Tilanne on tämä olimme pari vuotta yhdessä ,muutimme nopeasti yhteen ja exän vanhemmat lähes asui meillä,no minusta tuli heille kuin oma perheen jäsen,suhteen katkettua,jonka oikeaa syytä en vieläkään oikein tiedä,saattaa olla että jompikumpi pölähtää pihalle ihmettelemään,erosta on kuitenkin jo melkein vuosi,itseäni asia ottaa päähän kun en haluisi olla enää tekemisissä,varsinkaan kun exäkin muuttunut tosi mulkuksi minua kohtaan,salailee asioita minulta ja puhuu minulle aivan toista kuin muille,ja kieltää kavereita kertomasta minulle asian oikeaa laitaa...
Mitä pitäisi tehdä kun en kehtaa ainakaan suoraan sanoa asiasta,sen jälkeen varmaan paskaa vasta niskaan tulisikin..pitäisikö pyytää joku kaveri (nainen) käymään silloin kun tiedän että on tulossa(joskus saattaa soittaa) jos vaikka luulisi että on uusi emäntä talossa tai vastaavaa,ei sekään taida mennä hyvin..
Viime kerta oli paras,exän isä soitti pihalta minulle että asunko vielä samassa talossa kun en ollut huomannut tuloa:D ei helvetti.
Tuntuu että välillä ajelevat vaan ohi kytätäkseen asioitani.
Mitä pitäisi tehdä kun en kehtaa ainakaan suoraan sanoa asiasta,sen jälkeen varmaan paskaa vasta niskaan tulisikin..pitäisikö pyytää joku kaveri (nainen) käymään silloin kun tiedän että on tulossa(joskus saattaa soittaa) jos vaikka luulisi että on uusi emäntä talossa tai vastaavaa,ei sekään taida mennä hyvin..
Viime kerta oli paras,exän isä soitti pihalta minulle että asunko vielä samassa talossa kun en ollut huomannut tuloa:D ei helvetti.
Tuntuu että välillä ajelevat vaan ohi kytätäkseen asioitani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota asia suoraan puheeksi. Syitä on satoja, oikeita sytiä. Kerro rehellisesti omasi kuten sivistynyt, fiksu ihminen tekee, sen voi tehdä loukkaamatta. Ehkä joku näistä? Sano että sinä et halua loukata ex-puolisoasi ja hän tarvitsee itse omat läheisensä ympärilleen. Sano että exälläsi on kenties kohta jo uusi kumppani, ja kunnioituksesta tätäkin kohtaan on parempi että yhteydenpito vähenee, niin uudella on mahdollisuus solmia siteet kumppaninsa sukuun ilman että hän tuntee olonsa epätoivotuksi. Voit myös sanoa, että on itsellesi tuskallista nähdä heitä, sillä vaikka he ovat hienoja ihmisiä, he muistuttavat sinua mennneestä. Voit myös sanoa, että haluat irtautua exäsi elämästä kaikin tavoin, etkä halua kuulla mitä hänen elämäänsä kuuluu, ja tunnet olosi huonoksi, kun tulet muistutetuksi, vaikka hienojenkin ihmisten kautta.
Uskon että ex:n vanhammat pitivät sinusta ja haluavat jatkaa sinun kanssa yhdeydenpitoa.
Toki on epäkohteliasta olla jo pihalla, jotenkin pitäisi sopia käynneistä.
No mitä nämä vanhammat keskustelevat kanssasi, sekin kertoo miksi ovat noin lähellä.
Kuitenkin minulle jää tunne, että eivät toivo sinulla pahaa, vaan ihan halauvat pitää yhdeyden edelleen.
Teillä oli vain kaksi vuotta, mutta arvaapa milta tuntuu kun on tuntenut ja elänyt yhdessä noin 20 vuotta.
Kun te eroavat ihmsiet jollakin tasolla edes ajattelisitte kuinka vaikeaa eronne on läheisillenne ja he joutuvatt tilanteeseen todella kuin nyrkin iskusta.
Ei todellakaan tiesä missä on lupa olla tia mitä on lupa puhua, riisto on hirmuinen ja mitä teette juoksette pakoon, jätätte aivan yksin kaikkien valaheiden ja tietämättömyyden sekaan.
