä iässä sen soittamisen on aloittanut, se on tekniikkaa jonka voi oppia vaikka vuodessa, sulla on jäänyt harjoittelematta ilmeisesti kyseinen tekniikka, mikään mahdottomuus se ei ole oppia vieläkään.
Sitäpaitsi kitarassa ei käden taipumiseen ole kuin yksi tekniikka ja sen määrää peukalon asento otelaudan takana miten käsi venyy otelaudalla.
Myöhemmin opeteltuna tulee yhtävarmasti ammattilainen kuin nuorena oppineestakin.
Soittotaito ei tokikaan ole ainoa asia joka tekee ammattilaisen (onkohan edes tärkein?). Jos ammattimuusikon urasta haavielee, niin on hyvä jo varhain tajuta luoda niitä suhteita. Olennaista ei ole se mitä osaa, vaan kenet tuntee sanotaan. Toki ammattilaisen pitää osata vähän soittaakin. Joka tapauksessa suomi on täynnä harrastelijoita, jotka taitojensa puolesta voisivat toimia myös ammattimuusikoina. On hyviä soittajia tietenkin ammattilaisissakin. Kauttarantain koitan tässä vaan sanoa ettei se rajan veto ole niin jyrkkää ja se ammattilaisuus on vain yhden sortin musiikin parissa puuhastelua.
Mitä tuohon soittamiseen tulee ja siihen minkä ikäisenä se pitäisi aloittaa, niin sanoisin ettei kitaran soitto ole mitenkään erityisen vaikeaa eikä ikä aseta siihen ihmeempiä rajoituksia. Soittaminen ei ole mitenkään ylimaallisen vaativaa fyysisesti eikä motorisesti. Esimerkiksi urheilu on paljon vaativampaa ja siinä ikä tulee helpommin rajoittavaksi tekijäksi. Sanotaan että hyvän soittotaidon oppiminen kestää semmoiset kymmenetuhatta tuntia. Siitä sitä voi sitten laskea, että minkä ikäinen mahtaa olla kun tuo on täynnä.
Mä olen hieman kyllä nyt eri mieltä kanssasi:
Käden eli luiden ja lihasten taipusuutta pystyy lisäämään juurikin nuorempana eli sen minkä kasvuiässä tekee kroppansa hyväksi avittaa huomattavasti sitten mitä myöhemmin tekee eli näin myös ihmisen kehon osien taipumisen suhteen.
Jos et tälläiseen kirjoituksen usko niin kuuntele mitä Tommy Emmanuel mm. puhuu hänen peukalostaan ja miksi se on eri kokoinen ja taipunen kuin se toinen peukalo ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että hän on pienestä pitäen soittanut ja tässä pitkässä juoksussa peukalo on muotoutunut ja tässä auttaa juurikin kasvuiässä aloitettu harjoittelu.
Ja tuo sun vika lause että myöhemmin opeteltuna tulee yhtävarmasti ammattilainen kuin nuorena oppineestakin on aika moista puppua koska kovinkaan moni yli 18 - 35 aloittanut ei todellakaan ole ammattilainen vaan korkeintaan puoliammattilainen mikä on jo ihan eri juttu.
Kuten sanottu niin vanhemmallakin iällä voi ja kannattaa aloittaa ja voi tulla hyväksi ja voi jopa ehkä päästä ammattilaiseksikin mutta kovin yleistä se ei kuitenkaan ole.
Myöhemmin oppinut asialla meinasin juuri sitä parin kympin korvissa olevaa maksimissaan yleensä, mutta toki sen oppii kuka vain jos kynä pysyy kädessä ja omaa musikaallisia kykyjä.
Melko varmasti 80% nuorena aloittaneista ei pääse ikinä ammattilaiseksi vaikka taitoa olisi, toki ammattilaiseksi voi väkisin ryhtyä vaikka demosedäksi.
Niin tässä nyt varmaan tarkoitetaan jotain klassisenkitaran ammattilaista? Rock/pop -puolella ammattilaisuus on kyllä veteen piirretty viiva. Tottakai klassisessakin oma tulkinta on myös tärkeää, mutta kyllähän rockissa/ popissa ollaan paljon vapaampia taiteellisen tulkinnan kanssa ja tätä kautta sallittaan myös ns. väärät tekniikat.
