http://www.iltalehti.fi/perhe/2013041116890869_pr.shtml
Sanonpa suoraan, että en tunne myötätuntoa. En sitten ollenkaan.
Sanonpa suoraan, että en tunne myötätuntoa. En sitten ollenkaan.
YH-perheissä suurin köyhyysriski
Sääli heikkoutta
16133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Säälisi menee hukkaan. Sillä ei ole mitään käyttöä. Jos siität jälkeläisiä muista ottaa heistä vastuuta. Ajan antaminen on rahaa tärkeämpää.
Ajan antaminen on todella rahaa tärkeämpää. Oikeastaan osoitin sanani yh-äideille. Yh-isät ovat yleensä vastuullisia miehiä.
Ja yh-äiditkö eivät ole vastuullisia? Miten yh-äidin vastuullisuus eroaa yh-isän vastuullisuudesta?
Eli kaikki yh-äidit ovat samasta muotista ja yh-isit sankareita? Oletko saanut pakit yh-äidiltä vai onko lapsesi äiti jättänyt sinut? Ei tuollaista aivopierua voi muuten muodostua. Niin moni liitto kariutuu tänä päivänä ja tuskin aina se nainen (äiti) on jättävä osapuoli. Erikseen on sitten ne naiset, jotka saavat lapsen yhden illan suhteesta. Mutta sitä varten miehet voivat kantaa kortsuja.
yht-äidit eivät kasvata pojista miehiä vaan vässyköitä, jotka syrjäytyy yhteiskunnasta ja päätyy sinkut palstalle ruikuttamaan naisettomuuttaan.
Melko yksisilmäinen katsantokanta.
En voi puhua muiden kuin itseni puolesta, mutta oman poikani aion kyllä kasvattaa kaikkea muuta kuin vässykäksi. Lapsella on myös isä aktiivisesti mukana elämässään ja jaamme kasvatusvastuun yhdessä eli vaikka me vanhemmat emme enää yhdessä olekaan, emme silti aio kummatkaan päästää irti kasvatusvastuustamme. Ymmärrämme kummatkin molempien vanhempien tärkeyden lapselle emmekä halua estää lasta ylläpitämästä vahvaa sidettä kumpaankin vanhempaansa.
Eromme jälkeen on ollut mielenkiintoista huomata, miten paljon arvostelua yksinhuoltajat saavat osakseen. Ennakkoluulot tuntuvat ihan käsittämättömiltä; eron jälkeen erityisesti nainen on vain elareita vinkuva, kevytkenkäinen, epätoivoinen" ämmä", joka etsii lapselleen uutta isää ja joka on joutunut tilanteeseen ns omaa syytään eli tehnyt lapsen vastuuttoman retkun kanssa. Ehkä joku onkin, en tiedä eikä edes kuulu minulle, mutta se, että ventovieraat ihmiset tuomitsevat yksinhuoltajia tietämättä taustoja, kertoo mielestäni enemmän arvostelijoista kuin yksinhuoltajista.
Helposti unohdetaan, että syitä yksinhuoltajuudelle on lukuisia. Joku on sitä omasta tahdostaan, toinen on siihen pakotettu, jotain on kohdannut kuolemantapaus tms. Kukaan ulkopuolinen ei voi täysin tietää syitä miksi joku on yksinhuoltaja eikä ne syyt ulkopuolisille kuulukaan. Olipa syyt mitkä tahansa, yksinhuoltajaperheet ovat perheitä siinä missä mikä tahansa muu perhemuoto. Toki olisin itsekin mieluiten ydinperheenä lapseni kasvattanut, mutta toisin kävi.
Toivon, että selviät elämästä kokematta rankkaa eroa tai yksinhuoltajuutta, mutta toivoisin myös ettet kuvittelisi olevasi asemassa, mikä oikeuttaa sinut tekemään tuntemattomista ihmisistä arvioita perustuen pelkästään omaan pieneen maailmankuvaasi.
Olette fiksuja, jos olette noin sopineet, mutta et ole sanan varsinaisessa merkityksessä yksinhuoltaja, jos lasten isä on mukana kasvatuksessa.
Yksinhuoltajuuden ongelman ydin on siinä, että lapsi kasvaa ilman isää. Erityisen vahingollista se on pojille. Poika tarvitsee tasapainoisen miehen mallin, jotta voi kasvaa tasapainoiseksi ja kypsäksi mieheksi. Isättä kasvaminen johtaa hyvin usein syrjäytymiseen, huono-osaisuuteen ja moniongelmaisuuteen.
Myös tytöt tarvitsevat isän itselleen. Jos tyttölapsi kasvaa ilman isää, niin kyllä siinä ovat mahdollisuudet muodostaa parisuhteita ja kyvyt kommunikoida miessukupuolen kanssa aika vajavaiset. Tämä johtaa vain ajelehtimiseen ja epärealistisiin odotuksiin miehiltä.
