Eli kuinka kauan paras versiosi on ollut markkinoilla? Ikävää miettiä tällaista, mutta tosiasia on, että luonteen kehittyminen vie useinkin kauemmin kuin ulkonäön. Tässä mielessä ajateltuna sinkkuusjaksot eivät ole tasavertaisia. Itse olen kaivannut tyttöystävää vakavissani n.19-vuotiaasta asti ja haaveillut n.15-vuotiaasta asti.
-
Kuitenkin tuo aika on mennyt osaksi 'hukkaan' siinä mielessä (yksinäisyyden lisäksi) että en ole ollut yhtä kypsä ja 'hyvä' ihminen kuin nyt kuin osan noista vuosista. Toki naisena olisin silti mennyt kaupaksi ihan hyvin.
En tiedä voinko enää tulla tästä paremmaksi, täytettyäni nyt 28, mutta uskon sen olevan täysin mahdollista.Tunnen rotevoituneeni henkisesti ja huomannut olevani jopa yllättävän rohkea joissakin asioissa, toisaalta ajankulku on jollakin tavalla vienyt minua myös entistä sentimentaalisempaan suuntaan eli tavallaan kahtaalle. Ehkä se on pitkäaikaisen sinkkuuden aiheuttamaa traumaa.
Nuorempi kuin 22: Pitkän ja vaikean syrjäytymisputken jälkeen harjoittelin ihmisten kanssa oloa. En ollut mikään pahis, mutta olin hyvin impulsiivinen ja levoton omalla sisäisellä tavallani ja kapinoin toisten sosiaalisia normeja vastaan epätavallisella käytöksellä. Valitettavasti noita samoja aikoja menetin myös useita tilaisuuksia.
Kun olin 22 ja minulla oli kesäromanssi, oli minulla vielä selvästi enemmän negatiivisia piirteitä kuin nyt. Suurempi epävarmuus, korostunut analyyttisyys, liiallinen palvominen ja uteliaisuus. Olin esim.kiinnostunut historiasta vähän periaatteen.miehen tapaan. No olen toki yhä, mutta pystyn käsittelemään asiaa sulavammin.
23-vuotiaana yleinen kommunikaatiotaitoni oli huonompi nykyiseen verrattuna ja kaiketi olin suurella todennäköisyydellä takertuvaisempi kuin nyt. Tilannetajuni oli mielestäni aika normaali, mutta tein kuitenkin sellaisia 'virheitä' jotka johtivat välittömään kariutumiseen.
24v: Mielestäni olin jo varsin mukava ja monilta luonneominaisuuksilta lähes täydellinen. En tiedä voiko sitä pitää varsinaisena vikana, mutta olin joillakin tavoilla liian passiivinen ja toisaalta tein sellaisia aloitteita, joilla oli pieni onnistumisen mahdollisuus, kuten naisten kutsuminen johonkin urheilutoimintaan. Toisaalta tein myös joitakin varsin kauniita ja viattomia aloitteita ja kunnostauduin jopa sosiaalisena joissakin tilanteissa. Joissakin tapauksissa taas yritin herätellä kiinnostusta liian pitkään.
25v: Varmaan jotain lievää kehitystä tapahtui, mutta käytännössä tämä ei tullut ilmi sen suuremmin, koska mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen olivat niin paskat. No tuona vuonnahan tosin tapasin vähän enemmän ulkomaalaisia naisia, ja se paljasti heikkouksiani ehkä eniten. Ei niitä heikkouksia tosin enää suuremmin ollut.
26v: Ei tainnut tapahtua mitään, mutta enpähän sitten mokannutkaan mitään.
27: Ei tapahtunut myöskään mitään. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niin sosiaalinen ja samalla aikaa viaton, että aloin aktiivisesti paljastaa heikkouksia toisten sosiaalisissa taidoissa.
-
Kuitenkin tuo aika on mennyt osaksi 'hukkaan' siinä mielessä (yksinäisyyden lisäksi) että en ole ollut yhtä kypsä ja 'hyvä' ihminen kuin nyt kuin osan noista vuosista. Toki naisena olisin silti mennyt kaupaksi ihan hyvin.
En tiedä voinko enää tulla tästä paremmaksi, täytettyäni nyt 28, mutta uskon sen olevan täysin mahdollista.Tunnen rotevoituneeni henkisesti ja huomannut olevani jopa yllättävän rohkea joissakin asioissa, toisaalta ajankulku on jollakin tavalla vienyt minua myös entistä sentimentaalisempaan suuntaan eli tavallaan kahtaalle. Ehkä se on pitkäaikaisen sinkkuuden aiheuttamaa traumaa.
