seuraamisesta

Taitaa olla tuolla näyttelypuolella se käsi ja hihnan kautta yhteys koiraan se tärkein väline.
Se suhde koiraan millä kukin tekee sen näyttävyyden esiintyä on koiran ja esittäjän välinen juttu, ei ole jatkuvaa höpötystäkään kehässä kiva katsoa.
Jos koira ei ole oppinut treenien ja näyttelyiden eroa, on taas vaan lähdettävä harjoittelu A:sta

isoisoäiti kirjoitti:

Taitaa olla tuolla näyttelypuolella se käsi ja hihnan kautta yhteys koiraan se tärkein väline.
Se suhde koiraan millä kukin tekee sen näyttävyyden esiintyä on koiran ja esittäjän välinen juttu, ei ole jatkuvaa höpötystäkään kehässä kiva katsoa.
Jos koira ei ole oppinut treenien ja näyttelyiden eroa, on taas vaan lähdettävä harjoittelu A:sta

Lue lisää

Ton muuten näkee taitavan handlerin toimintaa seuratessa, siinäkin "lajissa" on taitavat ja lahjakkaat osaajansa.
Kädellä ja hihnalla saavat kokemattomammankin koiran kulkemaan upeasti.

Joillain on se kultainen käsi =)

clarma kirjoitti:

Ton muuten näkee taitavan handlerin toimintaa seuratessa, siinäkin "lajissa" on taitavat ja lahjakkaat osaajansa.
Kädellä ja hihnalla saavat kokemattomammankin koiran kulkemaan upeasti.

Joillain on se kultainen käsi =)

Lue lisää

Siinäpä sitä näyttelyjuttu tulikin selväksi, kultainen käsi....

Mielestäni se on enemmänkin ulkomuotosilmä, millä piilotat näkymättömämmin koiran virheet, luot siihen esiintymisvireen joka on itsellä hallinnassa, sillä sekään ei saa keikahtaa hassuttelun puolelle.
Aivan yksinkertaisin ohjaajan sääntö on näyttelypuolella : älä koske siihen kohtaan koiraa missä sen pahin virhe on. En tiedä ymmärsitkö mitä sillä tarkoitan, mutta jos näyttelyissä käyt, saattaa seuraavasta arvostelusta puuttua koiran oleellinen virhe.

Katsekontaktia, voi opettaa kaikessa missä on koiralle jotain odotusarvoa ja aina katseesta ylipäätään huomioida. Ruokailu->odotus->katsekontaktin kautta lupa-> pidennetään väliä jne..ulosmenot, hihnanlaitot jne..arjen jutut

Pääasia että katsekontakti ei ole liian vaativa ja pitkäkestoinen kerrallaan.. ulkona kannattaisi ehkä treenata esim. säännöllisesti mutta lyhytkestoisesti..Hyvä on myös huomioida että koira pitää myös kontaktia korvillaan. Kokeile, kun kävelet sanomalla jotain, niin reagoiko koiran korvat, jos niin kehut, jos ei niin siihenkin treeniä....Tarkoitus on että tuo yhteys=kontakti rakentuisi ketjuksi. Kutsu->sana=koiran reagointi. Hyvin selviää urakasta ilman insinöörintutkintoa, kun pitää malttia ja huomioi ajoituksen ja edistyksen = oppii lukemaan koiraa ja koira ohjaajansa.

Siis kisaseuraamisestako on kyse ?

Tossa yllä olikin ihan hyviä vinkkejä, kantsii pätkissä alkaa reenaa ruokaillessa (aina, tekee aika monta reenikertaa vuoteen sekin) ja ulkona. Voit nopeuttaa koiran katsekontaktin hiffaamista vaikka opettamalla sille "koppipalkan", eli sylkäset sille namin suusta. Sitten kun se tuijottelee sinne sun lärviis, puhut pikkasen sille jotain ja kun vilkasee silmiin - sylkäset.
Siis jos tuntuu ettei meinaa muilla keinoin tajuta mistä kyse.

Jos palloa tms käyttää vaikka leuan alla, niin kantsii varautua muutamaan "kolariin" jossain vaiheessa. Siinä saattaa vähän huuli turvota ;)

Sitten jos on vaikka istumassa tai maassa oottamassa ruokakipolle pääsyä, odottelet että vilkasee sua kerrankin ja saman tien "vapaa!".
Jos ajoitus onnistuu, oppivat yleensä parista kerrasta mitä haet.