Syyt yksinhuoltajuudelle ovat tietysti monet. Aina voi tulla ennakoimaton tragedia, kuolema tms. Lähtökohtaisesti ei kuitenkaan kantta hankkia lapsia, jos itsellä on ongelmia, ei pysty toimimaan parisuhteessa ja ylläpitämään niitä tai taloudellinen asema on heikko. Kyllä niitä lapsiakin pitää vähän ajatella eikä vain itseään. Eikä lapsia pidä hankkia, jos ei ole varman, että heillä on lähes varmasti pysyvästi kaksi vanhempaa elämässään.
Itsekkyys, ajattelemattomuus ja kyvyttömyys ovat päivän sanoja. Väärät ihmiset hankkivat liikaa lapsia. Näin se ikävä kyllä on. Joskus oikein ihmetyttää, että miksi fiksuilla ja tasapainoisilla ihmisillä on vain pari lasta, mutta niillä kaikista kyvyttömimillä aina hirveä määrä.
Olen lähes samaa mieltä kanssasi kaikesta kirjoittamastasi. Lapsen saamista tulee todella harkita ja vastuu lapsesta on kannettava, jos lapsen tähän maailmaan päättää hankkia. Molemman vanhemman rakkaus ja huolenpito on lapselle ensiarvoisen tärkeää eikä yksikään lapsi ansaitsisi jäädä ilman niitä.
Elämä ei kuitenkaan aina suju kuten elokuvissa. Ihmiset erehtyvät, luottavat vääriin ihmisiin, pettävät toisiaan jne. Jokaisella meistä on oma tarinamme eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita tietämättä toisen ihmisen taustoista mitään. Sen sijaan, että käytettäisiin energiaa ihmisten mollaamiseen ja lannistamiseen, sama energia voitaisiin kohdistaa lasten hyvinvoinnin turvaamiseen ja kaikenlaisten perheiden tukemiseen.
Itse sain lapsen oltuani yhdessä exäni kanssa vuosia. Meillä oli asiat ns kunnossa. Suhteemme oli vakiintunut, kuvioissa ei ole missään vaiheessa ollut väkivaltaa, alkoholismia tms, taloudellinen tilanteemme oli hyvä (ja on edelleen) eli olosuhteet lapsen kannalta olivat hyvät. Asiat eivät kuitenkaan lopulta menneet suunnitellusti. Rankka muistutus siitä, ettei elämää voi käsikirjoittaa...
En ole yksinhuoltaja siinä mielessä, että lapsellani on tosiaan kaksi huoltajaa ja kummankin vanhemman rooli hänen elämässään on merkittävä. En siis joudu kantamaan vastuuta lapsesta yksin vaikka siitäkin kyllä tarvittaessa selviäisin. Kohtaan yllättävän paljon ennakkoluuloja sen takia, että olen äiti ja sinkku. Nuo kaksi asiaa yhdistettynä riittävät ilmeisesti joillekin siihen, että ei tarvitse osoittaa minkäänlaista kunnioitusta.
Onneksi ne tärkeät ihmiset, joilla on aidosti merkitystä ovat suhtautuneet aivan ihanasti enkä ole saanut osakseni mitään muuta kuin tukea ja välittämistä. Kunpa ihmiset osaisivat osoittaa noita enemmän myös ventovieraita kohtaan...
Tuskin kukaan yh myötätuntoasi kaipaakaan :)
no mitä sitten tunnet? kiihotusta? tekisikö mieli astua isolla saappaalla jonkun köyhän yh-äidin naamalle ja nauraa? kerro ihmeessä. ehkä voimme yhdessä selvittää miksi olet niin tunteeton.
tiesitkö muuten, että akateemisessa maailmasta tuli ehdotus, että tunteisiin kykenemättömät, eli siis empatiaan kykenemättömät pitäisi luokitella vammaisiksi?
Mun mielestä tuossa ei ole yhtään mitään hauskaa. Vastuuttomat ja kyvyttömät vanhemmat kasvattavat kyvyttömiä ja ongelmaisia lapsia. Noiden yh-äitien (siis suurin osa yksinhuoltajistahan on naisia) lapset kasvavat paljon todennäköisemmin kieroon, ja heillä on enemmän vaikeuksia kuin ydinperheiden lapsilla.
Noiden naisten lapset ovat juuri niitä, joille tulee mielenterveys- ja päihdeongelmia, ja jotka päätyvät at-miehinä kortistoon. Lisäksi noilla pojilla on lisääntynyt riski ajautua rikollisuuden pariin. Heidän tyttärensä ovat todennäköisesti niitä, jotka ottavat tatuointeja, harrastavat holtitonta seksiä ja pamahtavat paksuksi nuorella iällä jääden yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolele. Köyhyys kasaantuu ja lisää köyhyyttä.