Klassisen musiikin soittaminen kitaralla on vielä kohtalaisen helppoa, mutta yrittäkäähän soittaa kitaralla omia sooloja improvisoiden esim. Beyond the sea Eb6-duurissa niin että se sopii 20 ympärillä soittavan saksofonistin neliääniseen sovitukseen popista, rokista ja jazzista puheen ollen! Onko kukaan teistä edes soittanut big bandissa? :)
Missä Eb6-duurissa?
Ketä kiinnostaa joku big band edes kun teknisempääkin on kuten vaikka opeth tai dream theater, onhan niitä muitakin kuten symphony X
HEH
Annukka Tytti on hyvinkin oikeassa, toki Dream Theater esim. on hyvinkin vaihtelevaa proge-metalli ym. musaa rytmin ym. vaihteluineen muttei se ihan niin kuin luulet.
Totuus meinaan on se, että big band ei ole yhtään niin helppoa kuin sinä luulet ;)
Dream Theater on sovitettu aikas tavalla vähemmälle muusikko määrälle joka soittaa lavalla saman aikaisesti ja mitä enemmän on soittajia sen vaikeammaksi homma menee ihan oikeasti, tämä jo ihan senkin takia kun mitä useampi soittaja sen enemmän mahdollisuuksia ns. virheisiin etc. joten on joltensakin ihan eri asia ns. teknisesti tuo kuin pienemmällä porukalla.
Ja jos nyt ja varmaankin tiedät niin mm. Ruddesilla on niissä synissä niitä taustoja valmiiksi rustattuna joita hän käyttää taustoinen live keikoilla ja ei ole se ihan sama asia kuin että samat soittaisi vaikka noin 5- 6 puhaliinhemmoa livenä.
Vähän ihmettyttää tuollainen toisen genren ja soittamistyylin väheksyminen, tosin se osoittaa että "Sympponija" ei taida ihan tuntea musiikin vaikeuksia ja haastavuuksia vaan menee perstuntumalla.
Kyllä tunnen ja kuuntelen laidasta laitaan musiikkia.
Harrastanutkin olen n. 20 vuotta instrumentteja, (rumpuja, kitaraa, syntikkaa, ja äänitystä)
No hyvä, että sitten tunnet etc. mutta tätä vasten kait sä ymmärrät kuinka "lapsellinen" oli tuo sun edellinen heittosi ;-)
En minäkään ihan kaikesta tykkää mutten silti väheksy toisen genren tai sanotaan vaikka erillaisen soittaja-kokoonpanon musiikillisa juttuja.
Kyllä se oli mielestäni lapsellinen tuo kommentti mihin alunperin vastasin.
Joo, no täytyy myöntää että joo näin.
Näinpä se Annukka Tytti väheksy klasarikitarointi ja musiikkia
Eli "Annukka Tytti on hyvinkin oikeassa" olisin voinut hieman muotoilla asiaa eri tavalla, myönnetään.
Vaikka tuossa sinua jo kerkesin "puolustaa" niin on kyllä nyt pakko myöntää, että olet turkasen väärässä tuon "Klassisen musiikin soittamien kitaralla on vielä kohtalaisen helppoa" sanomisesi kanssa.
Ilmeisesti sinulla ei ajatus nyt oikein pelitä sen suhteen, että olipa musiikki genre mitä tahansa ja soitin mitä tahansa niin jokaisessa genressä ja soittimessä on niin helppoja kuin vaikeitakin soitettavia/sovituksia.
Joten ehkei kannattaisi nostaa niitä omassa suosiossaan olevia genrejä muiden edelle vaikeusasteista puhuttaessa.
Joo, eipä mulla muuta kuin ottakaahan iisisti ja arvostakaa muitakin, muusikon yksi tärkeimpiä olemuksia on olla nöyrä, joten opetelkaa sitäkin puolta.