Minä aloitan aina ihka pohjalta...
Katsekontakti esim.lattialla istuen,ja koira eteen.Alussa makupala leuan alle,ja kun koira oppii vähän jo suuntaa,niin käsi pois.Kun koira vilkaisee kasvoihin(silmiin),niin nopeasti palkka.Jonkun ajan päästä yhdistetään sana.Sitten harjoitusta.
Sitten vaikeutetaan eli makupalan voi viedä kädessä vaikka "sivuille",ja kun koira vilkaisee oikeaa paikka,kasvoja,niin palkka.
Tuo ensin opetetaan kunnolla.
Sitten vaan harjoitellaan eri tilanteissa.

Seuraamiseen sitten opetetaan toki itse seuraamisliike.Eli kontaktin lisäksi oikea paikka ym.Pelkällä kontaktillahan koko kuvio ei hoidu.
Katsekontaktihan on jo sitten ihan helppo yhdistää seuraamiseen,kun se on jo kunnolla opetettu ;)

Tuosta koppipalkasta sen verran,että muuten hyvä,mutta kannattaa sitten treenata sitä omana juttuna,että varmasti itse osaa oikein ja koira saa kiinni(kaikki koirat ei opi tuotakaan ihan varmaksi).Nimittäin jos paljon,joskus riittää muutamakin huti,niin fiksu koira saattaa oppia pilkkimään maasta...
Se on kin sitten oma lukunsa saada oppimaan pois...
Varsinki jos kokeisiin aikoo.
Varmempi tapa on ottaa se makupala ,ns.suusta,antaa kädestä oikeasta suunnasta.

molossi kirjoitti:

Minä aloitan aina ihka pohjalta...
Katsekontakti esim.lattialla istuen,ja koira eteen.Alussa makupala leuan alle,ja kun koira oppii vähän jo suuntaa,niin käsi pois.Kun koira vilkaisee kasvoihin(silmiin),niin nopeasti palkka.Jonkun ajan päästä yhdistetään sana.Sitten harjoitusta.
Sitten vaikeutetaan eli makupalan voi viedä kädessä vaikka "sivuille",ja kun koira vilkaisee oikeaa paikka,kasvoja,niin palkka.
Tuo ensin opetetaan kunnolla.
Sitten vaan harjoitellaan eri tilanteissa.

Seuraamiseen sitten opetetaan toki itse seuraamisliike.Eli kontaktin lisäksi oikea paikka ym.Pelkällä kontaktillahan koko kuvio ei hoidu.
Katsekontaktihan on jo sitten ihan helppo yhdistää seuraamiseen,kun se on jo kunnolla opetettu ;)

Tuosta koppipalkasta sen verran,että muuten hyvä,mutta kannattaa sitten treenata sitä omana juttuna,että varmasti itse osaa oikein ja koira saa kiinni(kaikki koirat ei opi tuotakaan ihan varmaksi).Nimittäin jos paljon,joskus riittää muutamakin huti,niin fiksu koira saattaa oppia pilkkimään maasta...
Se on kin sitten oma lukunsa saada oppimaan pois...
Varsinki jos kokeisiin aikoo.
Varmempi tapa on ottaa se makupala ,ns.suusta,antaa kädestä oikeasta suunnasta.

Lue lisää

Juu, eihän se suusta sylkäisy ole paras vaihtoehto kuin siihen innokkaasti mukaan lähtevälle koiralle. Erilaisia tapoja voi kokeilla, etsiä sitä mikä sopii omalle koiralle ja omalle kropalle. Se on vähän tekniikkalajikin.
Eikä kaikki tykkää niitä makkaranpaloja lämmitellä siellä poskessa=).

Mulla on niin ahne koira, että yrittää varmasti napata ja ollaan nimenomaan ensin opeteteltu se ihan erikseen helpommissa tilanteissa kuten esim istumisessa. On aika innoissaan aina siitä jutusta.

Jos taas pitää lelua leuan alla esim seuraamisessa, koira alkaa usein kiertämään eteen ja sitä joutuu korjailemaan samalla. Saattaa myös tosiaan koettaa napata sen joten varuillaan pitää olla ettei tuu nenä kipeäksi ;).

Sen tekniikan jos saa toimimaan, siitä on äärettömän helppo palkita kesken seuraamisen yllättäen paitsi kun se jääkin kiinni tohon paidanreunukseen ja...

Itte oon aina miksaillut eri keinoja ja etsinyt sitä molemmille ja tilanteeseen sopivaa. Ahneelle koiralle paras reenitilanne on ruokailuaika, jolloin voi vähitellen pitkittää hommia "istu,maahan, seuraa, sivulle, hypi, laula aaria, vie roskat" ;)