Vanhemmillenne siitä selviytyminen on ankaraa ponnistelua, siinä on pelko oman lapsen elämän puolesta, mahdollisten lastenlasten puolesta.
Tilanne on suorastaan hirvittävä.
Ei kenenkään tarvitse kertoa kellekään ulkopuoliselle, miksi ero on tullut. Ei edes sukulaisille. Tottakai sukulaiset ja tuttavat sitä arvailevat ja rohkeimmat kysyvät suoraankin, mutta se on vaan eronneen pariskunnan välinen asia. Mitä se suakin auttaisi, jos sun lapsesi esim. kertoisi, että puoliso petti tai itse petin ja ero tuli siitä syystä? Alkaisitko tuomita jompaa kumpaa? Valitsisitko puolesi eron syyn perusteella? Kirjoituksestasi päätellen tekisit valinnan.
Mä uskon, että monet ei kerro eron syitä juuri sen takia, ettei sukulaisten tarvitse valita kumman puolella he ovat. Koska niinhän siinä käy. Jokainen elää tavallaan ja muiden on siihen vaan sopeuduttava olkoompa kyse kahden tai kahdenkymmenen vuoden liiton päättymisestä.
Eihän suakaan kukaan pakota pysyttelemaan eroavasta pariskunnasta vain siitä syystä, ettei sulle ole kerrottu eron syitä. Sä voit olla heidän molempien tukena, tuskin ovat sitä sinulta kieltäneet. Tuli myös mieleen, ettei moni pariskunta kerro eronsa syytä kaikille, koska eivät luota kaikkiin ihmisiin, eivät edes sukulaisiinsa. Eivät halua asioitaan ruodittavan selkänsä takana. Vaikka niinhän ihmiset tekeekin.
Kun itse erosin, syitä ei kerrottu kellekään. Näin yhdessä sovittiin. Kyselyihin vastattiin, että meidän välinen asia, emme halua kellekään siitä puhua. Viksuttihan ne sukulaiset aikansa, varmasti puhuivat pahaakin meistä. Lopulta hyväksyivät, kun huomasivat, ettei me ihmisinä mihinkään muututtu. Ei vaan enää asuttu yhdessä.
Tietenkin te eronneet olettte sitä mieltä, että mikään ei kuulu läheisille.
Vaan teiltä unohtuu yksi tärkeä asia siinä, se spekulointi alkaa, alkaa vanhempien moittiminen.
Entäs sitten lapsenne, pienet lapsenne, ymmärrättekö lainkaan, että hekin tarvitsisivat ikäiselleen sopivan totuuden jonka täytyy vielä elää sitä mukaa kuin he kasvavat aikuisemmiksi ja ymmärtäksi.
Lapsenne nimittäin, alkavat nöhdä ja miettiä kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa ja saattavat joutua aivan valtavaan mielentilaan havaitessaan miten on totuus.
Se valtavaa miten ihmiset haluavat loukata teidän vanhempianne eroistanne, siinä todella syyllistetään, aletaan karttaa.
Toisen vanhammat saattavat syytellä rankastikin toisen vanhempia, tämän vuoksi on hyvä kertoa joka suuntaan ihan sama selvitys erostanne.
Ei todellakaan ole yksin oma asianne, minnekä pääsevät pakoon lapsenne tai vanhempanne näitä sovauksia, syytöksiä. Ja lisänä on vielä huoli teistä eronneista, sillä sekopäitähän eronneet usein ovat, mistään ei välitetä, millään ei ole väliä, uusia suhteita etsitään kiivaasti, pitää juosta yhtenään etsimään jotakin ja pian on käsipuolessa uusi ihminen, usein eronnut ja ihmisyytensä menettänyt, hän alkaa nujertaa teitä ulos lastenne elämästä, vanhempien luota.
Kuukaa tämä on aivan tosiasiaa, eikä mitään leikkiä.
Se on elämän suurin muutos lapsillenne ja vanhemmillenne aika monesti, heiltä viedään mahdollisuus onnelliseen elämään.
Olisi sentään jotain jos edes jollakin tapaa varoittaisitte ja kertoisitte mikä mättää noin pahoin, oikeus on kuulla pettämisestäkin.
Mutta kovin on vaikeaa ottaa vastaan näitä uusia kumppaneitanne tällaisen kohtelun jälkeen.