Totta se on, että haastavuus voi riippua kappaleesta. Mutta useat klassiset kappaleet ovat rytmisyydeltään ja soinnutukseltaan helpompia soittaa kuin jazzkappaleet. Selkeät rytmijaot ovat nimittäin yksi klassisen musiikin aikakauden tunnuspiirteistä. En voisi tehdä itse toteamusta, jos en olisi opiskellut yläasteella erilaisten musiikkilajejen tyylipiirteitä ja soittaisi kitaralla myös klassisia kappaleita, sillä arvostan erilaisista genreistä tulevaa musiikkia. Jos vertaan kuitenkin esim. Ferdinando Carullin Valssia ja lukiokirjoista tunnettua One Note Sambaa toisiinsa, Valssissa on käytetty perussointuja, kuten Em ja G, ja One Note Sambassa puolestaan 7- ja maj-sointuja. Valssin opin alle viikossa, ja Sambaa en ole oppinut soittamaan soinnutuksen puolesta vieläkään.
Soittaminen voi tosin vaikeutua entisestään sovituksesta riippuen. Eli jos Ferdinando Carullin Valssi muutettaisiin eri sävellajiin, kappaleen osien keskinäistä vaihtelevuutta, moniäänisyyttä ja vaihtelua simultaani-intervalleista suksessiivi-intervalleihin lisättäisiin sekä perusrytmiikkaa vaikeutettaisiin, kappale voisi olla huomattavasti vaikeampi soittaa.
Minua muuten kaikesta nöyryydestä ja kunnioituksesta puheen ollen kiinnostaisi tietää, miten miellätte kitaransoiton tai musiikin ammattilaisen? Minulle ammattilainen ei ole joku, joka ainoastaan osaa soittaa hyvin, vaan on laaja-alaisesti tunnettu joko kansainvälisesti tai omassa maassaan ja on sen lisäksi myös vaikuttanut musiikkitoimintaan jollakin merkittävällä tavalla, kuten monien tunnettujen levyjulkaisujen, musiikin opettamisen tai itse tekemiensä ja tunnettujen sävellysten kautta. Ammattilaisella voi olla taustallaan myös mm. musiikkiopintoja joissakin merkittävissä konservatoriossa, kuten Sibelius-Akatemiassa sekä useita musiikkitoiminnan kehittämiseen liittyviä tai muita musiikkipalkintoja. Esim. joku, joka on soittanut kitaraa 20 vuoden ajan musiikkiopistossa ja erilaisissa kokoonpanoissa pitämättä taukoja voi olla hyvä soittaja, mutta ei vielä ammattilainen. Käsitteet voivat olla toki suhteellisia, mutta näin asia on omasta näkökulmastani katsoen. Itseäni pidän vain aloittelijana 4 vuoden kokemuksestani huolimatta.
Musiikin- tai kitaransoiton ammattilainen on puhtaasti mun mielipiteen mukaisesti sellainen, että hän saa sen leipänsä siitä mitä tekee ja puoliammattilainen on sitten sellainen, joka saa osittain leipänsä musiikista- tai kitaransoitosta.
Pelkkä kitaran soittaminen hyvin tai musiikin taitaminen hyvin tosiaan ei ole se mikä ammatin siitä tekee vaan että tienää joko ns. täysipäiväisesti leipänsä tai osa-aikaisesti leipänsä siitä.
Hyvä kysymys kyllä ihan sen takia, että onhan ns. täyspäiväinen vähän huono mitta kun työn määrä saattaa vaihdella melkoisesti riippuen monesta eri tekijästä mutta ehkä parempi on määritellä asia siten, että ammattilainen saa pelkästään leipänsä siitä musiikista (soittamalla, säveltämällä jne.) ja puoliammattilaisella on myös muitakin tuloja ja sitten on näitä mitkä osaa soittaa todella hyvin mutta eivät tee sillä rahaa.
Annukalle! Musiikin ammattilainen on se, joka siitä leipänsä tienaa.
YouTube on täynnä "huippukitaristeja", jotka soittavat tuntikausia päivässä(tietokoneen ja webbi-kameran edessä) itsekseen. Mutta, joka pystyy keikalla soittamaan sillä tasolla, jolla kotonakin, on jo lähellä "ammattilaista".
tää jamppa aloitti 28 vuotiaana, se on mun kaveri. tai siis soitin sen kanssa jonkin aikaa
http://www.youtube.com/watch?v=NHBe2aQOn0A&list=UUbMDseUd0F-rRqcut7kcFgw&index=1
Mut minkä ikäne se nyt on?