Nuorempi kuin 22: Pitkän ja vaikean syrjäytymisputken jälkeen harjoittelin ihmisten kanssa oloa. En ollut mikään pahis, mutta olin hyvin impulsiivinen ja levoton omalla sisäisellä tavallani ja kapinoin toisten sosiaalisia normeja vastaan epätavallisella käytöksellä. Valitettavasti noita samoja aikoja menetin myös useita tilaisuuksia.
Kun olin 22 ja minulla oli kesäromanssi, oli minulla vielä selvästi enemmän negatiivisia piirteitä kuin nyt. Suurempi epävarmuus, korostunut analyyttisyys, liiallinen palvominen ja uteliaisuus. Olin esim.kiinnostunut historiasta vähän periaatteen.miehen tapaan. No olen toki yhä, mutta pystyn käsittelemään asiaa sulavammin.
23-vuotiaana yleinen kommunikaatiotaitoni oli huonompi nykyiseen verrattuna ja kaiketi olin suurella todennäköisyydellä takertuvaisempi kuin nyt. Tilannetajuni oli mielestäni aika normaali, mutta tein kuitenkin sellaisia 'virheitä' jotka johtivat välittömään kariutumiseen.
24v: Mielestäni olin jo varsin mukava ja monilta luonneominaisuuksilta lähes täydellinen. En tiedä voiko sitä pitää varsinaisena vikana, mutta olin joillakin tavoilla liian passiivinen ja toisaalta tein sellaisia aloitteita, joilla oli pieni onnistumisen mahdollisuus, kuten naisten kutsuminen johonkin urheilutoimintaan. Toisaalta tein myös joitakin varsin kauniita ja viattomia aloitteita ja kunnostauduin jopa sosiaalisena joissakin tilanteissa. Joissakin tapauksissa taas yritin herätellä kiinnostusta liian pitkään.
25v: Varmaan jotain lievää kehitystä tapahtui, mutta käytännössä tämä ei tullut ilmi sen suuremmin, koska mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen olivat niin paskat. No tuona vuonnahan tosin tapasin vähän enemmän ulkomaalaisia naisia, ja se paljasti heikkouksiani ehkä eniten. Ei niitä heikkouksia tosin enää suuremmin ollut.
26v: Ei tainnut tapahtua mitään, mutta enpähän sitten mokannutkaan mitään.
27: Ei tapahtunut myöskään mitään. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niin sosiaalinen ja samalla aikaa viaton, että aloin aktiivisesti paljastaa heikkouksia toisten sosiaalisissa taidoissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä se jaksat analysoida aivan kuin sillä olisi yhtään mitään väliä. Vain lopputuloksella on merkitystä ja sinun lopputuloksesi näkyy olevan mielenterveysongelmainen, sairaseläkeläinen, reaalimaailmassa vailla ystäviä elävä erakko. Kannattaisi elää enemmän tässä hetkessä kuin puida menneitä loputtomasti.
Tässä hetkessä elämisellä tarkoitan sitä että nauttii niistä pienistä iloista mitä ATM:n elämässä on ja rikkoo vaikka vähän rajoja, sen sijaan että muistelee menneitä tai angstaa synkästä tulevaisuudesta. Pysyvään yksinäiseen ATM elämään kannattaa suhtautua fatalistisella tyyneydellä ja muistuttaa että nyky-yhteiskunnassa yhä useampi mies syrjäytyy seksuaalisesti.
Jos ei elettäisi niin sosiaalituetussa maailmassa kuin nyt, vaan jotain -60-70 lukua esim., niin minkä alan tai työn kuvittelisit olevan leipäpuu, koska mahdollisuudet ajanviettoon eri fiktio- ja pelihahmojen parissa pitemmästi jäisivät toimeentulon hankinnan vuoksi vähäisemmiksi. Mihin suuntaan päin mainitsemasi henkinen rotevoituminen olisi ehkä tapahtunut, koska impulsiivinen, levoton ja kapinoiva tila ei olisi paras yhdistelmä työnsaannin kannalta.
Nykyisinhän hyvien turvaverkkojen vuoksi tähän (toistaiseksi) on mahdollisuus.
Oletko harkinnut etsiväsi samanhenkistä seuraa esim. asperger-palstalta? Jotain assityttöä ei varmaan vieraannuttaisi niin paljon käytöksesi ja juttusi.