Oon tässä jo peräti neljä kuukautta tapaillut yhtä naista. Nähään nykyään aika usein ja fyysistäkin on ollut jo mukana pari kuukautta. Silti jos rupean puhumaan sitoutumisesta, seurustelusta ym. niin hän menee miettiväksi.
Ei kuulema vielä tiedä haluaisiko seurustella ja sitoutua kanssani.
Eikö 4 kuukauden tapaamisen jälkeen pitäisi kuitenkin jo tietää? Noh oisko vinkkejä miten voisin valloittaa hänen sydämensä ettei hän enää epäröisi ? Vai kannattaako luovuttaa koko homma ?
Ei kuulema vielä tiedä haluaisiko seurustella ja sitoutua kanssani.
Eikö 4 kuukauden tapaamisen jälkeen pitäisi kuitenkin jo tietää? Noh oisko vinkkejä miten voisin valloittaa hänen sydämensä ettei hän enää epäröisi ? Vai kannattaako luovuttaa koko homma ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sellasiks naiset ovat menneet. kellekkään ei kannata enää mitään vakavampaa ehdottaa ku heistä se vaikuttaa painostukselta ynnä muulta... koettu on. Sitten siinä monta kuukautta jahkataan että mitähän tästä oikeen tulee ja kannattaako asialle tuhlata sitten enää ajatustakaan. Väärin toista kohtaan sellainen jahkaaminen, ja toisen epätietoisuudessa kärventäminen. Naisista on kadonnu jo aikaa sitten se särmä ku täytyy olla niin "tasa-arvosta" että oikeen överiks menee.
Sitten ihmetellään että miks miehet tyytyy vaan siihen seksiin ja käyttävät karusti hyväks. Minkäs teet ku ei kelpaa todellinen sitoutuminenkaan.
Eiköhän noita jahkaajia ole ihan molemmissa sukupuolissa. Itsekin kai olen sellainen, joten siipeen tulee useasti. Päätökset tulevat niin hitaasti minulta. Better luck next time! ;)
Neljä kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika elämässä. Ei vielä silloin edes tunne toista kunnolla. Ei kannata painostaa vaan antaa asioiden kehittyä omalla painollaan. Kaikkien tunteet kun ei syty hetkessä, vaan pikku hiljaa...
Sekin tietysti lisää empimistä jos on juuri eronnut edellisestä suhteesta tai on tullut paljon pettymyksiä aikaisemmissa suhteista.
täytyy olla naisillakin "munat", jotta pärjää!
Tota asiaa ihmettelen suuresti koska monella miehelläkään ei todellakaan ole sitä "munaa"!!
Sinussa varmasti on miksi hän jaruttelee...Näin on ainakin omalla kohdalla ollut useammankin miehen kanssa..Jostakin asiasta pitäisi tehdä suuri kompromissa ja se on mietityttänyt. Mutta voi olla kyse muustakin...
Ei kannata ainakaan alkaa yrittämään liikaa. Ei ole mitään vippaskonstia olemassa. Anna toiselle tilaa ja ole oma itsesi. 4kk on aika lyhyt aika, mutta kun aikaa kuluu vähän vielä lisää, niin kyllä se siitä johonkin suuntaan alkaa kehittyä.
No terve - kiinnostuin aiheesta!
Minustakaan neljä kuukautta ei niin hirveen pitkä aika ole. Mutta mietipä näitä - se fyysinen puoli, miten se sujuu (oletko varma?), mitä muuten teette yhdessä (katsotte telkkua?, oletko kiinnostunut toisen tekemisistä - entäs hän sinun?, kohteletko kuin kukkaa kämmenellä (ihanaiseni), ja kuitenkin olet tosi mies! Pidättekö muuten molemmat lapsista?
Jos toinen hermostuu sitoutumiskeskusteluista, pidä taukoa - ei niin tiivistä tapaamista, mutta kuitenkin puhelimenpäässä! Mitä itse teet, kun ette ole yhdessä? Toisin sanoen; kun hän soittaa, et olekaan heti saatavilla...
Tässä mietteitä - saattaahaan olla, ettei teitä ole luotu toisillenne....
joskus siinä käy niin, mutta voi olla että sinun harmikseen hän miettii kiinnostusta sinua kohtaan. siis että onko kiinnostunut vai ei. se minulla aina kestää ja lopulta en ole ja silti "vastaan myönteisesti". mutta ei aikaakaan kun jo ehdotan kaveruutta. ajattelen aina että ehkä opin pitämään hänestä enemmän, mutta totuus on että tunnen oloni vain vaivautuneeksi.
no nyt aloin selittää ihan omiani :)
niin vastaukseni on siis että kysy naiselta että haluaako hän avoimen suhteen, jossa hän saisi vapaasti mennä.. tai sitten että jos hän kerran Harkitsee seurustelua, sitoutumista sinun kanssasi.. varaudu kieltävään vastaukseen.