Arvaan että 34 v.
Kokeilen kannattako lotota lauantaina?
Ei millään pahalla mutta aika Adagion raiskausta tuo on.
- time monesti ihan pielessä
- venytykset liian lyhkäisiä tai pitkiä ja nuotin vierestä
- virheitä
- useasti myös yritetään tiluttaa ja kuitenkin se tehdään virheiden ja epäpuhtauksien kera
- tyypillinen esimerkki siitä, että ei ole perustekniikkaa edes hallussa eikä edes viitsitä kuunnella omaa soittoa kriittisesti
Mutta ilmeisesti tuo olikin tarkoitettu vitsiksi? vai oliko?
Mutta suoraan sanoen hirveää soittoa, anteeksi tämä täystyrmäys mutta oli huono veto
Kyllä tiluttaja on toiselle tiluttajalle susi. Pahimpia besserwissereitä ja rockpoliiseja mitä maa päällään kantaa!
Jaa..en ymmärrä mitä tarkoitit mutta Skebaristi puhu asiaa eli ei ollut hääppöstä soitantaa.
On kuitenkin kiva kun porukat pitää soittamisesta, osa soittaa paremmin ja osa huonommin.
Ihanko totta. Mistä lähtien totuuden kertominen tekee minusta besserwisserin ja rockpoliisin?
Taisi osua pahasti sun nilkaan totuus. Kenties olisi pitänyt tehdä niin kuin VOICE of Finlandin tuomarit, kehua niin maan perusteellisesti ja sanoa "maailman luokan esitys" vaikka oikeasti pitäisi kertoa totuus kun valhe ei palvele kenenkään etuja ja kaikista vähiten sen soittajan etuja.
Mä en ainakaan pidä siitä, että jos teen väärin niin sitä kehutaan, pidän totuudesta vaikka se satuttaa.
Mutta ehkäpä Heh, heh nimimerkki tykkääkin siitä, että kun menee asiat pieleen niin sitä vaan kehutaan, näin kun tehdään sitten aikansa ja tulee se karu totuus eteen niin varmasti napsahtaa ikävä totuus ja sattuu.
Parempi kertoa totuus tässä tapauksessa kuin kehua huonoa suoritusta, jos se sinua sitten harmittaa niin oma on vikas.
Musiikki sitä paitsi ei ole pelkkää tiluttamista mutta sitä ei kovin liaan moni vaan tajua ja yritetään tiluttaa vaikka ei osata edes alkeitakaan kuten perusvenytykset ja soittaminen ilman virheitä ja tiedän että virheitä tekee maisteritkin muttei noin montaa kun tuossa soitossa eikä noin helpoissa kuvioissa kun tuo video soittaja.
Jos pistää videonsa nettiin niin pitää kestää myös sen aiheuttama kritiikki.
Jos kelailisit vähän noita itsetehtyjä youtube pätkiä, niin tietäisit mitä oikeasti tarkoittaa "hirveää soittoa"
Virheitä siellä täällä, mutta ihan hyvä esitys ja ennen kaikkea kaveri sentään yrittää ja oli kehitelly jotai omaaki.
Eipä sillä, minäkin olin pienenä just tollanen samanlainen kaikkitietävä viisastelija, mutta sitten kasvoin ihmisenä ja soittajana:D
Trollaa rauhassa ja ota vaikka viimeinen sana kun ei mua kiinnosta nää sun kirjoittelut ja sä tuskin olet kovinkaan iso iältäsi tai soittotaidoiltasi mutta jatka vaan rauhassa kirjoittelua ;)
Paskaa soittoa jos on kuitenkin noin 6 vuotta soitettu kitaraa.
Adagio. Kyllä Malmsteenin adagion jälkeen ei pysty muita kuuntelemaan.
Tavallaan tämäkin on tietyllä tavalla "oma sovitus".
Jos trollaus on sitä, että on eri mieltä sun kanssa, niin sittenpähän on.
Kyllä vaan oon oman kokemukseni kautta huomannu, että juuri sellaset tyypit, jotka on oppinu jotain ja luulevat tietävänsä kaiken, on just niitä jotka ovat kaikkein kovimpia kritisoimaan ja napisemaan kaikista pikkuvirheistä ym.