Se on kumma, että tässä yhteiskunnasssa autolla ajoa valvotaan niin tarkasti, mutta kukaan ei valvo, ketkä ihmiset ovat kykeneviä hankkimaan lapsia.
Yksinhuoltajuus voi tietysti johtua myös siitä, että perheen isä tai äiti kuolee. Se on lähtökohtaisesti aivan erilainen tilanne, ja perheen tilanne ja vanhempien kyvyt ovat todennäköisesti niin hyvää tasoa, että lapsi voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
En todellakaan sääli yh-perheitä, ehkäisy on keksitty, jos se pettää, on abortti saatavilla käytännössä vapaasti.
Nahkapokaalit hankitaan hankkimalla, niitä ei enää "saada" nykymaailmassa, niitä hankitaan täysin tietoisesti. Omista valinnoista tulee kantaa vastuu, sitä nahkapokaalia on aivan itse himottu niin paljon, että on valmis luopumaan kaikesta muusta. Onneksi maailma muuttuu ja näitä räkätappeja ei voi maksattaa kohta muilla ihmisillä.
Kuten ätämiys, myös yksinhuoltajuus on täysin oma tietoinen valinta. Kukaan ei pakota hankkimaan kakaroita. Oma päätös.
Yksinhuoltajaksi sanotaan perhettä, jossa on vain yksi aikuinen ja lapsia. Yksinhuoltaja on erittäin usein sellainen, jolla on yhteishuoltajuus lasten toisen vanhemman kanssa. Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että toinen vanhempi on lähivanhempi ja toinen on etävanhempi. Vaikka lapset olisivat isänsä ja äitinsä luona yhtä paljon esim. joka toinen viikko, niin laki ei tunne sellaista, että lapsella voisi olla kaksi osoitetta, vaan aina toinen vanhemmista on lähivanhempi ja toinen etä. Tähän ei pidä sekoittaa esim. elatusmaksuja, joita ei tyypillisesti kumpikaan maksa, jos lasten huoltajuus on jaettu tasan.
Ehkä tämäkin viestiketju osoittaa sen, että monella ATM:llä ei ole empatiakykyä, vaan kaikki asiat katsotaan katkerasti ja kaunaisesti, jos jollain menee paremmin kuin itsellä ja jos taas itsellä menee paremmin kuin toisella, niin ollaan vahingoniloisia ja heitetään lisää lokaa niskaan. En usko, että suurimmalla osalla näillä ATM:illa kumppanin saaminen johtuu ulkonäöstä tai senttimääristä, vaan mielenterveydestä ja puutteellisesta inhimillisyydestä.
Avioliitto, parisuhteeseen panostaminen ja vaivannäkö ei takaa sitä, että parisuhde kestää ikuisesti. Vielä 80-luvun lopulla avioeroon tuomittiin, jos siihen oli lain sallima pätevä syy (esim. väkivalta, aviollinen kylmyys). Nykyisin avioeroon ei vaadita mitään syytä, vaan jos toinen kyllästyy, hänellä on oikeus lähteä vaikka samalla sekunnilla pois puolisonsa ja lastensa elämästä.
Henkilökohtaisesti toivoisin kohdistettua tukea nimenomaan lasten mielenterveystyöhön ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi paljon enemmän kuin mitä yhteiskunta tällä hetkellä panostaa. Osalla yksinhuoltajista menee ihan hyvin, jos on vakituista riittävästi palkattua työtä ja turvaverkkoa auttamassa silloinkin, kun ei jaksa. On kuitenkin paljon yksinhuoltajia (myös miehiä), joilla ei ole ketään auttamassa arjessa, töitä ei ole tai se on pätkätyötä tai huonosti palkattua tai mahdollisesti pitää tehdä kahta työtä pärjätäkseen. Ei siis ihme, jos jotkut uupuvat tai elämä lipsuu päihteidenkäytön puolelle. Kaikki YH:t eivät todellakaan ole baarissa yhden yön juttuja vonkaavia siideripissiksiä.
Mitä pahaa on köyhyydessä, kunhan ruoassa pysyy ja katto pään päällä?
Mites tytöt sitten, jos yh onkin isä niin mikä tytöstä kasvaa? Itse olen yh, sillä lasten isä on kuollut, tulen toimeen omalla palkallani, asunto on ja vakituinen työ. Aloittaja puhuu vissiin omasta kokemuksestaan, liekö äitinsä ollut kyseinen yh :D
Jep juurikin tästä syystä ei ole lisääntyminen ole koskaan houkuttanut. Onneksi olen ollut viisas enkä ole painostuksestakaan huolimatta hankkinut lapsia. Nyt voi hyvin toimeentulevana myhäillä ja häätää kaiken maailman duunarit muiden naiseten helmoihin. Voi nais parkoja...tai noh valintahan se kotileikki on.
Sääliksi käy syrjäytyneitä lapsia!