Sitten taas ne konkarit, joilla on kokemusta, rutiinia ja jotka ihan oikeasti osaavat, on paljon avarakatseisempia, suvaitsevaisempia eikä niillä ole tarvetta päteä:D
Säkin puhut kokemuksesta ja syytät muita siitä mitä itte teet, jätkällä ei ole täällä muuta tekemistä kuin arvostella toisia ja napista jonkun kirjoittamista mielipiteistä ja päälle sanoa viisastelijaksi ja vieläpä samaan syssyyn mainita kasvaneensa ihmisenä ja soittajana.
Itte olet juurikin sitä mitä kirjoitat jos nyt yleensäkään tajuat mitä tällä tarkoitan ja osta elämä.
Ime mun penaalia. Mulla on kokemusta vaikka kuinka teihin muihin verrattuna ja toisen soittamisen arvosteleminen on paskatouhua.
Mä olen avarakatseinen mitä te muut ette ole eikä mulla ole tarvetta päteä:D
Sanoin vaan että oon päässy sen vaiheen yli, jossa ollaan niin kaikkitietäväisiä ja mennään keikoillekin vaan naureskelemaan jokaiselle virheelle!
Oikeasti kokeneiden ammattilaisten tai puoliammattilaisten keskuudessa ei vaan tällaseen asenteeseen useinkaan törmää. Ei tässä yhtään mistään muusta oo kyse.
Herjaat minua Trollauksesta ja itse kirjottelet mukamas minun nimissä jotain "Ime mun penaalia" -juttuja:D
Joissakin psykologisissa tutkimuksissa on itse asiassa todettu, että huippuosaajaksi voi kehittyä vain tekemällä koko ajan haastavampia tehtäviä. Toisin sanottuna myös itselleen vaikeampia kappaleita kannattaa yrittää soittaa, jos tahtoo kehittyä hyväksi soittajaksi. Alussa voi tulla paljon virheitä, mutta asia voi korjaantua harjoittelemisen avulla.
Toisaalta pienet virheet eivät ole aina edes haitallisia, miksi harjoitteluvaiheessa saatua palautetta ei kannata pelästyä. Moni, joka ei osaa soittaa itse yhtään kitaraa varmaan kehuisi tuotakin videota, että: "Vau, löytyypäs siitä hyviä kitaristeja!" Saatu palaute riippuu siis tietenkin kohdeyleisöstä, ja kokeneemmilta soittajilta voi saada hyviä neuvoja siihen, missä olisi parantamisen varaa ja miten erilaiset asiat kannattaa toteuttaa niin sanotusti "ilman turhia nipotuksia". Esimerkiksi erilaiset musiikki- ja kansalaisopistojen soitonopettajat voivat toimia tällaisina ihmisinä. Muun muassa kansalaisopistojen soittotunneilla käy hyvin erilaisia ja erilaisella taitotasolla soittavia ihmisiä, minkä takia opettajilla pitää olla kyky huomioda samaan aikaan oppilaan toiveita taitotasoon suhteutettuna. Ainakin koen saaneeni hyviä neuvoja ja palautetta vanhoilta soitonopettajiltani. Minut on myös kutsuttu erillisellä kirjeellä musiikkikasvatuksen pääsykokeisiin yliopistoon, jossa vaaditaan musiikkiopiston taitotasoa, vaikka en ole opiskellut koskaan musiikkiopistossa.
Toisin sanottuna soitonopettajien taitavuus ei siis riipu välttämättä siitä, missä opistossa soittaa tai harrastaa musiikkia, mutta tavat joilla oppilaat valitaan opistoihin ovat hyvin erilaisia. Musiikkiopistoissa pitää esitellä soittotaitojaan erillisten pääsykokeiden kautta, jos on soittanut aikaisemmin jotakin, miksi sinne valikoituu vain valmiiksi hyviä soittajia, mutta opettajilla pitää olla silti paljon taitoja suhteuttaa musiikkiopistoissa painottuvaa teoriatietämystä käytäntöön. Kansalaisopistossa puolestaan riittää perusnuottien osaaminen, eikä kappaleita soiteta tietyssä järjestyksessä tutkintoja tehden, miksi myös kansalaisopiston opettajilla pitää olla laaja-alainen taito soveltaa asioita käytäntöön. Toisin sanottuna kaikenlaisilta soitonopettajilta voi saada ihan yhtä hyviä neuvoja siitä riippumatta, missä harrastaa musiikkia, koska myös osalla heistä on paljon kokemusta esiintymisestä ja musiikkialasta.
Kansalaisopiston puolella soitonopettajinani/orkesteriharjoitusten vetäjinä toimineita henkilöitä ovat muun muassa puolalainen jazzmuusikko Krystian Tesarczyk, joka on esiintynyt orkestereineen mm. Prahassa ja on lähdössä tänä kesänä orkesterinsa kanssa Kiinaan (minne en ole tosin itse lähdössä huonon rahatilanteen ja kesätöiden takia) sekä useita sävellyksiä Teostolle tehnyt Kari Montonen, joka toimii myös bluesyhtyeen Kapa Montonen & Bluesment Brothers keulakuvana tehden itse yhtyeensä sävellykset. Olen tosin ihmetellyt joskus, miksi hän säveltää sellaisia pelkistettyjä ja yksiäänisiä kappaleita, vaikka olemme käyneet soittotunneilla läpi huomattavasti moniäänisempiä kappaleita ja monimutkaisempia soittotekniikoita kuin joilla hän itse soittaa esiintyessään:
http://www.youtube.com/watch?v=40c4OLvMIpY&feature=youtu.be
Vähä spugen näköstä kun vanhat äijät rokkaa. Surettaa.
Skebaa jaksetaan snäbää ja koko ajan bylsii vain nuorena.
Vanhana ei mitään.
Skittaan yläikäräjä : kielletty yli 25 vuotiailta.
Ehkä sais ostaa kitara-ajokortin vaikka 500 egee/vuosi kun on yli 25.
Jonka kunnat jakais nuorille rokkareille viinan ostoon.
Vanhat (= yli 30 ) älkää soittako skebaa, pliiiiiiis !
Mutta jospa ajateltaisiin asiaa toisesta näkökulmasta: meistä kaikista tulee joskus yli 30-vuotiaita, jos elämä sujuu sillä tavalla kuin pitää! Itse aion soittaa kitaraa vielä silloinkin, jos aikaa riittää ja vaikka en näyttäisi ihan yhtä hehkeältä kuin joskus 14-vuotiaana. Tiedän myös soitonopettajia, jotka ovat yli 50- ja yli 60-vuotiaita. He ovat olleet oikeastaan kaikista parhaimpia opettamaan iän myötä karttuneen kärsivällisyyden myötä, vaikka eivät ole itse mitään muusikkoja tai artisteja. Muun muassa ensimmäinen kitaransoitonopettajani oli jäämässä eläkkeelle minua opettaessaan, ja kosketinsoitonopettajani ei ole ollut koskaan alle 40-vuotias. Kävin niillä soittotunneilla ainoastaan 2 vuotta, minkä seurauksena voin säveltää nykyisin tällä tavalla:
http://www.youtube.com/watch?v=tDlom3coSY0
Tiedän että tuossa kappaleessa olisi tosin vielä parantamisen varaa, mutta eiköhän se harjoittelulla onnistu... Eli hyväksyisin joka tapauksessa itse soittajiksi muitakin henkilöitä kuin alle 20-vuotiaiata poikia tai nuoria neitoja jotka muistuttavat Miss Suomi-finalisteja.
Mitähän tyylisuuntaa tämä edustaa?
Anteeksi vaan, mutta minusta kuulostaa siltä, kun sointuja ois lätkitty summan mutikassa peräkkäin?! Jos ois joku teema/melodia, joka sitos paketin yhteen, muttaku ei oikeen ollu sitäkään...
Ei pitäs arvostella, ku ite ei saa mitään koskaan aikaseks!:D Ehkä tämä nyt ei vaan sitten ollu musiikkia minun makuuni;D
minä aloitin vähän tosissani n. 35-7 vuot. ja nyt 57v teen tanssikeikkaa ja ym rokista -humppaan väliltä. edelleen täysi amatööri. kelpaan hyvin tanssijoille. 2 eri bändiä on. toises rautalankamaisempaa ja toinen tavallista tanssimusaa. siitä vaan